Etätyöskentely ja etäopiskelu ovat yhdessä vilauksessa tulleet monen suomalaisen elämään. Tämä voi muuttaa arkeamme pysyvästi paremmaksi. Kun koronavirus on saatu hallintaan, voidaan etäyhteyksien hyödyntämisen parhaat opit omaksua jokapäiväisiksi käytännöiksi.
Virtuaalisten kokous- ja oppimisalustojen toimivuus tulee epäilemättä jatkossa vielä kohentumaan nykyisestä. Myös ihmisten taito alustojen tehokkaaseen käyttöön parantuu – väistämättömien alkukangertelujen jälkeen.
Kasvokkainen kohtaaminen säilyy edelleen usein ylivoimaisena vuorovaikutuksen alustana, ja varsinkin vapaa-ajalla sosiaaliset kohtaamiset ovat tärkeitä. Mutta kohtaamisten hinta on nyt entistäkin selvempi. Tautiriskit ovat vain osa hinnasta.
Etätöihin on aiemmin kannustettu ennen muuta matkustamisesta aiheutuvan ympäristökuormituksen pienentämiseksi. Kokopäiväinen etätyö vähentää myös liikenneruuhkia ja säästää työntekijän aikaa.
Taloudellisten säästöjen mahdollisuuskin on jo laajamittaisesti oivallettu: esimerkiksi tietotekniikan tai taloushallinnon palveluita on keskitetty maaseutukaupunkeihin tai puhelinmyyjien työtä Espanjan auringon ja pienien palkkojen piiriin.
Uusien ajatusten oppiminen ei vaadi opintomatkaa ulkomaille
Tutkimus on yksi ala, jolla etäyhteyksiä on hyödynnetty yllättävän vähän ja osin ponnettomasti. Tutkijoita on pikemminkin kannustettu lentämään maailmalle kuin välttämään matkustamista vaikkapa osallistumalla virtuaalikongresseihin.
Ympäristötutkimuksen kohdalla tämä on ollut erityisen kummallista, sillä meillä ympäristötutkijoilla on vankka tietämys lentomatkailun ilmastohaitoista ja useimmiten myös riittävät taidot hyödyntää etäkokouksien tekniikkaa.
Koronakriisin myönteisiä vaikutuksia pitkällä aikavälillä voikin olla uusi tapa suhtautua menneiltä vuosisadoilta periytyvään kansainvälistymisen ihanteeseen. Uusien ajatusten oppiminen ei 2000-luvulla vaadi opintomatkaa ulkomaille, eikä kättelyetäisyys ole välttämätön edellytys uusien kontaktien solmimiselle.
Etätyö ei ole ongelmatonta, mutta sen hyötyjen täysimittainen valjastaminen tukemaan hyvinvointiamme on tärkeää koko yhteiskuntaa koskevassa kestävyysmurroksessa. Kun poikkeustilanne normalisoituu, kaikkiin vanhoihin käytäntöihin ei välttämättä kannata palata.
Jari Lyytimäki on ORSI- ja STYLE-hankkeissa työskentelevä erikoistutkija, joka parhaillaan yrittää kompensoida etätyön takia vähentynyttä työmatkakävelyä harppomalla kodin portaissa kahvakuulaa kantaen.