Geenivarojen oikeudenmukaista käyttöä turvaavaa sopimus voimaan Suomessa

Tiedote 1.9.2016 klo 9.00

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus tiedottavat 1.9.2016

Maatiaiskanoja ruokailemassa
Suomen maa- ja metsätalouden
kansallisen eläingeenivaraohjelmaan
kuuluvat mm. maatiaiskana ja suomenhevonen
Kuva Veikko Somerpuro / Luken arkisto.

Syyskuun 1. päivänä Suomessa tulee voimaan Nagoyan pöytäkirja, joka on kansainvälinen sopimus geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjen jaosta. Sopimukseen liittyvää lainsäädäntöä sovelletaan kasvien, eläinten ja mikrobien geenivaroihin silloin, kun niitä hankitaan tutkimus- ja kehityskäyttöön.
Sopimuksella pyritään varmistamaan geneettisen monimuotoisuuden säilyminen tuleville sukupolville sekä turvaamaan hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa luovuttajan ja käyttäjän välillä.

Nagoyan pöytäkirja koskee kaikkien eliöiden, paitsi ihmisen, geenivaroja. Se on voimassa kaikilla sen osapuolien maantieteellisillä alueilla, lukuun ottamatta Etelämannerta ja avomerialueita sekä tiettyjä kasvigeenivarasopimuksen alle kuuluvia lajeja. Pöytäkirja sisältää myös alkuperäiskansojen perinteisen tiedon saatavuutta ja hyödyntämistä koskevia velvoitteita.

Valtiot päättävät omista geenivaroistaan

Nagoyan pöytäkirjan mukaan valtioilla on oikeus omiin luonnonvaroihinsa, joihin geenivarat kuuluvat. Kukin maa päättää geenivarojensa saatavuudesta ja hyötyjen jakamisesta sekä saattaa voimaan asiaan kuuluvat lakinsa. Etenkin runsaan biologisen monimuotoisuuden maat yleensä vaativat geenivarojensa käytölle ennakkosuostumuksen.

Suomessa lainsäädäntöä sovelletaan kotimaisten geenivarojen tutkimus- ja kehityskäyttöön vain silloin, kun niihin liittyy saamelaisten perinteisen tiedon käyttöä. Kotimaisten geenivarojen saatavuus tutkimus- ja kehittämiskäyttöön pysyy nykyisen käytännön mukaisesti varsin vapaana eikä edellytä lupaa. Suurin osa Euroopan maista aikoo pitää geenivaransa vapaasti saatavilla.

Geenivarojen lähdemaalta hankittava suostumus

Biologisen materiaalin perimää tai biokemiallisia komponentteja tutkivien tahojen tulee hankkia ennakkosuostumus tutkimuksessa hyödynnettävän geenivaran lähdemaan viranomaisilta, mikäli maa näin vaatii. Maat voivat vaatia ennakkosuostumuksen lisäksi sopimuksen siitä, miten geenivarasta mahdollisesti saatavat hyödyt jaetaan käyttäjän ja tarjoajamaan välillä.

Mustikkapensas

Suomalaisten tutkimuksien mukaan mustikka on sitä terveellisempi, mitä pohjoisempana se kasvaa.
Pohjoisen mustikan geenit ovat myös paremmat kuin etelässä kasvaneen mustikan. Kuva Erkki Oksanen / Luken arkisto.

Nagoyan pöytäkirjan ratifioineiden maiden päätökset geenivarojensa saatavuudesta ja hyötyjen jakamisesta löytyvät kansainvälisestä tietojenvälitysjärjestelmästä: https://absch.cbd.int/.

Suomessa geenivarojen käyttöä valvovat viranomaiset ovat Luonnonvarakeskus (maa- ja metsätalouden geenivarat) ja Suomen ympäristökeskus (luonnonvaraiset geenivarat). Tietoa lain sisällöstä sekä ohjeet, miten uusia säädöksiä noudatetaan, löytyvät 1.9. avattavasta verkkosivustosta: www.luonnontila.fi/geenivarat

Lisätietoja

Ylitarkastaja Katileena Lohtander-Buckbee, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 029 5251 390, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vanhempi tutkija Mari Rusanen, Luonnonvarakeskus (Luke), puh. 029 532 5477
etunimi.sukunimi@luke.fi

 

 


Kohderyhmä: