Tiedote 15.6.2015 klo 12.11
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) julkaisema Meren pärskäys 2015 on napakka visuaalinen tietopaketti Itämeren hoidosta ja ajankohtaisista teemoista. Se tarjoaa myös päivitettyä tietoa Itämeren ekosysteemin tilasta, joka monista vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta on edelleen huono.
Meren pärskäys 2015 tarjoaa mm. kuvaajaympyrän Itämeren tilaruletin hahmottamisen avuksi.
Itämeren tilan havainnointi elää ja kehittyy
Vuonna 2012 tehtiin kattava Itämeren tilan arvio osana Suomen merenhoitosuunnitelmaa. Meren pärskäys 2015 on sitä suppeampi ja lukijaystävällinen julkaisu, joka selventää EU:n vesipuite- ja meristrategiadirektiivien sekä viime vuonna voimaan tulleen merialuesuunnitteludirektiivin periaatteita, unohtamatta Itämeren suojelukomission (HELCOM) yli 40 vuoden arvokasta työtä Itämeren tilan parantamiseksi.
Itämeren ekosysteemiä on havainnoitu yli sadan vuoden ajan, mikä on hyvä pohja meren tilan arvioinnille. Pitkän ajan seuranta vaatii kuitenkin jatkuvaa kehittämistä ja havaintojen päivittämistä, jotta meren tilan mittarit pysyvät käyttökelpoisina. EU:n meristrategiadirektiivi on nyt nostanut esiin uusina tutkimuskohteina Itämeren roskat ja melun. SYKEn tutkijat ovat kokeellisesti selvittäneet mikromuovin kulkeutumista ravintoverkossa ja erikoistutkija OutiSetälän mukaan tutkimukset osoittavat, että monet planktoneliöt eivät kykene erottamaan roskaa oikeasta ravinnosta. Vuonna 2014 alkanut kansainvälinen BIAS-hanke (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape) puolestaan selvittää Itämeren vedenalaista äänimaailmaa. ”Kun tietoa kertyy lisää, voidaan esimerkiksi pyrkiä ajoittamaan melua aiheuttava toiminta ajankohtaan, jolloin se häiritsee eliöitä vähiten”, ylitarkastaja Jukka Pajala SYKEstä tähdentää.
Rehevöityminen, haitalliset aineet ja ilmastonmuutos Itämeren riesana
Monet seikat tekevät Itämerestä herkän rehevöitymisen ja haitallisten aineiden vaikutuksille, mutta eri merialueiden herkkyys rehevöityä vaihtelee. Maatalousvaltaisella Saaristomeren valuma-alueella on vähän järviä ja se pidättää vain noin 1 %:n vesistöihin päätyvästä fosforista. ”Pääosa Itämeren ravinnekuormituksesta tulee pelloilta, koska ne ovat runsasravinteisia, niitä muokataan usein ja viljely on keskittynyt vähäjärvisille rannikkoalueille”, SYKEn erikoistutkija Petri Ekholm selventää.
Rehevöityminen aiheuttaa pohjien hapettomuutta. Jopa lyhytkestoinen hapettomuus vaikuttaa pohjaeläinyhteisöiden monimuotoisuuteen, ja Suomenlahden pohjaeläinyhteisöt koostuvatkin nykyisin pääosin lajeista, jotka sietävät vähähappisia oloja. Isot pohjaeläinyksilöt ovat tärkeää ravintoa linnuille ja kaloille. Parhaillaan kehitetään pitkäikäisten lajien kokojakaumamittaria, joka kertoo tulevaisuudessa paitsi pohjaeläinyhteisöjen tilasta myös ravintoverkon toimivuudesta.
