Häviöllä ollaan. Ruotsalaiset johtavat reippaasti meikäläisiä kierrättämisessä. Naapurit onnistuvat kierrättämään syntyvästä yhdyskuntajätteestä peräti puolet, kun me raahustamme kymmenisen prosenttiyksikköä jäljessä. EU:n kierrätystavoite vuoteen 2020 on 50 prosenttia, ja tavoitteet tulevat vielä kiristymään. Matkustimme Ruotsiin selvittämään, mitä siellä tehdään paremmin.
Suomen ja Ruotsin jäteasioita ohjataan pitkälti EU:sta. Unionin säädösten toimeenpanossa voi olla kansallisia eroavaisuuksia, mutta Ruotsin toimintaympäristö on aika lailla samanlainen kuin meillä. Ruotsalaisia on esimerkiksi keskimäärin yhtä harvassa kuin meitä, ja talviolosuhteet koettelevat molempia maita yhtä säälimättömästi. Yhdyskuntajätettäkin tuotamme asukasta kohden suurin piirtein yhtä paljon.
Yhdyskuntajätehuollossa keskeisiä ovat vastuukysymykset. Ruotsissa yhdyskuntajätehuolto on kuntien vastuulla, kuten perinteisesti Euroopassa. Suomessa kuntien vastuu on rajatumpi. Meillä uskotaan yksityistämisen tuovan jätehuoltoon tehokkuutta. Kuntien vastuuta tullaan Sipilän hallitusohjelman mukaan lähitulevaisuudessa rajaamaan entistä kapeammaksi. Tämä on ensimmäinen tärkeältä tuntuva eroavaisuus.
Molemmissa maissa tuottajilla on vastuu pakkausten kierrättämisestä. Ruotsissa tuottajat ovat järjestäneet enemmän pakkauskeräyspisteitä asukasta kohden kuin Suomessa. Kansalaisten tärkeänä pitämää muovipakkausten keräystäkin harjoitetaan naapurissa laajemmin. Tuottajien lisäksi pakkauksia keräävät molemmissa maissa myös kunnat. Erona on se, että Ruotsissa tuottajat maksavat kunnille kaikesta erilliskerätystä pakkausmateriaalista, ja hinnat ovat läpinäkyvät. Suomessa kunnille maksetaan vain arvokkaimmista jätelajeista toimijoiden keskinäisten sopimusten mukaan. Ruotsissa yhteistyö tuottajien ja kuntien välillä vaikuttaa toimivalta. Myös viestintää ja neuvontaa tehdään yhdessä.
Ruotsissa on vakiintuneina käytäntöinä keräysjärjestelmiä, joita Suomessa pyöritellään vielä kokeilujen turvin. Näistä esimerkkinä ovat hyötyjätteiden monilokerokeräys sekä punnitsevat jäteautot. Biojätteelle on Ruotsissa asetettu korkea kierrätystavoite, ja biojätteen erilliskeräykseen on panostetaan voimakkaasti. Biojätettä hyödyntäviä biokaasulaitoksia on taaja verkosto, ja laitoksilla tuotetuille lannoitevalmisteille on toimivat markkinat.
Selvä ero maiden välillä vallitsee asenneilmapiirissä. Ruotsalaisille mahdollisuus jätteiden monipuoliseen sortteeraukseen on lähes ihmisoikeuskysymys. Suomessa asiaan suhtaudutaan maltilla ja kierrätyksen tarpeellisuutta kyseenalaistetaan kierrätyksen hyötyjä selvittäneistä tutkimuksista huolimatta, mutta myös niihin vedoten.
Jätehuollon tutkimiseen, ohjauskeinojen toimeenpanoon, tiedon keruuseen ja viestintään käytetään Ruotsissa julkisia resursseja enemmän kuin Suomessa. Ei kierrätys Ruotsissakaan silti pelkkää kultamitalisadetta ole. Haasteita tuottavat esimerkiksi vellova keskustelu yhdyskuntajätehuollon vastuun rajoista, puutteet kotitalousmuovijätteen kierrätysmarkkinoissa ja suuret lähiöt, joissa jätteiden lajittelu ei ole asukkaiden päällimmäinen huolenaihe.
Suomella on kaikki mahdollisuudet lähteä kirimään Ruotsia kiinni. Meillä ei ole jätteenpolttolaitosten ylikapasiteettia, kuten Ruotsissa. Meillä on osaava jätehuollon toimijakenttä ja ratkaisumallit kierrätyksen lisäämiseksi. Toimien käynnistämiseksi tarvitaan vahvempaa poliittista tahtoa. Tarvitaan myös tiiviimpää yhteistyötä jätealan toimijoiden kesken ja kansalaisten motivointia jätteiden rivakkaan lajitteluun.
Olen erikoissuunnittelija Hanna Salmenperä SYKEn Kulutuksen ja tuotannon keskuksesta. Pohdin työssäni keinoja yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisäämiseen.
Puh. 0295 251 605
hanna.salmenperä@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa