© Reija Jokipii
Suomenlahden pintaveden fosforipitoisuus on noussut, minkä seurauksena runsaat sinileväkukinnat ovat mahdollisia suuressa osassa Suomenlahtea tulevana kesänä, mikäli kesästä tulee lämmin. Kukinnan huippu on yleensä heinä-elokuussa. Sinilevien kanssa voi kuitenkin elää rauhanomaisesti rinnakkain, mikäli välttelee vesistöjä kaikkein pahimpaan kukinta-aikaan.
Suolapulsseilla ja säällä suuri vaikutus
Itämereen virtasi kaksi suurta suolapulssia loppuvuonna 2014 ja vuoden 2016 alussa. Vaikka ne uudistavat vesimassaa eteläisen Itämeren syvänteissä, suolapulssien suorat vaikutukset ovat kuitenkin jääneet Suomen merialueilla vähäisiksi. Esimerkiksi turskan paluuta odottavat voivat joutua osin pettymään, sillä vaikka itäinen turskakanta on lukumääräisesti toipunut, yksilöiden kunto on edelleen huono. Turska ei olekaan vaeltanut pohjoiseen 1980-luvun tapaan.
Suolapulssit ovat työntäneet suolaisempaa, vähähappista ja fosforipitoista vettä syvänteitä pitkin pohjoiseen. Fosforipitoinen syvä vesi saavutti Suomenlahden läntisen alueen kesällä 2016. Vuoden 2016 myöhäissyksyn itäiset myrskyt työnsivät Suomenlahden pintavettä länteen ja samalla syntyi syvän veden vastavirtaus pitkin Suomenlahtea pitkälle itään. Tammikuun 2017 myrskyt pääsivät sekoittamaan koko vesipatsaan pohjaa myöten, jolloin myös pintaveden fosforipitoisuus nousi.
Levätilannetta voi seurata netistä viikoittain
Lisätietoa ja tilannekatsauksen saa kesän aikana viikoittain SYKEn Merikeskuksen levätilannekatsauksista. Ajankohtaisia havaintoja sinilevästä voi seurata ja lisätä omia havaintoja Järvi&Meriwikissä.
Lisätietoja
Johtava tutkija Harri Kuosa, Suomen ympäristökeskus, harri.kuosa@ymparisto.fi
Leväennuste kesälle. © SYKE ja Ilmatieteenlaitos