Itämeren kasviplanktonin lajistokoostumus on muuttunut pitkällä aikavälillä ja sinileväkukintoja on entistä enemmän. Lisäksi rehevöityminen on pienentänyt eläinplanktonlajiston kokoa, mikä heikentää planktonia syövien kalojen ravinnon laatua. Rehevöityminen on muuttanut myös matalien pohjien eliöyhteisöjä: rannikon yksivuotiset rihmalevät kuuluvat voittajiin ja rakkolevä häviäjiin. Erilaisten luontotyyppien suojelu on usein paras keino säilyttää myös näissä ympäristöissä elävät lajit, mutta rehevöitymisen vaikutuksia eivät suojelualueetkaan pysäytä.
Myös ilmastonmuutos voi pahentaa Itämeren rehevöitymistä. ”Tämä johtuu lauhempien talvien ja lisääntyvän sateisuuden aiheuttamasta ravinteiden valunnasta Itämereen. Vaikutusten nopeutta ja voimakkuutta on kuitenkin vielä vaikea ennustaa”, SYKEn tutkimusprofessori Markku Viitasalo toteaa.
© Raisa Turja
Haitallisten aineiden vaikutuksia Itämeren eliöihin on selvitetty mm. sinisimpukoiden avulla
Haitallisia kemikaaleja päätyy mereen monista eri lähteistä. Useiden arjen kemikaalien ympäristövaikutukset tunnetaan kuitenkin vielä huonosti. Ihmisperäisten kemikaalien ja luonnon omien kemikaalien yhteisvaikutusta on vaikea ennustaa. Vakavammat ekosysteemimuutokset voidaan paremmin estää, jos vaikutuksia seurataan jo eliötasolla.
Meren hyvä tila on kaikkien etu
Meren pärskäyksessä tarkastellaan myös Itämeren ravintoverkon muutoksia kokonaisuutena. ”Ihminen on järkyttänyt Itämeren ekosysteemiä erityisesti lisäämällä ravinteiden määrää ja sen myötä levien määrää”, johtava tutkija Harri Kuosa SYKEstä summaa ja lisää, että ”toinen selkeä muutos näkyy ravintoverkon ylemmän tason suurten eläinten vähenemisenä, jolloin siirrytään hyödyntämään alempia tasoja”. Kuosan mukaan tämä suuntaus – ns. kutistuva ravintoverkko – on havaittavissa kaikilla maailman merillä. Hallitus on nimennyt ohjelmassaan yhtenä uhkana Suomelle Itämeren ympäristön saastumisen. ”Tällä hetkellä Itämerellä harjoitetaan ihmistoiminnan jälkiä paikkailevaa ympäristönsuojelua, jonka tavoitteena on saavuttaa meriympäristön hyvä tila”, Kuosa toteaa.
Itämeren ”palvelutiski” tarjoaa kalansaaliin ohella monia muitakin ekosysteemipalveluja. Tuotteiden hinnoissa ei kuitenkaan aina huomioida niiden ympäristölle aiheuttamia haittoja. ”Leipäpalan hintaan ei sisälly Itämeren tarjoama ravinteiden kierrätyspalvelu, mutta kuitenkin Itämeren rehevöitymisen vähentämisestä koituvat hyödyt ylittävät vesiensuojelutoimenpiteiden kustannukset yli nelinkertaisesti”, SYKEn erikoistutkija Soile Oinonen selventää.
Lisätietoja
Itämeren tila
Johtava tutkija Harri Kuosa, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 029 525 1106
Erikoistutkija Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 286
Roskaantuminen
Erikoistutkija Outi Setälä, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 635
Melu
Ylitarkastaja Jukka Pajala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 491
Maatalouden ravinnekuormitus
Erikoistutkija Petri Ekholm, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 102
Ilmastonmuutos
Tutkimusprofessori Markku Viitasalo, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 742
Itämeren tilan yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset
Tutkija Soile Oinonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 323
Tietoa julkaisusta
Suunnittelija Eija Rantajärvi, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 542
Sähköpostiosoitteet ovat muotoa: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi.
Skandinaaviset merkit korvataan seuraavasti: ä=a, ö=o, å=a.