Tausta ja yleiset tavoitteet
Tässä projektissa, jota on rahoitettu osittain Eurostatin vuoden 2023 ympäristötilinpito-, ekosysteemitilinpito-, jätetilasto- ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (Green Deal) avustuksilla, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Luonnonvarakeskus (LUKE) ja Tilastokeskus vastaavat kolmen haun tavoitteen toteuttamisesta. Ensinnäkin työpaketissa 2 (WP2) laadimme ekosysteemitilit luontoon perustuvasta matkailusta ja virkistyksestä sekä suunnittelemme tuotantoprosessimallin ekosysteemitilien laadintaa varten. Toiseksi työpaketissa 3 (WP3) laadimme tilit kansainvälisen verkkokaupan pakkausmateriaaleista. Kolmanneksi tuotamme kansalliset arviot Suomen materiaalijalanjäljestä sekä tuonnin ja viennin raaka-ainevastaavuuksista.
Ekosysteemitilinpidon ensimmäinen päätavoite on laatia ehdotetut pakolliset fyysiset tarjonta- ja käyttötilit luontoon perustuvasta matkailusta Suomessa sekä vapaaehtoiset tilit luontoon perustuvasta päivittäisestä virkistyksestä. Tilit laaditaan käyttäen Eurostatin ja SEEA EA:n tarjoamia tai tukemia työkaluja, menetelmiä ja ohjeistuksia. Tavoitteena on testata näiden työkalujen ja menetelmien soveltuvuutta ekosysteemitilinpidossa ja esittää parannusehdotuksia. Ekosysteemitilinpidon toinen päätavoite on laatia GSBPM-mallin mukainen aineiston tuotantoprosessi vastaamaan Euroopan ympäristötaloustilien asetuksen tulevia ekosysteemitilien muutostarpeita.
Muovipakkausmateriaalien ja Suomen materiaalijalanjäljen työpaketin (WP3) päätavoitteet ovat laatia tilit muovista ja muista pakkausmateriaaleista, jotka tulevat Suomeen kansainvälisen verkkokaupan kautta, sekä kuvata tilien laadinnassa käytetty menetelmä kaupallisen logistiikkatoimijan aineiston perusteella. Materiaalivirtojen ja jalanjäljen osalta tavoitteena on käyttää ympäristölaajennettua panos-tuotosmallia ENVIMAT Suomen materiaalijalanjäljen (RMC-indikaattori) kansalliseen arviointiin sekä tuonnin ja viennin raaka-ainevastaavuuksien tuottamiseen Eurostatin laajojen materiaalivirratilastojen (EW-MFA) kyselyä varten.
Tehty työ
Työpaketissa 2 kehitettiin ja testattiin menetelmiä ja työkaluja luontoon perustuvan matkailun ja virkistyksen tarjonta- ja käyttötilien laatimiseksi fyysisissä ja/tai rahallisissa yksiköissä. Erityisesti sovellettiin QGIS INCA -työkalua ja Simulated Exchange Value (SEV) -menetelmää. Lisäksi testattiin matkakustannusaineistojen ja -mallien käyttöä, joita ei aiemmin ole hyödynnetty virkistyspalveluiden ekosysteemitilien laatimisessa, mukaan lukien merelliseen virkistykseen liittyvät tiedot. QGIS INCA -työkalulla laadittiin ekosysteemipalvelutilit luontoon perustuvasta matkailusta hyödyntäen kansallisia aineistoja ja menetelmiä, ja tuloksia verrattiin EU-tason aineistoihin ja menetelmiin perustuvien tilien tuloksiin. SEV-menetelmää kehitettiin edelleen simuloimaan markkinoita virkistyspalveluille (esimerkiksi uintikäyntien osalta) ja arvioimaan käyntien määrää ja arvoa eri markkinaoletusten ja ympäristöolosuhteiden alla. Lisäksi WP2:ssa kehitettiin ohjeistus ja tuotantoprosessi ekosysteemitileille Suomessa, perustuen Generic Statistical Business Process Modeliin (GSBPM), tavoitteena tunnistaa mahdollisuuksia ja riskejä aineiston tuotantoprosessissa. Kehitystyötä tukemaan järjestettiin kaksi asiantuntijatyöpajaa.
