Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Kiertotalouden termipankki

Tälle sivulle on koottu keskeisiä kiertotalouden termejä selityksineen. Selitykset on tuotettu SYKEn monialaisten kiertotalousosaajien yhteistyönä. Jos huomaat termipankissa puutteen tai haluat ehdottaa muutosta, niin ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön sivun alalaidassa olevan linkin kautta.

Viittausohje termien käytölle: SYKE 2020, Kiertotalouden termipankki. Saatavilla: syke.fi/kiertotaloudentermipankki.

Kiertotalouden kuvituskuva

Biologinen kierto

Kiertotalouden malli voidaan jakaa teknisiin ja biologisiin kiertoihin. Biologisessa kierrossa kiertää luonnosta peräisin olevat biopohjaiset raaka-aineet ja biohajoavat materiaalit. Näistä biohajoavat palautuvat takaisin luontoon alkuaineiksi biokemiallisten kiertojen avulla. Biopohjaiset materiaalit eivät kuitenkaan ole aina biohajoavia.

Ekosuunnittelu

Ekosuunnittelu (engl. Ecodesign) on suunnittelu- ja johtamismenetelmä, joka sisällyttää ympäristöasiat osaksi tuotekehitysvaihetta. Ekosuunnittelun avulla voidaan ennakoivasti vähentää, välttää tai poistaa haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ilmenevät tuotteen valmistus- ja jakeluketjussa. Pyrkimyksenä voi olla esimerkiksi vähentää raaka-aineiden kulutusta, pidentää tuotteiden elinkaaria, käyttää vähemmän vaarallisia materiaaleja ja kemikaaleja, optimoida tuotanto ja jakelu sekä taata tuotteen kierrätettävyys.

Irtikytkentä

Tähän asti toisiinsa kytkeytyneiden asioiden erottaminen toisistaan niin, että molemmat voivat toteutua riippumatta toisistaan. Esimerkiksi talouskasvun kytkeminen irti luonnonvarojen kulutuksesta tai päästöistä.

Jakamistalous

Jakamistalous tarkoittaa hyödykkeiden jakamista, lainaamista tai vuokraamista sekä näihin mahdollisesti liittyvää palvelua. Tarjoaa vaihtoehdon hyödykkeen omistamiselle.

Julkiset kiertotaloushankinnat

Julkisissa kiertotaloushankinnoissa huomioidaan luonnonvarojen kestävä käyttö. Kiertotaloutta edistävillä hankintamenettelyillä ja -kriteereillä voidaan lisätä esimerkiksi tuotteiden haitattomuutta ja, materiaalien pitkäikäisyyttä, kierrätettävyyttä sekä uusiomateriaalien käyttöä. Kiertotaloushankintoja voidaan toteuttaa asettamalla kiertotaloutta tukevia hankintakriteerejä, hankkimalla tuotteen sijaan palveluja tai asettamalla kiertotaloustavoite hankinnan kohteeseen, esimerkiksi kierrätysmateriaalista valmistetut tekstiilit tai uusiokäytetyt tietokoneet. Laajimmillaan kiertotaloushankinnat tukevat alueellisten kiertotalousekosysteemien syntymistä.

Jätteeksi luokittelun päättyminen

Jätteeksi luokittelun päättymisellä tarkoitetaan sitä, että jäte on kierrätyksen tai muun hyödyntämistoimen seurauksena lakannut olemasta jätettä eikä siihen enää sovelleta jätelain säännöksiä

Kiertotalouden kaskadikäyttö

Kaskadikäytöllä tarkoitetaan (bio)materiaalien tehokasta hyödyntämistä edistämällä materiaalien kertautuvaa käyttöä ja mahdollisimman korkeaa arvonlisää sekä materiaalihyödyntämistä ennen energiakäyttöä tai loppusijoittamista.

Kierrätys

Kierrätyksessä jäte valmistetaan tuotteeksi, materiaaliksi tai aineeksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Kierrätykseen ei lasketa jätteen tai materiaalin hyödyntämistä energiana, jätteen valmistamista polttoaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi eikä kirpputoreja tai kierrätyskeskuksia.

Kierrätysaste

Kierrätysasteiden avulla seurataan eri jätejakeiden kierrätykseen päätyvien osuuksien kehitystä. Esimerkiksi yhdyskunta- ja pakkausjätteen kierrätysaste lasketaan varsinaiseen kierrätykseen päätyvän jätteen määränä suhteessa tuotetun jätteen kokonaismäärään vuodessa ja ilmoitetaan yleensä painoprosenttina eli osuutena tuotetun jätteen kokonaispainosta. Yhdyskuntajätteen kierrättäminen tarkoittaa materiaalina hyödyntämistä ja biojätteen kompostoimista sekä anaerobista mädätystä. Kierrätysasteen laskemista varten jätteen määrästä on vähennetty esikäsittelyssä ennen lopullista kierrätystä syntyvät rejektit eli hyötykäyttöön kelpaamattomat jakeet. Ennen vuoden 2020 jätelainsäädännön uudistusta kierrätysaste laskettiin erilliskerätyn jätteen suhteena jätteen kokonaismäärään ilman rejektien vähentämistä.

Eri jätejakeiden kierrätysasteiden laskentaperiaatteissa on eroja. Lasku suoritetaan eri tavalla esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätysasteelle.

EU on asettanut tavoitteita yhdyskuntajätteen kokonaismäärän kierrätysasteelle ja eri pakkausmateriaalien kierrätysasteille.

Kiertotalous

Kiertotaloudelle ei ole olemassa yhtä vakiintunutta määritelmää. Se ymmärretään yleisesti lineaarisen talousmallin vaihtoehtona, jossa tuotanto ja kulutus mahtuvat maapallon kantokyvyn rajoihin. Kiertotalouden tavoitteena on vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä pitämällä tuotteet, materiaalit ja resurssit mahdollisimman pitkään talouden käytössä samalla säilyttämällä niiden arvo kierrosta toiseen ja vähentäen jätteen syntyä. Kiertotaloutta edistetään muun muassa tuotesuunnittelulla, huollettavuudella, korjattavuudella ja tuotteiden yhteiskäyttöön liittyvillä toimintamalleilla ja sekä kierrätysraaka-aineiden käytöllä tuotteiden valmistuksessa. Kiertotalous sisältää ajatuksen uusista ansaintalogiikoista ja liiketoimintamahdollisuuksista, jotka kytkeytyvät materiaalien arvon säilyttämiseen, palveluihin ja muihin jakamistalouden ratkaisuihin.

Kaikki kiertotaloudeksi kutsuttu ei itsessään välttämättä ole kestävää. Kestävässä kiertotaloudessa edellytetään taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten vaikutusten yhtäaikaista huomioon ottamista esimerkiksi yritysten, kaupunkien, kansalaisten ja muiden toimijoiden toiminnassa. Kestävässä kiertotaloudessa toimitaan planetaaristen rajojen sisällä nyt ja tulevaisuudessa. Turvallisessa kiertotaloudessa mahdollistetaan kemikaalitietojen kulku tuotteen koko elinkaaren ajan sekä huomioidaan ennakoivasti jätteiden turvallinen hyödyntäminen ja käsittely. Kestävä kiertotalous pitää sisällään monia muitakin piirteitä, joiden merkitystä on pyritty korostamaan käyttämällä hiilineutraalin, reilun ja luontoviisaan kiertotalouden käsitteitä.

Kiertotalouskeskus

Kiertotalouskeskus on tietylle alueelle keskittynyt liiketoimintaverkosto, jossa yritykset toimivat yhteistyössä eli symbioosissa hyödyntäen toistensa sivuvirtoja, tuotteita, osaamista, palveluja, teknologiaa tai infrastruktuuria. Kokonaisuudella on yleensä ylläpitäjä, joka kehittää ja koordinoi alueen toimintaa sekä saattaa yrityksiä yhteen. Kiertotalouskeskus voi myös olla osa laajempaa kiertotalouden ekosysteemiä, jossa on yritysten ohella mukana myös esimerkiksi julkisia hankkijoita ja korkeakouluja.

Lineaarinen talousjärjestelmä

Lineaarisessa talousjärjestelmässä luonnonvaroja hyödynnetään tuotannon ja kulutuksen tarpeisiin usein kertaluontoisesti, jonka jälkeen tuotannossa ja kulutuksessa syntyvät jätteet hylätään.

Luonnonvara

Luonnonvara tarkoittaa kaikkea luonnossa olevaa ainetta, minkä ihmiset voivat ottaa käyttöönsä. Luonnonvarat jaetaan tyypillisesti uusiutuviin (esim. puu, vesi) ja uusiutumattomiin (esim. maakaasu, raakaöljy) luonnonvaroihin.

Materiaalitehokkuus

Materiaalitehokkuus on resurssitehokkuuden osa ja tarkoittaa tuotteiden ja palveluiden valmistamista mahdollisimman pienillä materiaalipanoksilla. Materiaalitehokkuus sisältää kaikki muutokset, jotka liittyvät pienenevään materiaalien tuottamiseen ja prosessointiin yhden taloudellisen yksikön tuottamisessa, tai laajemmalti inhimillisten tarpeiden täyttämisessä. Samalla tuotteen tai palvelun haitallisia ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään koko sen elinkaaren aikana.

Materiaalivirta

Materiaalivirta sisältää luonnosta ihmisten käyttöön otetun, siirretyn tai muutetun aineen. Materiaalivirtoja tarkastellaan yleensä järjestelmäkohtaisesti. Kyse voi olla esimerkiksi ravinteista, maamassoista tai metalleista.

