Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Eeva Primmer ja Mikael Hildén: Metsien käyttö ja kestävyys tarvitsevat eurooppalaista yhteistyötä

RSS
16.7.2021 Eeva Primmer ja Mikael Hildén
Metsästrategia tarjoaa Suomelle mahdollisuuden johtajuuteen. © SYKE

”Onko Suomella jotain salattavaa?” – näin kysyttiin median taustahaastattelussa viime viikolla, kun keskustelimme juuri julkaistun EU:n metsästrategian ennakkoon nousseesta kohusta. Tämän johdosta jäimme miettimään, onko Suomen metsissä jotain ainutlaatuista, joka ei välity Eurooppaan. Toinen kohun herättämä kysymys alkoi myös askarruttaa ja se liittyy itse metsästrategiaan: mikä on sen rooli, miten se ohjaa ja mihin se asettuu EU:n, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen metsäpolitiikan maastossa?

Keskustelua metsästrategiasta on värittänyt erimielisyys tavoitteista ja keinoista. Pelinappuloina ovat luonto, ilmasto, puu ja sellu, jopa metsänomistajat. Heidän määräysvaltansa menetyksestä ja aavistushakkuista on keskusteltu keskikesällä perhetapaamisissa, SuomiAreenassa ja sosiaalisessa mediassa. Strategian käynnistämä kiihkeä keskustelu on toki tervetullut, mutta tulehtuneesta väittelystä ei nouse näkemystä Suomen vahvuuksista tai mahdollisuuksista edistää kestävyyttä metsillä ja niiden käytöllä. Tässä blogissa pohdimme Suomen ainutlaatuisuutta, asemoimme metsästrategiaa ja puramme metsästrategiaan liitettyjä väittämiä.

Miten ainutlaatuista metsätaloutemme on?

Meille suomalaisille metsämme ovat tärkeitä. Läheinen suhde metsiimme, merkittävä metsäpinta-alamme, yksityismetsiin vahvasti nojautuva puunhankintamme sekä metsäteollisuutemme kansantaloudellinen merkitys ovat erityispiirteitä. Kuitenkin muualla Euroopassa on samankaltaisia piirteitä. Esimerkiksi yksityismetsien osuus metsäpinta-alasta on Suomea suurempi Ruotsissa, Ranskassa, Itävallassa ja Espanjassa.

Suomessa on paljon metsää, mutta puuston määrä on alhainen pohjoisten olosuhteiden ja metsien intensiivisen käytön takia. Suomessa kasvaa keskimäärin 100 kuutiometriä puuta hehtaarilla, kun esimerkiksi Saksassa keskitilavuus on 320 kuutiometriä. EU:ssa hakataan keskimäärin pienempi osuus puuston kasvusta kuin Suomessa. Nettohakkuut ovat kuitenkin Suomeakin korkeammat esimerkiksi Ruotsissa ja Itävallassa.

Sellu- ja paperiteollisuuden BKT-osuus on Suomessa korkeampi kuin missään muussa EU-maassa. Metsissä tuotetun puun markkina-arvo on kuitenkin myös monissa muissa EU-maissa merkittävä. BKT ei kuitenkaan kerro kaikkea. Esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Italiassa metsäsektorin tuottama arvonlisä on suurempi kuin Suomessa. Työllisyydellä mitattuna Suomi ei myöskään ole ainutlaatuinen. Espanjassa sektorilla työskentelee Suomeen verrattuna tuplasti enemmän väkeä ja Italiassa ja Saksassa lähes nelinkertainen määrä.

Toisin sanoen myös monissa muissa EU-maissa metsillä on suuri taloudellinen merkitys ja Suomella on siis yhteisiä intressejä monien EU-maiden kanssa.

Mitä ovat metsästrategiat?

EU:n uusi metsästrategia ei sekään ole ainutlaatuinen. Jo edeltävä metsästrategia huomioi metsien ja metsäekosysteemin tuottamia monia hyötyjä monipuolisesti – vertailun perusteella monipuolisemmin kuin muut luontoympäristöön vaikuttavat EU-strategiat.

Sekä Euroopan unionin että jäsenmaiden omat strategiat laaditaan määräajaksi ja ilmaisemaan toivottua kehityksen suuntaa. Niissä on usein kunnianhimoisia tavoitteita metsäekosysteemin kestävyydelle ja uusille innovatiivisille hyödyntämismahdollisuuksille, mutta vain viitteellisiä kirjauksia toimeenpanokeinoista. Verrattuna muiden metsäisten EU-maiden kansallisiin metsästrategioihin, Suomen kansallinen strategia on yksityiskohtaisempi ja monipuolisempi. Joissakin Euroopan kansallisissa metsästrategioissa korostuu innovatiivisempi ja sääntelyyn nojaava ohjaus enemmän kuin Suomen metsästrategiassa.