Työpaketissa 3 keskityttiin kansainvälisen verkkokaupan pakkausjätteen tilastoinnin ja Suomen materiaalijalanjäljen arviointimenetelmien parantamiseen. Työpaketissa käsiteltiin kahta keskeistä osa-aluetta:
- WP3.1. tarkasteli kansainvälisen verkkokaupan kautta Suomeen tuotujen pakkausten määrää, joita ei täysin kateta nykyisissä tuottajavastuutilastoissa. Käytettiin ja yhdistettiin eri tietolähteitä, kuten i) kansallinen tuottajavastuujärjestelmä, ii) Tilastokeskuksen yritystilastot, iii) Kaupan liiton tilastot, iv) Postin logistiikka-aineistot ja v) Tullin mikrotasoisen tuonti- ja vientiaineiston verkkokauppatiedoissa.
- WP3.2. kehitti kansallisen materiaalijalanjäljen (RMC) arviointimenettelyn ympäristölaajennetussa panos-tuotoskehikossa (EE-IO). Tuloksena tuotettiin avoin ja kansallisesti kalibroitu arvio Suomen materiaalijalanjäljestä vuodelle 2019, tarjoten vaihtoehto Eurostatin harmonisoiduille malleille, jotka eivät välttämättä huomioi kansallisia erityispiirteitä. Lisäksi tehtiin vertailuanalyysi viiden eri mallispesifikaation välillä (mukaan lukien Eurostatin arvioiden) mahdollisten rajoitteiden, harhojen ja epävarmuuksien tunnistamiseksi RMC-laskennassa.
Tulokset ja vaikutukset
Kehitetyt menetelmät, pilottitulokset, laaditut tilit ja tuotantoprosessi edistävät merkittävästi ekosysteemitilinpidon kehittämistä erityisesti EU:n ympäristötaloustilinpitoasetuksen muutosten valossa.
WP2:n tulokset korostavat kansallisten aineistojen ja instituutiokehikon huomioon ottamisen tärkeyttä ekosysteemitilien laatimisessa ja tuotantoprosessin kehittämisessä. Pelkästään EU-tason yleismenetelmiin ja aineistoihin perustuminen voi johtaa harhaisiin, epätarkkoihin tai harhaanjohtaviin ekosysteemipalvelutileihin. Suositeltavaa on priorisoida kansalliset aineistot ja instituutiot, varmistaen kuitenkin yhteensopivuuden EU:n raportointivaatimusten kanssa. Lisäksi merelliset ja sisävesialueet tulee sisällyttää ekosysteemitileihin, koska ne tarjoavat merkittäviä palveluja, jotka ovat keskeisiä kestävän politiikan ja resurssienhallinnan kannalta. WP2:n kehitystyö tukee sekä kansallisia että EU:n laajuisia pyrkimyksiä ekosysteemitilien laatimiseksi yhdenmukaisesti uuden EU-asetuksen vaatimusten kanssa.
WP3.1:n tulokset osoittavat, ettei yksittäinen tietolähde riitä antamaan yksiselitteistä vastausta Suomeen saapuvien verkkokaupan pakkausten määrään, mutta tietojen vertailu ja yhdistäminen auttaa ratkaisemaan vaativaa tietotarvetta. Projekti loi pohjaa tarkemman, johdonmukaisemman ja politiikkarelevantin menetelmän kehittämiselle Suomen tuottajavastuuraportoinnin tueksi EU-lainsäädännön mukaisesti. Työssä tunnistettiin keskeisiä tietopuutteita ja mahdollisia aineistolähteitä ja menetelmäparannuksia jatkotutkimusta varten.
Vastaavasti WP3.2. paransi Suomen talouden materiaalijalanjäljen arviointia, syventäen ymmärrystä Suomen kulutusperusteisista materiaalitarpeista. Tulokset korostavat tarvetta kehittää avoimempia ja yhdenmukaisempia raaka-ainevastaavuusmenetelmiä EU-maiden välillä. Mallivertailujen havainnot osoittivat, että Suomen asukaskohtainen materiaalijalanjälki on edelleen Euroopan korkeimpia, mutta puutteellinen standardointi vaikeuttaa merkityksellisiä maiden välisiä vertailuja. EU-tason harmonisointi ja syötetietojen laadun parantaminen ovat olennaisia tarkkuuden lisäämiseksi ja maiden materiaalipohjan ja tehokkuuden vertailtavuuden parantamiseksi.