Vesimaksujen tulisi kattaa sekä vesihuoltolaitoksen investointi- että käyttökulut. © Jyrki Laitinen
Vesihuoltolaitosten kustannukset ovat kasvaneet enemmän kuin tulot. Tämä saattaa johtua siitä, että verkostoja on saneerattu. Vesimaksujen nostolle voisi monesti olla perusteltu tarve. Vesilaitosten koko vaihtelee suuresti. Kustannukset eri kokoisissa laitoksissa ovat kuitenkin samaa luokkaa, eli suuruuden ekonomia ei siis näytä niissä pätevän.
Suo ympäristökeskus SYKE on selvittänyt vesihuollon kustannuskattavuutta vuosilta 2011–18. Selvitys tehtiin otoksen perusteella. Otokseen valittiin erikokoisia laitoksia eri puolilta Suomea, kaikkiaan 55 kappaletta. Vedenhoitoalueilta otettiin mukaan laitoksia sellainen määrä, että laitosten määrän ja vesi- ja liittyjämäärän suhde on kaikilla vedenhoitoalueilla suunnilleen sama. Isoja laitoksiakin on mukana sen verran, että otos kattaa kaikkiaan 76 prosenttia Suomessa käytetystä vesimäärästä.
Tulosten mukaan vesihuoltolaitosten kulut ovat tarkastelujakson aikana kasvaneet tuottoja enemmän ja siten kustannusten kattavuus on heikentynyt. Tämä saattaa johtua siitä, että laitokset ovat investoineet verkostojen saneerauksiin, jolloin poistot ovat kasvaneet merkittävästi. Poistot olivat vuonna 2018 keskimäärin 29 prosenttia liikevaihdosta. Vesimaksuja ei ole korotettu, vaikka tarvetta olisi ollut. Tähän voi ainakin osin olla syynä se, etteivät kuntapäättäjät ole halukkaita nostamaan hintoja.
Viime vuosina on keskusteltu vesihuoltolaitosten lukumäärästä. Suomessa toimii 1 100 vesihuoltolaitosta ja lisäksi vielä lähes tuhat muuta vesihuolto-organisaatiota, joissa on pienimuotoista vesilaitostoimintaa. Keskustelussa on noussut esiin epäilys siitä, voivatko ne kaikki toimia tehokkaasti ja joustavasti.
Selvää on, että vesilaitosten osaamisen tasossa on paljon vaihtelua. Toisaalta harvaan asutussa maassa monipuolinen laitoskenttä voi vahvistaa vesihuollon toimivuutta myös poikkeustilanteissa, eli vesihuollon resilienssiä.
Vesihuollon kustannukset tulisi kattaa vesimaksuilla
Vesihuoltolaitoksen toiminta olisi periaatteessa yksinkertaista saada kustannuskattavaksi vesihuoltolain perustella. Vesimaksujen tulisi kattaa sekä investointi- sekä käyttökulut. Osa kunnista kuitenkin perii vesihuoltolaitoksilta tuloutusta. Silloin laitoksen tuotot eivät mene laitoksen itse suunnittelemiin investointeihin vaan kunnan muihin menoihin.
Tämän selvityksen laitoksista 42 prosenttia maksoi omistajakunnalle tuloutuksia. Tuloutusten keskimääräinen summa vuonna 2018 oli 10 prosenttia liikevaihdosta.
Pääosin vesihuoltolaitokset kattavat omat kustannuksensa. Tämä ei tosin aina takaa sitä, että ne toimisivat kestävällä ja resilientillä pohjalla. Alan ammattilaisia on puhuttanut vesihuoltoinfran korjausvelka, ennen kaikkea talousvesi- ja viemäriverkostojen kunto.
Selvityksen perusteella kustannusten kattavuus on pienentynyt selvästi aikaisemmista tarkasteluvuosista. Kustannukset ovat kasvaneet enemmän kuin tulot. Vesimaksujen nostolle voisi monesti olla perusteltu tarve.
Vesihuoltolaitosten kustannukset ovat melko samansuuruisia eri kokoluokan laitoksissa. Tässä ei siis näy suuruuden ekonomia, vaikka esimerkiksi jätevedenpuhdistuksen kustannukset laskevat puhdistamon koon kasvaessa.
Koko vaikuttaa laitosten käyttökustannuksiin ja kustannustehokkuuteen. Verkostoon liittyneiden asukkaiden määrä verkostokilometriä kohden on sitä pienempi mitä pienemmästä laitoksesta on kyse (kokoluokat veden myynnin perusteella (milj. m3/ vuosi): 1 = >20, 2 = 3-20, 3 = 2-3, 4 = 1-2, 5 = 0,4 -1 ja 6 = < 0,4). Koko vaikuttaa laitosten käyttökustannuksiin ja kustannustehokkuuteen
Kirjoittajat
Ryhmäpäällikkö, Jyrki Laitinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi
Johtava vesitalousasiantuntija Johanna Kallio, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
Linkkejä