Metsästrategioiden lisäksi monet muut strategiat pyrkivät suuntaamaan metsien käyttöä ja hoitoa. Biotalousstrategiat tavoittelevat uusia innovaatioita metsäraaka-aineista ja biodiversiteettistrategiat pyrkivät turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuutta. Keinot vaihtelevat informaatio-ohjauksesta taloudellisiin kannustimiin ja sääntelyn kehittämiseen.

Lisääkö metsästrategia metsien suojelua?

EU:n metsästrategia ei aseta uusia suojelutavoitteita, vaan se pyrkii konkretisoimaan metsiin jo viime vuonna hyväksytyn biodiversiteettistrategian suojelu- ja kunnostustavoitteita. Viime vuonna julkaistun Euroopan metsien tilaa koskevan Forest Europe -raportin mukaan EU:ssa on suojeltu keskimäärin suurempi osuus metsiä kuin Suomessa. Suomessa on kuitenkin erityisen suuri osuus kokonaan hakkuilta suojeltuja metsiä. Monissa maissa tehdään luonnonhoitotöinä hakkuita myös suojelualueilla. Hakkuilla pyritään ylläpitämään elinympäristöjä, jotka häviäisivät umpeenkasvun seurauksena. Suomessa toteutamme lisäsuojelua ja ennallistamista jo nykyisen hallitusohjelmamme puitteissa.

Onko metsästrategiassa painotettu ekologista kestävyyttä?

Uusi metsästrategia asemoi metsien käytön lähtökohdaksi metsäekosysteemin toimintakyvyn. Se pyrkii muun muassa vähentämään metsäluontoon kohdistuvaa uhkaa, joka johtuu koko EU-alueella erityisesti vanhojen metsien piirteiden häviämisestä. Strategia korostaa myös, että tulisi lisätä sellaisten puupohjaisten tuotteiden osuutta, joiden elinkaaren aikaiset ilmastopäästöt ovat pienemmät kuin fossiilisiin raaka-aineisiin pohjautuvilla tuotteilla.

Strategia korostaa suojelua, hiilivarastoa ja hiilen sidontaa sekä puupohjaisten tuotteiden myönteisiä ilmastovaikutuksia. Näiden edistämiseksi strategiassa on tunnistettu muun muassa puurakentaminen ja pitkäikäiset puutuotteet, vanhojen metsien suojelu, metsitys, metsien ennallistaminen ja avohakkuita välttävä jatkuva kasvatus, joka on monien muiden maiden tavoin Suomessa vielä verraten vähän käytetty. Strategia tuo jo sovittuja ja Suomessakin tärkeän painoarvon saaneita luonto- ja ilmastotavoitteita lähemmäs käytäntöä.

Edistääkö strategia sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä?

Strategialla haetaan korostetusti maaseudun elinvoimaisuutta, monipuolisempia metsiin pohjautuvia elinkeinoja ja puuhun pohjautuvan arvoketjun uudistamista erityisesti pitkäikäisillä puutuotteilla. Metsäteollisuutemme haasteena on ollut lisäarvon laskeva trendi, kun muun muassa jalostusarvoltaan korkeampien paperilaatujen kysyntä on vähentynyt. Metsäsektorin intressissä on löytää uusia innovatiivisia korkean jalostusarvon tuotteita. Tämä edellyttää panostusta T&K-toimintaan, jota myös EU:n tutkimusrahoitus tukee. Metsien käytön ja puun jalostamisen monipuolisuus sekä osaamiseen pohjaava kilpailukyky parantavat sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.

Vähentääkö jäsenmaiden toimivaltaa?

Metsästrategiassa korostetaan tietopohjaa ja suunnitelmallisuutta. Näissä Suomi on Euroopan kärkeä, mutta kuten viime viikkojen keskustelusta ja kirjelmöinnistä tiedämme, toimivalta halutaan pitää kokonaan itsellä selvittämättä tarkemmin mitä tämä tarkoittaa. Strategia korostaa uusia yhteisten kriteerien ja seurannan merkitystä. Kriteerien laatiminen ei alkaisi puhtaalta pöydältä, vaan nojautuisi yhteiseurooppalaisiin metsäministerien hyväksymiin Forest Europe -kestävyyskriteereihin, joiden muotoilussa Suomella on ollut keskeinen rooli. Seuranta yhteisillä kriteereillä osoittaisi kestävyyshaasteet eri Euroopan maissa.

Lisäksi strategiassa kaavaillaan luonnonhoidon ohjeistuksen yhtenäistämistä. Suomessa on käytössä talousmetsien luonnonhoidon ohjeistus, jonka pohjalta Suomi voi vaikuttaa EU:n ohjeistuksen sisältöön. Yhdentyvä suunnittelu, seuranta ja ohjeistus toisivat inventointi-, arviointi- ja ohjausosaamisellemme uusia hyödyntämismahdollisuuksia. Samalla tämä lisäisi metsiä koskevaa osaamista EU:ssa, minkä puutteesta EU:ta on viime aikoina kritisoitu. EU-tason metsäosaaminen voisi täydentää EU:n toimivallassa olevien luonto- ja ilmastopolitiikan osaamista Suomeakin hyödyttävällä tavalla.

Ei siis voi väittää, että metsästrategia veisi toimivaltaa jäsenmailta. Toimivalta voi tulevaisuudessa muuttua, kun eteen tulee sellaisia asioita, joihin ei aikaisemmin ole otettu kantaa. Mutta toimivallasta keskustellaan aidosti vasta, jos lähdetään laatimaan uusia lainsäädäntöesityksiä. Nyt julkaistussa ilmastopaketissa tällaista muutosesitystä ei ole.

Mitä teemme metsästrategialla?

EU-metsästrategia on tärkeä tapa konkretisoida ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikkaa sekä puun jalostukseen pohjaavaa biotaloutta merkityksellisellä tavalla. Metsäekosysteemin toiminnan turvaaminen, metsien monien hyötyjen varmistaminen ja kestävän metsiin pohjautuvan talouden edistäminen edellyttävät pitkäjänteisyyttä ja yhteistä näkemystä Suomessa ja Euroopassa. Suomella on tässä tilanteessa mahdollisuus ottaa johtajuutta ja lähteä rakentavasti toteuttamaan yhteistä strategiaa. Strategia on keino edistää kestävyyttä kaikissa EU-maiden metsissä.

Entä onko Suomella jotain salattavaa?

Monet saattavat yllättyä huomatessaan, miten vähän puuta suomalaisella metsähehtaarilla kasvaa EU-maihin verrattuna tai miten vähän metsäala työllistää. Salailuepäilys herää, kun väittelyn osapuolet jäävät hokemaan omaa kantaansa. Siksi metsä- ja ympäristöalan kannattaa antautua syvempään keskusteluun, jossa haetaan tietoon pohjautuvia ratkaisuja vaikeissakin kysymyksissä. Ensimmäiset reaktiot julkaistuun strategiaan herättävät toivoa, että tähän voisi päästä. Näin Suomi voi edistää metsäpolitiikkaa myös EU:n tasolla eikä jäädä sisäisten kiistojensa vangiksi.

Eeva Primmer on SYKEn tutkimusjohtaja. Hän on metsänhoitaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja metsäneuvoston jäsen. Eeva on hiljattain vetänyt EU:n metsiä koskevien strategioiden vertailun, joka on julkaistu viime vuonna.

Mikael Hildén johtaa SYKEn ilmastonmuutoksen strategista ohjelmaa ja Strategisen tutkimuksen ohjelmaa kohti hiilineutraalia ja resurssitehokasta Suomea. Mikael on mm. tarkastellut metsäpolitiikan uudistuksen tulkintoja.

Kommentit (10 kommenttia)
Ismo Tuormaa
16.7.2021
klo 14.12
Tarpeellinen puheenvuoro.
Jaakko Karvonen
16.7.2021
klo 15.37
Sen verran, että Saksassa asustaa 20 kertainen määrä väkeä Suomeen verrattuna, joten nelinkertainen työllisten määrä on paljon merkityksettömämpi kuin meillä, eiköstä joo? Espanjassa onkohan tuo yli 10 kertaisesti, eli sama homma. Näin ollen jo työvoimapolittisesti
katsoen sosiaalinen aspekti metsissä on eritasoa.
Jukka Muhonen
16.7.2021
klo 20.01
Erittäin hyvin perusteltu kokonaisvaltainen näkemys EU:n metsästrategian merkityksestä.
Uitonmies
17.7.2021
klo 16.19
Ei kai se metsä voi Suomessa,ei varsinkaan pohjoisessa kasvaakaan yhtä paljon kuin Keski-Euroopassa.Höttö kasvaa nopeasti, oikea puu hitaasti.
Mikael Hildén
19.7.2021
klo 9.12
On tietysti totta, että koko valtakunnan tasolla metsäsektori on Saksassa ja Espanjassa pienempi suhteellinen työllistäjä. Luvut kuitenkin osoittavat, että sektori ei ole vähäpätöinen näissä maissa. Alueellisesti metsäsektori voi olla myös varsin tärkeä,
joten nämä maat eivät suinkaan vähättele metsätaloutta. Tällä on merkitystä, kun haetaan yhteisiä linjoja ja pyritän löytämään innovatiivisia ratkaisuja, joka ylläpitää myös taloudellista toimintaa.
Esko Haavisto
21.7.2021
klo 21.18
Tarkoitatteko, että Saksassa, Ranskassa ja Italiassa metsäsektorin arvonlisän BKT-osuus on suurempi kuin Suomessa vai vaihdatteko tässä kohtaa näkökulmaa suhteellisista osuuksista arvonlisän absoluuttiseen arvoon? Rakentavan keskustelun mahdollistamiseksi
olisi hyvä saada yksiselitteiset faktat pöytään.
Esko Haavisto
21.7.2021
klo 21.40
Toteatte EU metsästategiasta, että "Strategia korostaa suojelua, hiilivarastoa ja hiilen sidontaa sekä puupohjaisten tuotteiden myönteisiä ilmastovaikutuksia. Näiden edistämiseksi strategiassa on tunnistettu muun muassa ... vanhojen metsien suojelu".
Ymmärrän, että vanhoja metsiä, joissa on jo lahoavia puita täytyy olla riittävä määrä suojeltuna niistä riippuvaisten lajien turvaajan. Vanha metsä, joka ei enää kasva, ei enää kasvata hiilinielua. Mikä on EU:n metsästrategian suositus metsän hiilinielun kasvattamisen
ja lahoavasta metsästä riippuvaisten lajien säilyttämisen välisen tasapainon löytämiseksi?
Mikael Hildén
23.7.2021
klo 11.30
Uitonmies, on tietenkin tärkeää ottaa huomioon, että luonnonmaantieteelliset olosuhteet vaihtelevat Euroopassa suuresti, ja tämän seurauksena puulajit ja metsänhoito on osittain erilaista. Mutta tarve turvata hiilinielut ja luonnon monimuotoisuus on yhteinen
ja siksi on myös mielekästä käydä eurooppalaista keskustelua siitä, mitkä keinot toimivat eri puolilla Eurooppaa.
Mikael Hildén
23.7.2021
klo 12.41
Esko Haavisto, kiitos huomiosta: kuten blogissa todetaan, BKT osuudella mitattuna Suomi on EU:n huippua, mutta BKT (osuus) ei ole ainoa relevantti mittari, kun halutaan ymmärtää miten maat suhtautuvat metsiin ja metsätalouteen. Siksi on tosiaan tarkasteltu
myös absoluuttisia lukuja. Blogissa tätä näkökulman vaihtoa olisi tietysti voinut kirkastaa vielä selvemmin, mutta lyhyessä blogissa ei ole mahdollista käsitellä seikkaperäisesti kaikkia ulottuvuuksia. Siksi viittaamme myös raporttiin https://foresteurope.org/wp-content/uploads/2016/08/SoEF_2020.pdf
jossa on maiden virallisista tilastoista ja raporteista koottu tietoa.
Mikael Hildén
23.7.2021
klo 12.47
Esko Haavisto, On totta, että metsän vuotuinen nielu vähenee, mutta tutkimuksissa on myös havaittu, että varsin vanhat metsät toimivat edelleen myös nieluina. Vaikka kasvu hidastuu ja puita kuolee, hiiltä kertyy karikkeeseen ja maaperään. Metsätuhot ovat
tietysti asia erikseen, silloin metsäalue muuttuu helposti päästölähteeksi. Strategia tavoittelee sekä hiilinielujen kasvattamista että monimuotoisuuden säilyttämistä. Sen lisäksi strategia korostaa metsien kestävää hyödyntämistä. Useita tavoitteita voi saavuttaa
jopa samassa metsikössä, mutta ei välttämättä kaikkia. Tämän vuoksi on tärkeää, että metsissä on sekä eri asteisia suojelualueita että aktiivisen puutuotannon kohteena olevia metsiä. Jäsenmaiden omien strategioiden ja hoitosuunnitelmien tehtävänä on hakea
toimivia yhdistelmiä, niitä ei voi suunnitella keskitetysti, koska olosuhteet eri jäsenmaissa vaihtelevat niin paljon.