Kiertotalous on esimerkki monimutkaisesta järjestelmästä, joka haluttaisiin toimintaan pian, mutta johon liittyy paljon kartoittamattomia tekijöitä. SYKE ja ympäristöministeriö kokeilivat, miten politiikan kehittämisen kannalta keskeisistä teemoista ja tutkimustarpeista voitaisiin koostaa tietoa ketterässä prosessissa.
Menetelminä käytettiin työpajoja, kirjallisuuskatsauksia ja yhteiskirjoittamista. Tulokset julkaistiin helmikuun alussa raportissa Kiertotalouden tieto käyttöön – Kahdeksan keskeistä teemaa ja uudet tietotarpeet .
Kokeilun perusteella totesimme, että pienessäkin hankkeessa on mahdollista saada varsin kattava kuva kiertotalouden laajasta kentästä. Toivomme, että kokeilu myös osoittautuu hyödylliseksi politiikan kehittämisessä. Seuraavat kolme oppia kannattaa mielestämme kuitenkin painaa mieleen tulevia kokeiluja varten.
Ytimessä on yhteisen ja itsenäisen työstämisen hedelmällinen jaksottaminen
Ensimmäinen oppi liittyy hankkeen rajausten ja kohdennusten huolelliseen pohdintaan. Jos kyseessä on kokeilumme kaltainen muutaman henkilötyökuukauden kokoinen hanke, on tärkeää löytää heti alussa laajasti jaettu yhteisymmärrys siitä, mihin keskitytään. Jos on mahdollista järjestää esimerkiksi kaksi työpajaa, ensimmäisessä kannattaa todennäköisesti käyttää merkittävästi aikaa kohdennusten ja rajausten miettimiseen.
Kokeilun toinen oppi liittyy yhteisen työsuunnitelman luomiseen. Verkostomaisen työskentelyn ytimessä on yhteisen ja itsenäisen työstämisen hedelmällinen jaksottaminen. Työprosessin ennakoitavuus ja riittävän pitkät reagointiajat ovat tärkeitä, jotta sekä tietoa tarvitsevat että sitä tuottavat asiantuntijat pystyvät käyttämään aikansa mielekkäästi ja tehokkaasti. Prosessin suunnitelmallisuutta olisi voinut nyt tehdyssä kokeilussa parantaa, joskin myös joustavuus on kokeilevassa kehittämisessä tärkeä arvo.
Tiedon käyttäjien kanssa on hyvä keskustella ajoissa kasvotusten
Kolmas tärkeä oppi on, että kun selvityksen ensimmäiset luonnokset ovat valmiita, niistä olisi hyvä keskustella kasvotusten tiedon käyttäjien kanssa. Ketterän tutkimustyön yksi avainkysymys on nimittäin se, mitä työstetään sähköisesti, mitä taas kasvokkain.
Kokeilussamme muun muassa työpajatyöskentely ja sähköinen työstäminen yhteisellä alustalla onnistuivat hyvin. Hankkeen viimeistelyn ja tiedon hyödynnettävyyden kannalta olisi kuitenkin ollut hyvä, jos ensimmäisten tulosten valmistumisen jälkeen tiedon tuottajat ja käyttäjät olisivat tavanneet kasvokkain. Tämä olisi mahdollistanut keskustelun siitä, minkälaista tietoa voisi mahdollisesti vielä tuottaa tai löytää ja toisaalta, mitä tärkeitäkin kysymyksiä joudutaan jättämään käsittelemättä tiedon tai tutkimusresurssien puutteen takia.
Vaikka kokeilumme osoitti, miten tehokasta asiantuntijaverkostoja ja ketteriä menetelmiä hyödyntävä tiedon tuotanto voi olla, se samalla myös alleviivasi sitä, että politiikan kehittämisen tueksi tuotettavalta tiedolta vaaditaan paljon.
Pitää ensinnäkin ymmärtää politiikan kohteeksi otettavaa ilmiötä ja sen erityispiirteitä Suomessa. Lisäksi on tutkittava, minkälaiset ohjauskeinot voisivat sopia kokonaisuuteen ja mitkä olisivat tutkimuksen perusteella suositeltavissa.
Matka politiikan kehittämistä tukevaan tietoon on pitkä. Hyvin muotoillulla prosessilla voidaan tutkimuksen ja politiikan vuoropuhelusta kuitenkin tehdä hedelmällistä ja tuloksekasta.
Annukka Berg on kestävän rakennemuutoksen johtamisen kysymyksiin perehtynyt SYKEn erikoistutkija. Hän syttyy radikaaleista ratkaisuista ja yhdessä tekemisestä. Vapaa-ajallaan hän pyöräilee, kuuntelee äänikirjoja ja luovii lapsiperhearjessa.
Tanja Suni on ympäristöministeriön tutkimusjohtaja, jonka intohimo on rakentaa yhteistyötä tutkimuksen ja yhteiskunnan välille. Vapaa-ajallaan hän kuntoilee, lukee historiaa ja innostuu uudesta, kuten sulkapallosta tyttären kanssa ja agilitystä Mesi-koiran kanssa.