Saija Kuusela
Ylen huhtikuun lopussa julkaistussa artikkelissa pohdiskeltiin, onko biotalous vain peitenimi tehometsätaloudelle. Kysymys on ajankohtainen, sillä hallitus tavoittelee 15 miljoonan kuutiometrin vuosittaista puun käytön lisäystä biotalouden luomien kasvunäkymien nimissä.
Keskustelussa paistattelee myös METSO-ohjelma, josta korvataan tulonmenetyksiä vapaaehtoisesti metsiään suojeleville maanomistajille. Ohjelmassa perustetaan uusia suojelualueita, ennallistetaan metsiä sekä edistetään monimuotoisuutta metsätalouskäytössä olevilla alueilla. METSOn enimmillään yli 40 miljoonan euron vuotuinen rahoitus supistuu neljännekseen vuoteen 2019 mennessä. METSO-tukea riittää jatkossa entistä harvemmille.
Hakkuiden lisäystavoitteet ja samanaikaiset vapaaehtoisen metsien suojelun rahoitusleikkaukset ovat herättäneet huolta niin metsänomistajien, ympäristöjärjestöjen kuin metsäteollisuudenkin piirissä.
Tavoitellusta puun käytön lisäyksestä noin puolet tulee metsähakkeen lisääntyvästä käytöstä energiantuotantoon. Haketta tuotetaan etenkin pieniläpimittaisesta harvennuspuusta ja hakkuutähteistä, joiden korjuun monimuotoisuusvaikutukset eivät ole erityisen suuria. Käytännössä samalla kuitenkin korjataan energiaksi kookkaita lahoja pysty- ja maapuita, joista moni metsälaji on riippuvainen. Taloudellisesti vähäarvoiset, mutta lajistolle tärkeät lehtipuut kuten raidat, pihlajat ja lepät päätyvät samaan hakekasaan. Tutkijat varoittavat, että ekologinen kestävyys natisee liitoksissaan, eivätkä suunniteltujen hankkeiden ilmastovaikutuksetkaan ole pelkästään myönteisiä.
Ekologisen kestävyyden turvaamiseen tarvittava, tieteelliseen tutkimukseen perustuva osaaminen on kuitenkin olemassa, ja energiapuun korjuuta on mahdollista luotsata kestävyyden kannalta parempaan suuntaan. Pelkällä energiapuun korjuun ohjeistuksella voitaisiin helposti ja edullisesti lisätä biotalouden ekologista kestävyyttä. SYKEn tutkijat ovat jo vertailleet erilaisia energiapuun korjuuskenaarioita ja mallintaneet vaikutuksia metsien hiilitaseeseen, ravinnetasapainoon ja lahopuusta riippuvaisen metsälajiston elinmahdollisuuksiin.
On myös hyvä muistaa, että pystymetsä, suot, puhtaat vedet ja puhdas ilma voivat tarjota meille elämysten lisäksi euroja tai tuoda säästöjä. Erilaisia tuotteistettavissa olevia ekosysteemipalveluja, kuten virkistys- ja liikuntapalveluja, terveyspalveluja kuntoutujille ja työuupuneille, luontokouluja, elämysmatkoja, metsästysmahdollisuuksia ja superruokaa on Suomen luonto täynnä. Suomen biotalousstrategiassa ennakoidaan, että jatkossa näiden palveluiden rooli korostuu.
Ekosysteemipalveluja kartoitetaan ja niiden yhteensovittamista aktiivisesti, ja palvelujen tuotteistamista testataan parhaillaan muun muassa METSO-ohjelman hankkeissa. Tällainen biotalous ei vaadi puun käytön lisäystä – pikemminkin päinvastoin. Monimuotoinen metsä voi olla koko liikeidean edellytys, kuten Terveysmetsä-hankkeessa, jossa kehitetään tervehdyttäviä luontopalveluita muun muassa Sipoon kunnan sosiaali- ja terveyspalvelun asiakkaille. Myös erilaiset luontoarvot huomioon ottavat hakkuutavat ja esimerkiksi jatkuva kasvatus ovat useimmiten mahdollisia hyötyjä heikentämättä.
Ratkaisuna ei ole siis tehometsätalous tai pelkkä suojelu, vaan eurot niiden välimaastosta. Biotaloussektorille on varattu hallituksen kärkihankerahaa yhteensä 50 miljoonaa euroa vuoteen 2018 mennessä. Monimuotoisuutta tukevat palvelut tarjoavat uusia tulonlähteitä, ja ne kannattaisi ottaa tasapuolisesti mukaan suomalaiseen metsäbiotalouteen ja sen kärkihankerahoitukseen. Näin varmistettaisiin kestävä biotalous, joka turvaa metsiemme monimuotoisuuden.
Saija Kuusela
Olen projektipäällikkö Saija Kuusela SYKEn luontoympäristökeskuksesta. Työskentelen METSO-ohjelman hankekoordinaattorina metsien monimuotoisuuden ja viestinnän parissa. Vapaa-ajallani harrastan ratsastusta, luonnossa retkeilyä ja kirjoittamista. Puh. 0295 251 647, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.