Uutinen 16.5.2017 klo 13.21
© RIku Lumiaro/ Ympäristöhallinnon kuvapankki
Suomessa on tuhansia vesistöjä, jotka vaativat kunnostusta mm. luonto- ja maisema-arvojen, matkailun, virkistyskäytön, talousveden saannin ja kalastuksen turvaamiseksi. Suomen Akatemian rahoittama TERLA-hanke pyrki tuottamaan tieteellistä tietoa mm. järvikunnostuksen ja ympäristösääntelyn kehittämiseksi. Hankkeen pääasiallisena tavoitteena oli tutkia, kuinka valuma-alueelta peräisin oleva, vesiä tummentava orgaaninen humusaines ja fosforikuormituksesta aiheutuva rehevöityminen vaikuttavat järvien ravintoverkkojen laatuun ja ihmisten terveyteen.
Rasvahapot tärkeitä
Kalat ovat tärkeitä, ihmisten terveydelle välttämättömien omega-3 rasvahappojen lähteitä. Fysiologisesti tärkeimpiä ja tunnetuimpia omega-3 rasvahappoja ovat EPA ja DHA. Kalat eivät juurikaan pysty itse valmistamaan EPA:a ja DHA:ta, vaan ne ovat kasviplanktonlevien tuottamia ja siirtyvät ravintoverkossa eläinplanktonin kautta kaloihin. Kaikki leväryhmät eivät pysty tuottamaan EPA- ja DHA-rasvahappoja. Levistä parhaita kyseisten rasvahappojen tuottajia ovat nielulevät, piilevät, kultalevät ja panssarisiimalevät, joita esiintyy runsaimmin niukkaravinteisissa ja kirkasvetisissä järvissä.
Rehevöityminen vaikuttaa rasvahappojen muodostumiseen
Järvien rehevöityminen ja valuma-alueelta huuhtoutuva, vesiä tummentava humus muuttavat leväyhteisöjä rasvahappotuotannon kannalta epäedullisemmiksi. Rehevöitymisestä hyötyvät erityisesti sinilevät ja viherlevät, joiden omega-3 rasvahappopitoisuus on erittäin pieni. Vesien tummuminen johtaa usein limalevän runsastumiseen. Limalevä sisältää paljon EPA:a ja DHA:ta, mutta sen suuren koon vuoksi eläinplankton ei pysty laiduntamaan sitä, ja siksi limalevän sisältämät rasvahapot eivät siirry ravintoketjussa eteenpäin.
Tutkimuksessa vertailtiin niukkaravinteisten, rehevien ja ruskeavetisten järvien kasviplanktonyhteisöjen ja ahventen sisältämien omega-3 rasvahappojen määrää. Tulokset osoittavat, että rehevöitymisen ja tummumisen seurauksena EPA:a ja DHA:a tuottavien kasviplanktonien määrä vähenee, minkä seurauksena kasviplanktonbiomassan EPA- ja DHA-sisältö pienenee merkittävästi. Tämän seurauksena EPA- ja DHA-pitoisuuden havaittiin vähenevän merkittävästi myös kookkaiden kalaravintoa syövien ahventen lihaskudoksessa. Kirkasvetisten, niukkaravinteisten järvien kookkaissa ahvenissa on 1,5–1,9 kertaa enemmän ihmisen terveydelle välttämättömiä omega-3 rasvahappoja kuin ruskeavetisten tai rehevien järvien ahvenissa.
Vesistökunnostustoimenpiteiden oikeanlaisella kohdentamisella voidaan vaikuttaa kasviplanktonyhteisön koostumukseen ja sitä kautta ravintoverkon laatuun ja järvestä pyydettyjen kalojen laatuun ihmisravintona.
Lisätietoja
Kristiina Vuorio, Suomen ympäristökeskus, Vesikeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sami Taipale, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, etunimi.sukunimi@jyu.fi