Tiedote 31.12.2015 klo 11.26
Keitele Viitasaarella 30.12.2015 © Kuva: Sirpa Pellinen
Vesistöjen jäätyminen etenee maan etelä- ja keskiosissa, mutta jäät ovat vielä heikkoja, varoittaa Suomen ympäristökeskus. Pohjoisempanakin järvenselkien ja virtapaikkojen jää voi vielä olla ohutta. Kylmän sään ja suurten virtaamien takia hyydetulvariski on joissa tavallista korkeampi.
”Joulun jälkeen alkaneet pakkaset ovat jäädyttäneet järviä maan etelä- ja keskiosissa, mutta selkävesiä lainehtii edelleen vapaina ja lähempänä rantaakin jäät ovat vielä niin heikkoja, ettei jäillä kannata kulkea”, varoittaa Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Heidi Sjöblom. Teräsjäätä on oltava koko kulkureitillä vähintään 5 cm, jotta liikkuminen jalan olisi turvallista. Alkutalvesta erot jäänpaksuudessa vesistön eri osissa ovat suuria, ja pohjoisempanakin jää voi olla vielä ohutta järvien selillä ja virtapaikoissa sekä joilla. Tämä on syytä huomioida erityisesti moottorikelkalla kulkiessa.
Hyydeongelmat mahdollisia joissa, järvien pinnat kääntymässä laskuun
Tammikuun alkupuoliskoa ennustetaan kylmäksi ja koko maassa ollaan pakkasen puolella. Jokien virtaamat kääntyvät koko maassa laskuun, joka jatkunee ainakin tammikuun puoliväliin asti. ”Kylmän sään ja ajankohtaan nähden suurten virtaamien takia hyydeongelmien syntyminen on hyvin mahdollista erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ja länsirannikon joissa mutta myös sisämaassa, sillä joet ovat Oulun korkeudelle asti vielä monin paikoin ilman hyyteen muodostumiselta suojaavaa jääkantta”, kertoo hydrologi Jari Uusikivi Suomen ympäristökeskuksesta. Pakkasen kiristyessä säännösteltyjen järvien juoksutuksia tilapäisesti pienentämällä jääkansien syntymistä voidaan kuitenkin edistää. Tätä juoksutusten pienennystä on suunniteltu käytettäväksi mm. Oulunjärvellä ja Ähtävänjoella.
Oulujoella suoritettiin jo joulukuun lopun pakkasjakson aikana jäädytysajoja jääkannen muodostamiseksi jokeen. Jääkannen säilyminen on epävarmaa nyt kun Oulujärven juoksutuksia joudutaan nostamaan järven vedenkorkeuden nousun hillitsemiseksi. Juoksutusten pienennyksiä voidaan joutua käyttämään uudelleen suppojäävahinkojen torjumiseksi ja tätä varten Oulujärven säännöstelijä on hakenut poikkeuslupaa, jonka mukaan Oulujärven pinnankorkeus voisi tarpeen vaatiessa nousta kesäaikaiselle ylärajalle.
Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kymijoen ja Vuoksen vesistöalueella korkealla olevien järvien ennustetaan olevan vähitellen kääntymässä laskuun. Korkealla olevissa Keiteleessä ja Pielisessä vedenpinta nousee vielä hiukan. Saimaan vedenkorkeus noussee helmikuun puoliväliin mennessä lähelle normaalin vaihteluvälin ylärajaa, jolloin Saimaalla harkitaan poikkeusjuoksutuksia. Vedenkorkeuden voimakkaasta noususta voi olla haittaa norpan pesinnälle.
Vesitilanne vuonna 2015
Vesivuotta 2015 leimasivat aikainen kevät, viileä ja sateinen kesä, kuiva ja leuto alkusyksy sekä myöhäinen talventulo. Vuoteen mahtui useita tavallisesta poikkeavia vesitilanteita: keväällä lumien sulaminen ja vesisateet aiheuttivat tulvia Kainuussa, Koillismaalla ja Etelä-Lapissa, kesällä uimavedet olivat harvinaisen viileitä ja loppuvuodesta lämmin syksy viivästytti järvien jäätymisen valtaosassa maata selvästi keskimääräistä myöhemmäksi. Myös pohjaveden pinnat käyttäytyivät harvinaisella tavalla. ”Pohjavedet olivat korkealla koko alkuvuoden ja alkoivat laskea vasta elokuussa. Nyt vuodenvaihteessa pohjavesi on korkealla Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa”, kertoo hydrogeologi Mirjam Orvomaa Suomen ympäristökeskuksesta.
Sadanta
Vuonna 2015 sademäärä oli maan etelä- ja keskiosassa pääosin keskimääräinen mutta Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Etelä-Lapissa selvästi tavallista suurempi. Vuosisadanta vaihteli Pohjois-Lapin vajaan 500 mm:n ja Kainuun reilun 900 mm:n välillä. Kainuussa satoi paikoin jopa 1,5-kertaisesti keskimääräiseen vuoteen verrattuna. Koko vuoden sateisimmat kuukaudet olivat kesä- ja heinäkuu. Niukimmin satoi puolestaan helmi- ja lokakuussa.
Joulukuu oli tavallista sateisempi suurimmassa osassa maata, ja etenkin Kainuussa satoi hyvin runsaasti. Oulujoen vesistöalueen itäosissa kuukauden sadanta oli laajalla alueella yli 100 mm eli noin kaksinkertaisesti verrattuna joulukuun keskiarvoon. Vähiten sadetta saatiin Lapissa ja etelärannikolla. Näillä alueilla kuukauden sademäärä oli pääosin 40–60 mm, kun taas muualla maassa satoi yleisimmin 70–110 mm.
Lumi
Vuoden 2015 alku oli Etelä- ja Länsi-Suomessa erittäin vähäluminen, mutta Pohjois-Suomessa lunta riitti tavallistakin enemmän. Lumien sulaminen alkoi keväällä aikaisin mutta jakautui muutamaan jaksoon ja jatkui pohjoisessa toukokuulle asti. Syksyllä ensilumi saatiin Pohjois-Suomeen lokakuussa ja pysyvämpi talvi marraskuussa. Valtaosassa muutakin maata säät olivat talvisia lyhyen jakson ajan marraskuun puolivälin jälkeen.
Joulukuun alussa lunta oli vain Lapissa ja Koillismaalla sekä pieniä määriä Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Joulukuun aikana lumen vesiarvo kasvoi Lapissa melko tasaisesti, mutta Kainuussa ja Koillismaalla lumimäärä myös pieneni välillä lauhojen säiden takia. Muualla maassa lunta oli joulukuussa vain vähän muutaman päivän jaksoissa tai koko kuukausi oli lumeton. Vuoden lopussa lunta on Oulu–Nurmes-linjan eteläpuolella vain paikoitellen pieniä määriä. Lumisimmilla alueilla Keski- ja Länsi-Lapissa sekä Koillismaalla lumen vesiarvo on noin 100 mm. Näillä seuduilla lunta on paikoitellen keskimääräistä vuodenvaihdetta enemmän, kun taas muualla lunta on tavallista vähemmän.
Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama
Kevät ja lumien sulamisesta aiheutuva vedenpintojen nousu alkoivat vuonna 2015 aikaisin. Länsi-Suomessa jokivesistöjen keväthuiput jäivät pieniksi, mutta Kainuussa, Koillismaalla ja Etelä-Lapissa koettiin kovia tulvia niin joissa kuin järvissäkin, kun runsaan lumen sulamisen aikaan satoi myös paljon vettä. Järvien pinnat pysyivät näillä alueilla tavallista korkeammalla koko kesän ja nousivat paikoitellen korkealle myös maan keskiosissa kesän sateiden johdosta. Alkusyksy sen sijaan oli valtaosassa maata aurinkoinen ja vähäsateinen, ja vedenpinnat laskivat tavallisesta poiketen pitkälle syksyyn.
Loppuvuodesta sateita riitti ja vedenkorkeudet nousivat Lappia ja Koillismaata lukuun ottamatta vielä joulukuussakin. Osassa suurista järvistä vedenpinnan nousu jatkuu vielä vuodenvaihteessakin, mutta monella järvellä pakkaset ovat kääntäneet vedet jo laskuun. Jokien virtaamat kävivät joulukuussa maan etelä- ja keskiosissa pariin otteeseen ajankohtaan nähden suurina. Vuoden päättyessä järvien pinnat ovat monin paikoin ajankohtaan nähden selvästi tavallista korkeammalla. Siitä aiheutuvat suuret virtaamat hidastavat jokien jäätymistä ja lisäävät kovilla pakkasilla hyydetulvien riskiä sulilla jokiosuuksilla. Sekä joulukuun että koko kuluneen vuoden keskivirtaama oli päävesistöissä suuressa osassa maata keskimääräistä suurempi.
Pohjaveden korkeus
Vuonna 2015 pohjavedet käyttäytyivät poikkeuksellisesti verrattuna edeltäviin 40 vertailuvuoteen. Jo alkuvuonna pohjaveden pinnat olivat edellisvuoden sateisen lopun seurauksena keskimääräistä korkeammalla, ja maalis-huhtikuussa lumen ja roudan aikainen kevätsulaminen nosti pintoja suuressa osassa maata entisestään. Kesällä sateinen ja viileä sää hidasti merkittävästi tyypillistä pohjaveden pintojen laskua ja jopa täydensi pohjavesivarantoja paikoitellen ennätyslukemiin asti. Elokuun lämpimät säät käänsivät koko maassa pohjavesien pinnat laskuun marraskuuhun asti, jolloin pinnankorkeudet olivat maan etelä- ja keskiosissa pääosin alle ajankohdan keskiarvojen mutta pohjoisessa selvästi keskimääräistä ylempänä.
Marras-joulukuussa sateet ja leuto sää täydensivät pohjavesivarastoja koko maassa. Vuoden vaihtuessa pohjaveden pinnat ovat kuitenkin maan etelä- ja keskiosissa 10–20 cm ajankohdan keskiarvoja alempana. Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa pinnat ovat edelleen 20–60 cm ajankohdan keskimääräisen yläpuolella, vaikka Lapissa pinnat ovat talviseen tapaan kääntyneet laskuun.
Routa
Vuoden alussa routaa esiintyi vähänlaisesti eristävän paksun lumipeitteen, kostean maaperän sekä vesisateiden vuoksi, jotka hidastivat ja estivät roudan muodostumista. Maan etelä- ja keskiosissa routamaksimi jäi lähes olemattomaksi. Maan pohjoisosissa routamaksimi saavutettiin jo helmikuun alussa eli 1–2 kk keskimääräistä aikaisemmin. Marraskuussa maan pohjoisosissa muodostui paikoitellen vähän routaa, ja vuodenvaihteessa routaa esiintyy ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän. Maan etelä- ja keskiosissa routaa on havaittu vain paikoitellen alavilla mailla 0–5 cm. Oulu–Joensuu-linjalla routaa on paikoitellen 0–10 cm ja pohjoisempana 5–30 cm.
Pintaveden lämpötila
Alkukesällä järvien pintaveden lämpötilat olivat keskimääräisen tuntumassa tai sitä alempia. Heinäkuussa lämpötilat olivat miltei koko maassa huomattavasti ajankohdan keskiarvojen alapuolella, eikä yli 20 asteen lukemia ylitetty monenakaan päivänä. Monilla järvillä koko kesän korkeimmat lukemat mitattiin elokuun 20. päivän paikkeilla eli harvinaisen myöhään. Pintavesi oli tuolloin maan etelä- ja keskiosassa 20–22 astetta ja Lapissa yleisesti 16–18 astetta eli ajankohtaan nähden 2–5 astetta tavanomaista lämpimämpää. Nämä kesän 2015 korkeimmat lukemat jäivät kuitenkin keskimääräisiä vuosimaksimeja alemmiksi, paikoin jopa harvinaisen alhaisiksi.
Veden lämpötilat laskivat syksyllä monin paikoin tavanomaista hitaammin. Syyskuun lopulla mitattiin paikoin jopa ajankohdalle ennätyksellisen korkeita lukemia. Lokakuun alussa vedet jäähtyivät nopeasti, mutta tämän jälkeen maan etelä- ja keskiosassa vesistöjen lämpötilat pysyivät selvästi ajankohdan keskiarvoa korkeammissa lukemissa.
Jäänpaksuus
Alkuvuonna 2015 järvijäät olivat maan etelä- ja länsiosassa selvästi keskiarvoa ohuempia ja jäät alkoivat ohentua jo helmikuun lopulla eli huomattavan aikaisin. Etelässä talven maksimipaksuudet olivat vain 30 cm:n tuntumassa ja maan keskiosassa enimmillään 50 cm. Pohjoisessa jäänpaksuudet olivat koko talven lähellä ajankohdan keskiarvoa ja jäänpaksuuden maksimit yleisesti 50–70 cm. Jäät lähtivät maan etelä- ja keskiosan järvistä selvästi keskimääräistä aikaisemmin, monin paikoin poikkeuksellisen varhain. Lapista jäät sulivat monin paikoin ajankohdalle tyypilliseen aikaan.
Syksyllä vesistöt jäätyivät selvästi tavallista myöhemmin, ja joulukuun puolivälissä kantava jääpeite oli muodostunut vain Lappiin. Lapin ja Koillismaan järvihavaintopaikoilla jäätä mitattiin vuoden päättyessä pääosin 25–35 cm. Lukemat ovat ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Kainuussa jää oli ennen joulua liian heikkoa mitattavaksi, ja kuukauden lopussakin jäätä oli järvillä vain 10–20 cm eli selvästi tavallista vähemmän. Maan etelä- ja keskiosassa järvet alkoivat jäätyä joulukuun lopun pakkasilla, mutta vielä vuodenvaihteessa jäät ovat heikkoja ja selkävesiä on sulana eikä jäälle ole syytä mennä. Näillä alueilla mittauksia päästiin 30. päivä tekemään vain osalla havaintopaikoista. Mitatuilla paikoilla jään kokonaispaksuuden todettiin olevan rannan läheisyydessä 5–10 cm.
Lisätietoja
SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:
SYKEn hydrologit Twitterissä @pinnanalta:
Vesitilanne yleensä:
Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Pohjavesi:
Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]
Vesistöennusteet:
Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hydrologi Jari Uusikivi, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 718, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.