Tuotteiden ja palveluiden elinkaaristen ympäristövaikutusten arviointeja (LCA) tehdään jo paljon. Arvioinnit antavat tärkeää tietoa julkisen sektorin ja yritysten päätöksenteon pohjaksi.
Kahden viimeisen, pandemian sävyttämän, vuoden aikana ihmisten välinen ammatillinen verkostoituminen on jäänyt kovin vähälle. Tästä huolimatta päätimme osana elinkaariarvioinnin käytäntöihin ja kehittämiseen keskittyvää CONSOLCA-hanketta selvittää, miten LCA-verkostot maailmalla toimivat ja miksi ne ovat niin suosittuja. Suomessa ei LCA-asiantuntijoiden verkostoa ole.
Maailmalla LCA-verkostoja on paljon. Niiden toimintaa edistää UNEPin Life Cycle Initiative. Vuonna 2013 Bjørn ja kollegat kartoittivat maailmanlaajuisesti 100 verkostoa.
Aihe on nyt pinnalla. Kun esitimme haastattelupyyntömme kansainvälisellä LCA-keskustelufoorumilla, se herätti valtavasti kiinnostusta.
LCA-verkostoja on monenlaisia, mutta niiden tavoitteet ja aktiviteetit vaikuttavat haastattelujemme mukaan hyvin yhtenäisiltä. Verkostojen tavoitteena on tukea alan kansallista kehitystä jakamalla tietoa, mahdollistamalla keskusteluja ja kehittämällä osaamista. Mitään yhtenäistä formaattia verkostoilla ei näyttänyt olevan.
Toisten verkostojen jäseninä on yksittäisiä asiantuntijoita, toisissa taas jäseniksi hyväksytään vain organisaatioita, kuten yrityksiä. Verkostojen organisaatio ja budjetti vastaavasti vaihtelevat. Toiminta rahoitetaan jäsenmaksuilla. Maksuissa on huimia eroja verkostojen välillä.
Tiedonjako ja keskustelu verkostojen tärkeimpiä hyötyjä
Haastattelimme Italiassa, Unkarissa, Ranskassa, Ruotsissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Yhdysvalloissa toimivien verkostojen koordinaattoreita.
Kaikki haastateltavat korostivat verkoston olemassaolon merkitystä ja hyödyllisyyttä. Erityisen merkityksellisenä pidettiin tiedonjakoa ja avointa keskustelua. Verkosto oli mahdollistanut yhteistyöprojekteja ja jopa verkostojen välisiä yhteisiä julkaisuja.
Ruotsin verkosto on muun muassa edistänyt tuotteiden ympäristöjalanjäljen (Product environmental footprint, PEF) käyttöönottoa. Toisten verkostojen kautta on edistetty opiskelijoiden LCA-valmiuksia. Kiinnostavaa oli, että Italian verkosto on vienyt elinkaariajattelun myös oikeustieteellisen tiedekunnan opintoihin.
Verkostojen työryhmät ovat käsitelleet esimerkiksi metodologisia sekä lähtötietoihin liittyviä kysymyksiä. Tutkimusten tuloksia on jaettu vuosittaisissa seminaareissa. Verkostot ovat yhä suuremmassa määrin siirtymässä keskustelemaan uusien sidosryhmien, kuten kuntien ja lainsäätäjien, kanssa. Verkosto nähtiin myös tahona, joka voi edistää elinkaariajattelun käyttöä osana ohjauskeinoja.
Yhteistyön voisi aloittaa ympäristöjalanjäljen tiimoilta
Euroopan komissio julkaisi joulukuussa suosituksen elinkaariarviointiin perustuvan tuotteiden ympäristöjalanjälkimenetelmä PEF:n käytöstä. Suosituksen tavoite on edistää menetelmän käyttöä yrityksissä ja kansallisissa ohjauskeinoissa. Tiedonjako ja keskustelu eri organisaatioiden välillä edistäisi menetelmän laajamittaista käyttöä. Myös osaaminen karttuisi, jos yhteistyötä tehtäisiin koordinoidusti Pohjoismaiden ja EU:n kanssa.
Nyt voisi olla hyvä hetki miettiä minkälaisesta elinkaariarvioinnin yhteiskehittämisestä ja koordinaatiosta voisimme hyötyä kansallisella tasolla.
Johanna Suikkanen tutkii tuotteiden ympäristötietoa, PEF:in käyttöönottoa ja ympäristömerkkejä Suomen ympäristökeskuksessa. Vapaa-aika kuluu talvitouhuissa perheen kanssa.
Jáchym Judl käyttää LCA-menetelmää kestävän kulutuksen ja tuotannon tutkimuksissa. Hän on ollut mukana PEF-kehitysprosessissa ja toimii Nordic Environment Footprint (NEF) -ryhmän jäsenenä. Vapaa-aikaa hän viettää perheen kanssa ja haaveillen reissaamisesta (sähkö)autolla.
ConsoLCA-hanke päättyi vuodenvaihteessa. Jatkossa elinkaariarviointiin liittyvää aineistoa löytyy kootusti SYKEn verkkosivuilla osoitteessa syke.fi/elinkaariarviointi.
Tämän linkin kautta voit kertoa näkemyksiäsi alan verkostoitumisesta
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.