Planetaariset rajat

Planetaariset rajat, eli planeetan reunaehdot, ovat maapallon vakautta ja sietokykyä sääteleviä keskeisiä ympäristöprosesseja. Tällaisiksi on tunnistettu ilmastonmuutos, merien happamoituminen, yläilmakehän otsonikato, typen ja fosforin kierto, makean veden käyttö, maankäytön muutokset, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, ilmakehän pienhiukkaset ja kemiallinen saastuminen. Reunaehdoille on asetettu varovaisuusperiaatteen mukaan määrälliset raja-arvot, joiden ylittäminen lisää suurten ja väistämättömien ympäristömuutosten riskiä.

Resurssitehokkuus

Resurssitehokkuudessa luodaan enemmän vähemmällä eli tuotetaan enemmän lisäarvoa vähemmillä panoksilla. Resurssitehokkuus sisältää materiaalin ja energian käytön lisäksi ilman, veden, maan ja maaperän käytön. Resurssitehokkuus pitää sisällään materiaalitehokkuuden.

Resurssiviisaus

Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja (luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika) harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi käsite. Siinä resurssien kulutusta katsotaan yhteiskunnan tasolla, jotta päästään kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Sivuvirta

Sivuvirta kuvaa tuotannossa syntyviä materiaalivirtoja, joiden syntymistä ei voi estää, mutta jotka eivät päädy myöskään varsinaisiin päätuotteisiin.

Tekninen kierto

Kiertotaloudessa materiaalikierrot voidaan jakaa teknisiin ja biologisiin kiertoihin. Tekniset materiaalit, kuten metallit, on ihmisen toimesta saatettu sellaiseen muotoon, ettei niitä voi palauttaa luonnon kiertoihin. Kiertotaloudessa tekniset materiaalit säilyvät kierrossa mahdollisimman tehokkaasti tuotteiden korjaamisen, uudelleenkäytön ja kierrättämisen kautta, jotta neitseellistä raaka-ainetta tarvitaan mahdollisimman vähän.

Teollinen symbioosi

Kun yritykset muodostavat teollisen symbioosin, ne toimivat yhteistyössä hyödyntäen tehokkaasti toistensa tuotteita, sivuvirtoja, teknologiaa, osaamista tai palveluja. Toimintamalli edistää resurssitehokkuutta, jolloin saavutetaan ympäristöhyötyjä ja säästetään kustannuksissa.

Tuottajavastuu

Tuottajavastuulla tarkoitetaan tuotteiden valmistajalle tai maahantuojalle kohdennettua vastuuta järjestää markkinoille saattamiensa tuotteiden jätehuolto ja vastattava siitä aiheutuvista kustannuksista

Tuotteen käyttöiän pidentäminen

Tuotteen käyttöiällä tarkoitetaan aikaa, jolloin tuote on käyttökelpoinen, ja sitä käytetään pääasialliseen tarkoitukseensa. Tuotteen käyttöikää voidaan pidentää esimerkiksi suunnittelemalla tuote kestäväksi, käyttämällä tuotetta ohjeiden mukaan, huoltamalla, päivittämällä ja korjaamalla sekä uudelleenkäyttämällä tuotetta.

Tuotteen palveluistaminen/palvelullistaminen

Tuotteen palveluistaminen/palvelullistaminen tarkoittaa liiketoimintamallia, jossa tuotteen omistamisen sijaan henkilö tai yritys maksaa siitä, mihin tehtävään tuote on tarkoitettu.

Uudelleenkäyttö

Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Kuluttajille käytettyjen tavaroiden myyntiä ja ostamista mahdollistavat muun muassa erilaiset internetissä toimivat käytetyn tavaran myyntipaikat sekä kirpputorit.

Uudelleenvalmistus

Uudelleenvalmistuksessa käytetty tuote tai komponentti päivitetään, korjataan tai valmistetaan uutta vastaavaksi tai paremmaksi. Uudelleenvalmistusprosessissa palautetaan materiaalin lisäarvo, joka sillä oli alkuperäisessä tuotteessa tai komponentissa.

Uusiomateriaali

Uusiomateriaali on uusioraaka-aineesta valmistettu materiaali.

Yhteiskäyttö

Yhteiskäytöllä tarkoitetaan toimintoa, jossa tilalla, tuotteella tai palvelulla on useampia käyttäjiä. Usein käyttäjillä ei ole omistusoikeutta ja käytöstä maksetaan käytön mukaan, esimerkiksi yhteiskäyttöautosta maksetaan sovitulla tunti- tai päivähinnalla käytön mukaan. Yhteiskäyttö kattaa myös yhteisomistamisen, jossa käyttö voi tapahtua myös ilman maksua.

 

Julkaistu 10.12.2020 klo 9.51, päivitetty 11.1.2021 klo 11.18
Aihealue:
Kohderyhmä: