Kuva: Mirjam Orvomaa
Lunta on nyt pohjoisempana paikoin paljon, mutta Etelä- ja Lounais-Suomessa lumimäärät ovat keskimääräistä pienempiä. Jääpeite on Etelä- ja Keski-Suomessa ajankohdan keskiarvoa selvästi ohuempi ja erityisesti jokijäät ovat pohjoista lukuun ottamatta erittäin heikkoja.
Tammikuun sateet lisäsivät lumikuormaa paikoin reilusti. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla lunta on nyt enemmän kuin tammi-helmikuun vaihteessa keskimäärin, ja lumikuorma on Kainuussa paikoin jo lähes 200 kg/m2.
”Runsaslumisilla alueilla laajarunkoisten rakennusten kattojen lumikuormia on syytä tarkkailla”, toteaa hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta. Peruslähtökohtana on, että jos hallin katolla on lunta 50 cm tai enemmän, se on syytä poistaa. On myös syytä huomioida, että tuulen vaikutuksesta lunta on voinut kertyä eri tavalla katon eri lappeille.
Pakastuva sää laskee järvien vedenkorkeuksia
Luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet ovat paikoin ajankohtaan nähden korkealla Länsi-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tämä johtuu tavallista lauhemmasta ja sateisesta alkutalvesta. Helmikuun alussa sää pakastuu, mikä pienentää valuntaa ja jokien virtaamia.
”Koko Suomessa luonnontilaisten järvien vedenkorkeuksien ennustetaan laskevan tai pysyvän lähellä nykyistä tasoa helmikuun aikana”, arvioi hydrologi Juho Jakkila Suomen ympäristökeskuksesta.
Vesitilanne tammikuussa 2015
Sadanta
Aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta sadanta oli koko maassa tammikuussa keskimääräistä suurempi. Lapissa satoi keskimäärin 20–40 mm. Muualla maassa sademäärät olivat yleisesti noin 50–80 mm, mikä on noin 1,5-kertaisesti tavanomaiseen verrattuna. Kainuussa ja paikoin länsirannikolla satoi jopa 120 mm, mikä on noin kaksinkertaisesti keskimääräiseen tammikuun sadantaan nähden.
Lumi
Tammikuun alkupuoliskolla lumen vesiarvo kasvoi lähes koko maassa, mutta kuun puolivälin paikkeilla lauha sää ja vesisateet sulattivat suuren osan lumesta Etelä-Suomessa. Kuukauden loppupuolellakin etelä- ja lounaisrannikko pysyivät vähälumisina tai lumettomina, koska sää oli lauhaa ja sateet tulivat suurelta osin vetenä tai räntänä. Muualla maassa lumen vesiarvon kasvu sen sijaan jatkui. Kuukauden viimeisten päivien lumipyryt toivat lisää lunta erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Etelä-Lappiin.
Tammikuun lopussa lumen vesiarvo oli Oulu–Ilomantsi-linjan pohjoispuolella pääosin 100–150 mm. Linjalta lounaaseen mentäessä vesiarvo pieneni Etelä-Suomen ja Vaasan lähiympäristön alle 50 mm:iin. Lounaisrannikolta löytyi täysin lumettomiakin alueita. Eniten lunta, vesiarvona mitattuna paikoin lähes 200 mm, oli Kainuussa.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Vesisateet ja lumen sulaminen nostivat vedenpintoja ja virtaamia tammikuussa ajoittain Etelä- ja Lounais-Suomessa. Muualla maassa vedenkorkeuksien ja virtaamien muutokset jäivät enimmäkseen pieniksi, ja talvisten säiden johdosta järvien pinnat ja jokien virtaamat olivat pääosin laskussa. Kainuussa ja läntisimmässä Suomessa vesi oli tammikuun lopussa monessa järvessä ajankohtaan nähden korkealla. Muualla maassa vedenkorkeudet olivat yleisesti lähellä keskiarvoja.
Keskivirtaamat olivat koko maassa pääosin tavanomaisissa tammikuun lukemissa. Poikkeuksen tekivät eräät Etelä- ja Lounais-Suomen joet, joissa alkuvuoden lauhojen säiden vuoksi tammikuun keskivirtaamat olivat tavanomaista suurempia.
Pohjaveden korkeus
Maan länsi- ja eteläosissa pohjaveden pinnat ovat 0–15 cm yli ajankohdan keskiarvon ja ovat edelleen nousussa leudon alkutalven vuoksi. Keski- ja Itä-Suomessa pinnankorkeudet ovat kääntyneet laskuun. Keski-Suomessa pinnat ovat 10–20 cm yli keskiarvon ja Itä-Suomessa 5–30 cm alle keskiarvon. Maan pohjoisosissa pohjaveden pinnat ovat laskussa. Etelä-Lapissa pinnat ovat 0–25 cm yli ajankohdan keskiarvon ja Pohjois-Lapissa 5–30 cm alle keskimääräisen.
Routa
Eristävä paksu lumipeite ja kostea maaperä hidastavat roudan muodostumista. Routaa esiintyy maan etelä- ja keskiosissa 0–15 cm ja maan pohjoisosissa 15–65 cm.
Jäänpaksuus
Jäät olivat tammikuussa maan etelä- ja keskiosassa pääosin selvästi keskiarvoa ohuempia. Kuukauden päättyessä jäänpaksuus oli maan etelä- ja keskiosassa yleisesti 20–40 cm. Kainuun havaintopaikoilla jäätä mitattiin 30–50 cm ja Lapissa yleisesti 45–60 cm. Pohjois-Suomessa lukemat vaihtelivat ajankohdan keskimääräisen molemmin puolin.
Etelässä lauha sää on paikoin heikentänyt jäitä ja lisäksi paksuhko lumipeite on hidastanut jäänpaksuuden kasvua. Kohvan ja lumen määrässä on suuria alueellisia vaihteluja. Näistä syystä johtuen jäällä liikuttaessa tulee edelleen olla varovainen. Erityisesti jokijäät ovat erittäin heikkoja pohjoista lukuun ottamatta. Autoilla jäällä liikkuminen on edelleen vaarallista Etelä- ja Keski-Suomessa.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:
SYKEn hydrologit Twitterissä
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 307, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [jarkko.j.koskela]
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 603, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi ja routa:
Hydrogeologi Mirjam Orvomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 484, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Juho Jakkila, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 215, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.