Helteet vauhdittivat päiväperhosten lentoa

Tiedote 15.8.2018 klo 8.45

Kuluva kesä on ollut päiväperhosille erinomainen. Useimmat lajit ovat lentäneet runsaampina kuin vuosiin. Helteiset säät ovat myös aikaistaneet perhosten kehitystä. Tämän vuoksi niitä on tällä hetkellä enää niukasti liikkeellä.
 

Perhosia kivellä
Sekä keisarinviitta (vasemmalla) että ketohopeatäplä (oikealla) ovat olleet tänä kesänä runsaslukuisia. Kuva Mikko Kuussaari

Kuluva kesä on ollut päiväperhosille erinomainen. Enemmistö lajeista on esiintynyt selvästi paria edellisvuotta runsaslukuisempina. Päiväperhosia oli runsaasti etenkin kesäkuussa, sillä helteisten säiden johdosta monet yleensä heinäkuussa lentävät perhoslajit olivat liikkeellä jo tuolloin. Samasta syystä perhosmäärät myös laskivat tavanomaista aikaisemmin.

Useimmat lajit runsastuneet

Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut selvästi paria edellistä parempi, vähintäänkin 2000-luvun keskimääräistä tasoa. Päiväperhoslajeissa on selvästi enemmän edelliskesästä runsastuneita (31 lajia) kuin vähentyneitä (7 lajia). Erityisen runsaita ovat olleet monet alkukesän lajit sekä sinisiivet ja hopeatäplät. Viime vuosina vähälukuisen nokkosperhosen kannat ovat myös monin paikoin toipuneet.

Yleisimmistä lajeista selvästi edelliskesää vähälukuisempina on tavattu lähinnä tesma-, kartta- ja neitoperhosta. Ne ovat kaikki rehevää kasvillisuutta suosivia lajeja, jotka luultavasti kärsivät kesän kuivuudesta. Pitkään jatkunut kuivuus on saattanut lisätä muidenkin päiväperhoslajien muna- tai toukkakuolleisuutta, mikä voi heijastua seuraavan kesän perhosmääriin.

Suotuisten olosuhteiden ansiosta myös monia vähälukuisia lajeja, kuten virnasinisiipeä ja täpläpapurikkoa on tavattu viime vuosia useammin. Merkillepantavaa on ollut myös suoperhosten, etenkin suokeltaperhosen ja juolukkasinisiiven tavanomaista suurempi määrä. Vaeltavista päiväperhoslajeista vain amiraalia ja ohdakeperhosta on tavattu kohtalaisesti. Päivälläkin lentävän gammayökkösen massavaellus sitä vastoin on aiheuttanut jopa satovahinkoja maataloudelle.

 
Kesällä 2018 runsastuneita ja vähentyneitä päiväperhoslajeja

Perhosgraafi
Yllä olevan kuvaajan arviot perustuvat 6.8. mennessä kerättyihin havaintoaineistoihin. Ennakkotietoja saatiin lähes puolelta havaintopaikoista. Kesän lopulliset seurantatulokset valmistuvat vuodenvaihteessa.

Lämpimät kesäsäät helpottavat päiväperhosten lisääntymistä

Hyvää perhoskesää selittävät ennen kaikkea kuluvan kesän poikkeuksellisen helteiset ja aurinkoiset säät. Suotuisissa olosuhteissa päiväperhosten on ollut helppo etsiä ravintoa, pariutumiskumppaneita ja munimispaikkoja. Samasta syystä myös perhosten havainnointi on ollut helppoa, kun niiden laskennassa tarvittavaa kaunista säätä on riittänyt päivästä toiseen.

Syyskesällä päiväperhoset vähissä

Heinäkuun alkupuoli on yleensä useimpien päiväperhoslajien parasta lentoaikaa. Pitkään jatkuneiden helteiden ansiosta päiväperhosten kuoriutuminen eteni pari-kolme viikkoa etuajassa. Tämän vuoksi perhoskesän huippu ajoittui jo juhannuksen tienoille, ja heinäkuussa perhosmäärät laskivat nopeasti.

Syyskesälle tyypilliset aikuistalvehtijat ovat tällä hetkellä jo varsin vähälukuisia. Esimerkiksi nokkos- ja sitruunaperhoset kuoriutuivat jo heinäkuussa, ja ovat ehtineet asettua talvilevolle. Jäljellä on enää lähinnä lanttuperhosia sekä vaeltajia, etenkin amiraalia ja ohdakeperhosta. Pitkän ja lämpimän kesän ansiosta tavallista useammalta lajilta ilmaantunee myös ylimääräisen toisen sukupolven yksilöitä. Tätä tapahtuu yleisimmin niittyhopeatäplän ja hohtosinisiiven kohdalla.

Pitkäjänteistä perhosseurantaa

Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Havainnointi painottuu etupäässä maamme eteläosiin. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän kannankehityksen suunnan. Monen aiemmin eteläisen lajin, kuten kartta- sekä häiveperhosen havaittu runsastuminen on seurausta ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoomme.

Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.

 
Lisätietoja

Tutkija Janne Heliölä, p. 040 0148 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, p. 040 50 98654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi


Linkit

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön


 


Kohderyhmä: