Hyppää sisältöön

Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Saija Koljonen: Äitimaan verisuonet uhrattiin aikoinaan isänmaan taloudelle – Olisiko nyt ekologisesti kestävän vesivoiman aika?

RSS
15.6.2021 Saija Koljonen
 

Vesivoimalla voidaan tuottaa sähköä lähes päästöttömästi, ja hillitä näin ilmastonmuutosta. Vesivoima on myös näppärä tapa tuottaa nopeasti säädettävää sähköä kysyntäpiikkien aikana. Suomessa tuotetaan sähköä sähköverkkoon yli 200 voimalaitoksessa. Lähes kaikki suuret joet tuottavat sähköä, ja niiden vedenpintaa säädellään tuotannon tarpeisiin. Vesivoimalla on siis kiistattomia hyötyjä – mutta vesivoiman vaatima patoaminen on myös tuhonnut paljon.

Kadonneet vaelluskalat ovat vesivoiman näkyvimpiä haittoja. Kemijoen lohi kuoli sukupuuttoon, samoin kahdenkymmenen muunkin joen lohet. Vesistöistä katosivat niin ikään vaeltavat taimenkannat sekä siika ja harjus. Samalla hävisi kokonaisia virtavesiekosysteemejä. Siitä voi saada välähdyksen kuka tahansa, joka tarkkailee ensin vaikkapa Tornionjoen Kukkolankosken kuohuja ja siirtyy sitten seuraamaan Kemijoen padotun uoman veden kuolemanhiljaisia pyörteitä.

Vesivoiman suurin ekologinen varjopuoli eivät suinkaan ole sukupuuttoon kuolleet vaelluskalapopulaatiot, vaan tapetut joet ja kokonaiset vesistöt, äitimaan tukitut verisuonet. Kun vesistöjä käsitellään voimakkaasti, vesistöjen tila, lajisto, vedenlaatu ja kaikki luontaiset toiminnot muuttuvat. Veden säilyminen puhtaana vaatii pohjakseen toimivan ekosysteemin.

Meillä on pian jäljellä vain hyötykäyttöön valjastettua vettä, vaikka juuri vesi, voimakkaana ja puhtaana, olisi tärkein tulevaisuuden vakuutemme.

Kestävyyden eri tasot huomioon

Taloudellisessa mielessä vesivoima on ollut kestävä tapa tuottaa sähköä. Viime aikoina on kuitenkin alettu painottaa muitakin kestävyyden kriteereitä. Oikeudellisen kestävyyden näkökulmasta toiminnan tulee olla lainmukaista ja sen tulee toteuttaa luvissa ja lupaehdoissa mainitut tavoitteet ja velvoitteet.

Tällä hetkellä EU:ssa mietitään yleisiä kestävyyden kriteerejä taloudelliselle toiminnalle. Niissä painotetaan erityisesti ilmastonmuutoksen hillintää, mutta otetaan huomioon myös ympäristöön kohdistuvat haitat laajemminkin.

Kestävyyteen kuuluu yhtä lailla sosiaalinen kestävyys, eli se mitä me itse haluamme. Lopultahan kaikessa on kyse meistä ja meidän toimistamme: Päätöksentekoamme ohjaa se, mitä arvostamme ja minkä koemme tarpeelliseksi.

Ekologisesti kestävä vesivoima ottaa huomioon ihmisen ja kalajuttujen lisäksi myös luontaisten, elävien ja monipuolisten ekosysteemien edellytykset. Ekologisesti kestävä vesivoima painottuisi sinne, missä siitä on haitattomin hyöty, ja siellä tehtäisiin lisäksi kaikki toimet rakennetun ympäristön tilan parantamiseksi.

Miksi kestävän vesivoiman aamunkoittoa saa odotella?

Vesivoimaa tarvitaan tänään ja vielä huomennakin, kun valtakunnan sähköverkko vaatii nopeaa joustoa suuntaan tai toiseen. Mutta energiamurros ei ole enää niin kaukaista utopiaa. Kymmenen vuoden päästä käytössämme saattaa olla jotain ihan muita keinoja tarjoamassa megawatteja. Voisiko vesivoimalla kuitenkin olla sellaista tulevaisuutta, että sen kanssa voisi elää? Voisiko vesivoima olla kestävä tapa tuottaa sähköä?

Ekologisesti kestävän vesivoimatuotannon tulisi ottaa huomioon ekosysteemien toiminnan ja virtavesiluonnon monimuotoisuuden perspektiivi, ei vain ilmastohyötyjä. Nykyinen vesivoimatuotantomme ei vielä huomioi luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Suomessa ei ole tarjolla ekologisesti kestävää vesivoimaa, eikä sitä ole odotettavissa vielä lähitulevaisuudessakaan, ellemme ota käyttöön laajempaa näkökulmaa.Tarkastelun pitäisi kattaa koko energiajärjestelmä ja systeeminen muutos, ei vain yksittäisiä velvoitteita, voimalaitoksia, voimayhtiöitä tai jokivesiä.

Tarvitaan myös rohkeutta pohtia avoimesti, kuinka paljon vesivoimaa oikeasti tarvitaan, missä vesivoimaa kannattaa tuottaa ja missä siitä voidaan luopua. On myös pohdittava millaisia tapoja haittojen vähentämiseen voidaan käyttää ja kuka niistä päättää.

Voisiko vesivoima olla tulevaisuudessa kestävä tapa tuottaa sähköä? Systeemisen tarkastelun avulla voisimme edetä yhteiskuntana sinne, mihin yleinen keskustelu meitä ohjaa. Vesivoiman tuotannolta aletaan vaatia ekologista kestävyyttä. Jo oli aikakin!

Saija Koljonen on erikoistutkija SYKEn vesikeskuksen vesien kunnostus -ryhmässä, hän työskentelee erityisesti rakennettujen vesien tilan parantamiseen liittyvissä tutkimus- ja kehityshankkeissa. Hän huomaa hääräävänsä rajapinnoilla (vetää Suomen Akatemian rahoittamassa SusHydro-hankkeessa ekologisen kestävyyden osuutta ja pohtii EU2030 Biodiversiteettistrategian vaikutuksia Suomen kannalta) – ja saa tästä työstään suurta iloa.

EU:n kestävä energiantuotanto ja EU:n taksonomia-asetus (EU 2020/852) (eur-lex.europa.eu)

Suvi-Tuuli Puharinen ja Antti Belinskij SusHydro-hankkeesta avaavat blogissaan EU:n taksonomia-asetuksen oikeustieteellistä näkökulmaa  (blogs.uef.fi)
 

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Kommentit (5 kommenttia)
Harry Helmisaari
15.6.2021
klo 15.52
Kiitos Saija, Hienoa että teet tärkeää työtä jotta vesien käytössä otettaisiin huomioon myös vesien biodiversiteettiin aiheutuvat haitat. Tietenkin toimien tulee myös koskea pienvesien bd-tilan varmistamisen. Harry H.
Pentti A K Häkkinen
15.6.2021
klo 21.09
Vai vesivoimaa sitä ollaan nyt nostamassa tikun nokkaan. Minä en asu valjastetun vesivoiman alueella. Suurempia huolenaiheita ovat joutsenten jätökset, vesiskootterit ja muskeliveneet. Luulisi noillakin olevan vaikutusta järvien ja niiden eliöiden tilaan.
Vesivoima sentään on tärkeää yhteiskunnalle.
Innamreh
16.6.2021
klo 13.59
Asiallinen ja asiantunteva kirjoitus . Tällaisia kannanottoja tarvitsemme lisää.
Jouko T
17.6.2021
klo 8.40
Suurien voimalaitosten purkaminen ei ole mahdollista, mutta säännöstelykäytännöillä niiden haittoja voidaan paljon vähentää, tosin samalla myös hyötyjä. Pieniä voimalaitoksia patoineen on purettukin. Kirjoituksesta voi jäädä satunnaiselle lukijalle kuva
että vesivoimalaitoksia rakennetaan yhä lisää ja että kaikki virtavedet olisi jo valjastettu; tilanne on vähän toinen, sillä Koskiensuojelulailla kylläkin suojeltiin lähes kaikki rakennuskelpoinen vesivoima, joten kaikkia äitimaan verisuonia ei tukita.
Saija Koljonen
21.6.2021
klo 13.43
Kiitos kommenteista ja huomioista! Vesistöjen tilaan tosiaan vaikuttaa monenlaiset paineet. Ekologiseen tilaan vaikutukset valuvat kaukaakin ja siihen muuhun käyttöön (kuten virkistyskäyttöön) on sitten näitä paikallisempiakin paineita (vaikka vesiliikenne).
Pienvesistä lähtien monimuotoisuuden ylläpitäminen on tulevaisuuden ja ekosysteemien toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jouko T:n huomio, että tässä olisi annettu ymmärtää, että vesivoiman lisärakentaminen olisi jotenkin tätä päivää ja maan tapa ei tosiaan
ollut tarkoitus. Sivistyneet länsimaat ovat katsomassa jo uuteen suuntaan. Itse asiassa myös suurten voimalaitosten purkaminen on ihan mahdollista, mutta meillä se ei ole vielä tätä päivää. Vapaita hiussuonia onneksi vielä löytyy - ja suurempien jokien osalta
haittojen vähentämiseen keinoja on tarjolla, kunhan ne otettaisiin kaikki käyttöön.