Vesitilanne heinäkuun lopussa 2017: Järvien pintavedet edelleen viileitä, sateet nostivat pohjoisessa vedenkorkeuksia

Tiedote 1.8.2017 klo 10.09
Pielavesi 13.7.2017
Pielavesi 13.7.2017 © Kuva: Johanna Korhonen

Tämän kesän toistaiseksi korkeimmat pintaveden lämpötilat on mitattu pääosin heinäkuun loppupuolella, mutta korkeimmat lämpötilat ovat edelleen selvästi keskimääräisiä maksimilämpötiloja matalampia. Pohjois-Suomessa runsaat sateet nostivat vedenpinnat ja virtaamat heinäkuussa ajankohtaan nähden korkealle, paikoin jopa ajankohdan ennätyslukemiin.

Kesän korkeimmat pintaveden lämpötilat mitataan yleensä heinä–elokuun vaihteessa. Tänä kesänä pintavedet ovat pysyneet tavallista viileämpinä ja 20 asteen ylityksiä on ollut virallisilla havaintopaikoilla poikkeuksellisen vähän. Heinäkuun loppuun mennessä ylityksiä oli vain 10. ”Tätä vähemmän 20 asteen ylityksiä on ollut kesä–heinäkuussa viimeksi vuosina 1987 ja 1996”, toteaa hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta. Myös pintavesien keskilämpötilat olivat heinäkuussa maan etelä- ja keskiosan järvillä laajalti 2000-luvun alhaisimmat.

Pohjois-Suomen sateinen heinäkuu näkyi selvästi alueen järvissä ja joissa. ”Esimerkiksi Inarin Iijärvellä vedenkorkeus oli lähes 70 vuoden seurantajaksolla lähellä ajankohdan ennätyslukemia”, kertoo hydrologi Jarkko Koskela Suomen ympäristökeskuksesta. ”Oulankajoella virtaamat olivat hetkellisesti jopa ajankohdan ennätyslukemissa.”

Elokuun alun sateet voivat nostaa järvien ja jokien vedenkorkeuksia

Sää jatkuu elokuun ensimmäisellä viikolla sateisena, joten jokien virtaamat voivat siksi kasvaa varsinkin pienissä jokivesistöissä ja suurempien vesistöjen latvoilla Lapissa, Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. ”Virtaamien kasvu jää kuitenkin tämänhetkisten sääennusteiden perusteella maltilliseksi”, ennustaa hydrologi Miia Kumpumäki Suomen ympäristökeskuksesta. Myös Etelä- ja Lounais-Suomeen on ennustettu sateita, mutta siellä maaperä on kuivaa ja vaatii suuren sademäärän, jotta valunta ja jokien virtaamat alkavat kasvaa.

Järvien vedenkorkeudet ovat pääosin lähellä tyypillisiä kesätasojaan ja pysyvät lähiviikkoina ennallaan tai laskevat hitaasti. Lounais-Suomessa viime syksyn ja kevään vähäsateisuus näkyy järvien tavanomaista alhaisempina vedenpintoina. Längelmävesi, Tarjanne ja Keurusselkä ovat yhä 10–30 cm ajankohdan keskiarvoja alempina ja niiden ennustetaan pysyvän elokuussa nykytasollaan. Lapissa ja Kainuussa järvien vedenkorkeudet ovat heinäkuun sateiden jäljiltä monin paikoin koholla ja voivat nousta elokuun alkupuolella vielä hieman. Esimerkiksi Inarijärven vedenkorkeus on noussut 30 cm tavallista ylemmäs ja juoksutuksia on jouduttu kasvattamaan suuriksi.

Vesitilanne heinäkuussa 2017

Sadanta

Sademäärissä oli heinäkuussa ajankohdalle tyypilliseen tapaan suuria paikallisia vaihteluja; runsaimmin satoi Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kun keskimäärin Suomessa sataa heinäkuussa noin 80 mm, olivat sademäärät Pohjois-Suomessa joillakin alueilla jopa kaksinkertaisia siihen nähden. Etelä- ja Lounais-Suomessa sademäärä oli toisaalta pääosin selvästi alle 50 mm. Heinäkuun alussa maan pohjoisosassa oli hetkellisesti niin koleaa, että sateet tulivat Lapissa paikoin lumena.

Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama

Runsaat sateet näkyivät selvästi Pohjois-Suomen järvissä ja joissa, mutta myös Itä-Suomessa vedenpinnat nousivat. Heinäkuun alussa virtaamat nousivat pohjoisessa paikoin heinäkuun ennätyslukemiin ja järvien ja jokien vedenkorkeudet pysyivät tavanomaista korkeampina. Heinäkuun loppua kohden lämmin ja vähäsateinen jakso käänsi sielläkin vedenpinnat kesälle tyypilliseen laskuun.

Muualla maassa sateet näkyivät hetkellisinä nopeina vedenpintojen nousuina lähinnä pienissä vesistöissä, mutta yleisesti oltiin maan lounaisosaa lukuun ottamatta melko lähellä ajankohdan keskimääräisiä lukemia. Lounais-Suomessa suuret luonnontilaiset järvet olivat koko heinäkuun tavanomaista alempana.  Suurista järvistä Inari oli heinäkuun loppuessa selvästi ajankohdan keskimääräistä tasoa ylempänä. Oulujärvi, Saimaa ja Päijänne olivat hiukan tavanomaista alempana.

Heinäkuun vaihtelevat sääolosuhteet näkyivät päävesistöjen keskivirtaamissa: Kemijoella virtaama oli selvästi tavanomaista suurempi, kun taas esimerkiksi Kymijoessa ja Kokemäenjoessa vettä virtasi selvästi vähemmän kuin heinäkuussa keskimäärin.

Pohjaveden korkeus

Pohjaveden pinnat jatkoivat tavanomaista kesäistä laskuaan haihdunnan ja kasvukauden vaikutuksesta. Maan lounais-, etelä- ja keskiosissa pohjaveden pinnat ovat tällä hetkellä 10–40 cm alle ajankohdan keskiarvojen. Maan itä- ja pohjoisosien sateisilla alueilla pinnat nousivat hetkellisesti ja ovat nyt yleisesti 10–30 cm ajankohdan keskiarvoja ylempänä.

Pintaveden lämpötila

Järvien pintavedet ovat pysyneet tänä kesänä maan etelä- ja keskiosassa ajankohdan keskiarvoja alemmissa lukemissa tai korkeintaan tavanomaisten tuntumassa. Järvivesien heinäkuun keskilämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa yleisesti 2000-luvun alhaisin ja monin paikoin poikkeuksellisen alhainen.

Heinäkuun lopussa pintaveden lämpötilaksi mitattiin maan eteläosassa 18–21 astetta, maan keskivaiheilla 17–19 astetta ja Lapissa 9–18 astetta. Lukemat ovat maan etelä- ja keskiosassa yleisesti pari astetta ajankohdan keskimääräistä alempia, mutta Lapissa heinäkuun lopun helteiden vuoksi 1–2 astetta tavallista ylempiä.

Lisätietoja

SYKEn vesitilannepalvelu
Ajankohtaisesta vesitilanteesta päivittyvää tietoa osoitteessa:

SYKEn hydrologit Twitterissä @pinnanalta:

Vesitilanne yleensä:

Hydrologi Jarkko Koskela, Suomen ympäristökeskus SYKE 
puh. 0295 251 307, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [jarkko.j.koskela]

Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE 
puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Pohjavesi:

Geohydrologi Risto Mäkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [risto.p.makinen]

Vesistöennusteet:

Hydrologi Miia Kumpumäki, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
puh. 0295 251 652, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tarkempia maakuntakohtaisia tietoja vesitilanteesta saa lisäksi ELY-keskuksista.


Kohderyhmä: