Tutkimusta ja päätöksentekoa tukevien kansallisten ilmastonmuutoksen skenaarioiden alueelliset ja järjestelmätason ulottuvuudet (FINSCAPES)

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Kun maailma siirtyy kohti kestävän kehityksen mukaista tulevaisuutta, Pohjois-Karjala on mukana kehityksen etujoukoissa. Koulutus ja tutkimus on valjastettu päätöksenteon tueksi. Julkinen sektori pyrkii ohjaamaan muutosta niin, että se kohtelisi eri asemassa olevia kansalaisia reilusti. Yhteiskunta tukee sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää ja pyrkii ottamaan kaikki väestönryhmät mukaan. Tämän saavuttamiseksi valtio investoi vihreään siirtymään yhteiskunnan joka sektorilla. Alueiden välinen yhteistyö korostuu. Ekologisesti kestävästi tuotettujen tarvikkeiden markkinakysyntä on kasvanut voimakkaasti. Samalla valtio ohjaa kulutusta kestävämpään suuntaan esimerkiksi verotuksen kautta. Näin kestävistä valinnoista tehdään kansalaisille houkuttelevia.

Kestävä ja vihreä yhteiskunta luo terveellisempiä yhteisöjä ihmisille, ja lisää luonnon saavutettavuutta eri alueille ja ryhmille painottamalla niiden merkitystä esimerkiksi kaavoituksessa. Terveyspalveluiden parantaminen on vaatinut verojen kiristämistä. Ihmiset kuitenkin liikkuvat aiempaa enemmän ja ovat entistä terveempiä, joten vaikutus verotukseen on jäänyt vähäiseksi. Luonnon terveysvaikutukset tunnetaankin hyvin ja Pohjois-Karjalan metsiä hyödynnetään yleisen terveyden kohentamiseksi. Monimuotoinen luonto ja hyvä ravitsemus vahvistavat ihmisten terveyttä. Kun terveellistä ruokaa on tasapuolisesti saatavilla, ruoan eettisyys ja vastuullisuus painavat yhä enemmän ostopäätöksien taustalla.

Epäoikeudenmukaisuuden ja viherpesun kitkemiseksi vihreän siirtymän kokonaisvaltaisiin vaikutuksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Luonto- ja kulttuuriarvot tunnistetaan ja niitä osataan turvata. Euroopan metsäpääkaupunkina Joensuulla on tärkeä tutkimuksellinen rooli yhteiskunnan ja ympäristön yhteensovittamisessa. Pohjois-Karjala tuottaa huippuosaajia kestävyyssiirtymään ja on näkyvä toimija myös kansainvälisellä kentällä. Tutkimuksella pyritään tuottamaan läpinäkyviä ratkaisuja ja varmuutta siitä, ettei kestämätöntä teollisuutta vain siirretä Suomen rajojen ulkopuolelle. Näin ongelmia ei lakaista maton alle. Korkeatasoisen tutkimuksen avulla Pohjois-Karjala on valmis kohtaamaan vihreän siirtymän haasteet ja vastaamaan erilaisiin osaamistarpeisiin, joita teknologian kehittyminen tuo tullessaan.

Toisaalta kestävä ja vihreä siirtymä yhteiskunnassa edellyttää kestämättömien tapojen muuttamista. Jotkut tulkitsevat sen yksilönvapauden rajoittamisena. Nopeat muutokset aiheuttavat myös vastarintaa ja konflikteja, kun monet ihmiset kokevat jäävänsä muutoksen jalkoihin. Esimerkiksi muutosvastarinta perinteisten maa- ja metsätalouspuolen yrittäjien keskuudessa on jarruttanut kestävää kehitystä. Vastarintaan on vaikuttanut muun muassa se, että perinteistä karjalaista tapaa toimia on jo pidetty kestävänä sellaisenaan: ulkopuolelta tulleet tavat on koettu uhkana. Näitä ongelmia ratkotaan korostamalla osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä luomalla vahvoja tukimekanismeja oikeudenmukaiseen siirtymään.

Talous ja elinkeinot

Maakunnalla on valtion tuella hyvät lähtökohdat hyötyä uusista tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksista esimerkiksi ympäristövaikutusten mittaamisessa ja seurannassa. Kestävän kehityksen painotus johtaa kuitenkin vääjäämättä myös elinkeinorakenteen muutoksiin, koska kansainväliset markkinat ja kuluttajat määrittelevät vahvemmin ruoantuotantoa. Erityisesti karjatalouden kannattavuus kärsii, kun ihmiset siirtyvät kasvispainotteiseen ruokavalioon ja kuluttavat vähemmän kotieläintuotteita. Karjatalous nähdään kuitenkin edelleen ruokaturvan, ravintoarvojen ja biodiversiteetin näkökulmasta tärkeänä. Pelloilla viljellään vuorovuosittain erilaisia lajikkeita. Laiduntavien eläinten kohdalla on siirrytty rotaatiolaidunnukseen, koska laiduntamisella on ollut positiivisia vaikutuksia maaperään.

Maakunnan pirstaleista peltorakennetta hyödynnetään erikoistuneessa luomu- ja lähiruokatuotannossa, joihin kiinnitetään erityistä huomiota: alueen asukkaat kun suosivat yhä enemmän luomu- ja lähiruokatuotteita. Perinneruoat ja villiruoka kiinnostavat myös muualla maassa ja parantavat siten alueen toimeentuloa. Sen lisäksi muuta perinnetietoa, esimerkiksi Marttojen osaamista, hyödynnetään laajasti. Metsien luonnontuotteiden merkitys ja käyttö kasvavat, jolloin kerääjät, valmistajat ja maanomistajat saavat lisää tuloja. Ruoan hinta on kuitenkin kohonnut tuotannon muutosten myötä.

Biotalouden alalla on entistä enemmän työpaikkoja, mikä kasvattaa Pohjois-Karjalan taloutta. Maakunnalla on olennainen rooli huippuosaamisen tuottajana. Se onkin edelläkävijä muun muassa metsänhoidon uudistamisessa, missä ekosysteemipalvelut ovat vahvasti läsnä. Puupohjaisen raaka-aineen kysynnän lisääntyminen tukee myös alueen taloutta ja luo uusia työpaikkoja. Tämä vetää puoleensa kansainvälisiä yrityksiä ja tekee alueesta houkuttelevan kohteen sekä kotimaiselle että ulkomaiselle työvoimalle. Kansainvälinen yhteistyö on korkealla tasolla. Vihreiden arvojen myötä tavaroiden ostamisesta ja fyysisestä kuluttamisesta tulee vähemmän tärkeää. Siksi palvelutalous kasvaa. Ihmisten materiaaliset tarpeet eivät kuitenkaan täysin katoa: kulutustavaroiden tuotantoon ja myyntiin keskittyvät yritykset uudistavat liiketoimintaansa kestävän tuotannon ja kiertotalouden pohjalta säilyttääkseen kilpailukykynsä. Materiaali kiertää tehokkaasti tuotannossa, jolloin jätteen määrä pienenee ja raaka-aineita tarvitaan vähemmän. Tiettyjä raaka-aineita on myös vähemmän saatavilla tiukentuneen ympäristönsuojelun vuoksi.

Vapaa-ajan tuotteiden ja hyvinvointituotteiden kysyntä kasvaa, joten matkailuun liittyviä palveluita lisätään ja parannetaan. Lentomatkailu vähenee, koska asenteet muuttuvat ja kestämätöntä liikkumista rajoitetaan. Siksi kotimaan matkailun ja lähimatkailun suosio nousee voimakkaasti. Lisääntyvä luontomatkailu kuitenkin lisää myös ympäristön kulumista, roskaamista ja aiheuttaa paikoin kiistoja paikallisten ja matkailijoiden välillä. Rajoituksia, ohjaamista ja keskittämistä on tarvittu siksi enemmän ja esimerkiksi jokaisenoikeuksia harkitaan uudelleen sellaisissa yhteyksissä, joissa luonnon kantokyky on uhattuna.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Vihreän siirtymän myötä Pohjois-Karjala on tärkeä bioenergian, vaihtoehtoisten energiatuotteiden ja energian varastointiratkaisujen tuottaja. Kemikaaleja ja polttoaineita valmistetaan uusiutuvan energian avulla. Pohjois-Karjalaan on tullut tuuli- ja aurinkovoimatuotantoa, mikä kuitenkin aiheuttaa painetta ja ristiriitoja maankäyttöön – metsä- ja suoalueita tarvitaan energiantuotantoon. Vihreä siirtymä lisää myös kaivosteollisuuden potentiaalia Pohjois-Karjalassa. Se taas synnyttää ristiriitoja luonnon monimuotoisuuden suojelun kanssa.

Fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat nousseet merkittävästi. Tämä aiheuttaa energiaköyhyyttä siinä osassa väestöä, joka on yhä fossiilisista polttoaineista riippuvaisia. Esimerkiksi turveteollisuus on ajettu alas fossiilisista polttoaineista luovuttaessa. Puuta hyödynnetään energiana osassa kotitalouksista. Vihreän siirtymän vauhti aiheuttaa haasteita monille pitkien välimatkojen maakunnan asukkaille – etenkin, jos he käyttävät vanhaa autokantaa, joka käyttää fossiilisia polttoaineita. Tilannetta heikentää entisestään, jos asukkailla ei ole resursseja päivittää autoja kestävämpiin kulkumuotoihin. Moni maaseudun vanhoista rakennuksista vaatii erityistä tukea kun energiatehokkuutta pyritään parantamaan. Tämä lisää energiaköyhyyden ja epätasa-arvon riskiä ja voi houkutella ihmisiä muuttamaan pois maalta kiinteistöjen arvon laskiessa.

Teknologinen kehitys vauhdittaa myös infrastruktuurin kehitystä. Junayhteyksien ja muun kestävän liikkumisen infrastruktuurin parantaminen tukee kestävää muutosta. Lyhyitä lentomatkoja liikennöidään jo sähkölentokoneilla, mikä on entisestään lisännyt kestävän liikkumisen joustavuutta. Harvaan asutulla maaseudulla ei voida järjestää kattavaa joukkoliikennettä, minkä vuoksi palvelut ovat osalle asukkaista vaikeasti saavutettavissa. Tämä heikentää maaseudulla asumisen edellytyksiä. Teknologian kehitys kuitenkin kompensoi mahdollisuuksia hyödyntää palveluita tai työskennellä esimerkiksi etäyhteyksien ja erilaisten sovellusten avulla. Teknologinen kehitys näkyy myös monimuotoisemmassa viljelyssä esimerkiksi uusissa biologisissa lannoitteissa ja monitasoviljelyssä, jolloin peltopinta-alaa ei ole tarvinnut raivata lisää metsistä. Teknologisen kehityksen rinnalla yleistyvät myös ekosysteemien palautumiseen tähtäävät viljelytavat, kuten uudistava viljely.

Ympäristö ja luonnonvarat

Luonto on kokonaisuus ja entistä enemmän yhteinen asia. Maakunnan merkittäviä vetovoimatekijöitä ovat luontomatkailu, luonnon hyvinvointipalvelut ja luonnon kestävä käyttö sekä maakunnan kestävä osaamis- ja koulutustaso. Nämä luovat uusia työpaikkoja ja yritystoimintaa, vaikka haasteita on myös kasvavan luontomatkailun haittavaikutuksien minimoimisessa. Tähän asti rehupellot ovat ylläpitäneet aukeita maisema-alueita. Kulttuurimaisemat ja perinnebiotoopit ovat kuitenkin vaarantuneet ruokakulttuurin muutoksen myötä.

EU-tavoitteet ja globaalit tavoitteet hiilineutraalista maailmasta luovat paineita hiilinieluille, ja katseet ovat kohdistuneet metsäisille alueille. Vaarana on, että luomutuotannon ja uusiutuvan energian tarpeet ylittävät Pohjois-Karjalan luonnonvarojen käytön kestävän tason. Valtio sääntelee metsien käyttöä vihreiden arvojen mukaisesti. Metsänhoidon ja -käytön menetelmien kehittäminen ympäristöystävällisemmäksi on kuitenkin korostunut ja tuonut maakuntaan osaamista. Metsien käyttö vapaa-ajanvietossa sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi lisääntyy, vaikka puubioenergian tarve ja metsien käytön tiukempi sääntely luovat jännitteitä eri käyttömuotojen välille. Metsätaloudessa tarjotaan kuitenkin jatkossa yhä enemmän ekosysteemipalveluita. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi metsien käyttämistä ekologiseen kompensaatioon ja päästökompensaatioon. Metsänomistajien vaikutusmahdollisuudet metsien hyödyntämiseen rajoittuvat, sillä luonnon hyvinvointi halutaan turvata. Esimerkiksi metsien käytön vaikutukset huomioidaan entistä laaja-alaisemmin. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että metsien ja luonnon hyvinvointia yleisesti edistetään merkittävästi, jolloin lajikato hidastuu. Vesistöjen kunto on parantunut ja maaseudun sekä luonnon monimuotoisuus lisääntynyt.

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Maailmassa, jossa kansainvälinen yhteistyö ja kaupankäynti ovat katkenneet, Pohjois-Karjalaa uhkaa pääkaupunkiseudun ja maakunnan vastakkainasettelu. Maakunta tyhjenee vähitellen: aluekeskukset kuihtuvat, varallisuus ja palvelut siirtyvät yhä enemmän kaupunkeihin. Kaupunkeihin keskittyvät myös hallinto ja päätöksentekoelimet. Ne, joilla on varaa, lähtevät muualle paremman koulutuksen ja toimeentulon toivossa. Samalla kilpailu osaavista ihmisistä ja työvoimasta on koventunut. Kansainvälisen asiantuntemuksen ja osaamisen hyödyntäminen heikkenee, mikä johtaa yleisen tietotason murenemiseen. Uuden kehittäminen hidastuu. Toisaalta erityisesti kansallisia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioresursseja halutaan tukea. Tärkeää on myös pitää yllä yhteistyötä yhteiskunnan eri sektorien ja organisaatioiden välillä.

Väestön terveys on romahtanut ja eliniän odote lyhentynyt. Väestön voimakas ikääntyminen, nuorten ikäluokkien pienentyminen ja väestön väheneminen luovat valtavia haasteita vanhuspalveluiden järjestämiselle. Vapaa-aika kuluu selviytymiseen, mikä vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin. Eri väestöryhmillä on ylipäätään erilaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, mikä luo yhteiskunnallisia jännitteitä. Valtio ei pysty vastaamaan kasvaneisiin julkisiin menoihin, mikä näkyy esimerkiksi terveydenhuollossa ja sen saavutettavuudessa: esimerkiksi osa hyvin toimeentulevistakin saattaa käyttää suuren osan tuloistaan terveydenhuoltoon ja terveytensä ylläpitoon. Yksipuolinen ruoka ja ruokailutottumukset näkyvät kansanterveydessä: esimerkiksi elintapasairaudet lisääntyvät ihmisillä, joilla ei ole enää varaa syödä terveellisesti.

Omavaraisuus on lisääntynyt, kun usko valtion apuun heikkenee ja ihmiset tukeutuvat enemmän lähipiiriinsä. Ihmiset luottavat toisiinsa yhä vähemmän, mikä puolestaan vähentää ihmisten välistä yhteistyötä lähipiirin ulkopuolella. Nationalismi on kasvattanut jalansijaansa yhteiskunnassa, mikä yhtäältä yhdistää ihmisiä, mutta toisaalta lisää epäluottamusta ja muukalaisvihaa. Ihmiset uskovat yhä vähemmän tutkittuun tietoon ajassa, jossa yleinen terveydentila on heikentynyt terveydenhuollon puutteiden ja saavutettavuuden vuoksi. Ihmiset turvautuvat vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin. Erilaiset uskomushoidot ovat yleistyneet ja saavat tukea paikallisista tarinoista, joita alueen asukkaat kertovat nostaakseen ylpeyttä omaa asuinpaikkaansa kohtaan. Perinteisiin nojaaminen tuo toisille turvaa, mutta on toisille luotaantyöntävää. Se on omiaan lisäämään ihmisten välistä vastakkainasettelua. Yleinen kireä ilmapiiri ja toivottomuus tulevaisuudesta ovat lisänneet mielenterveyshäiriöitä. Ihmiset turruttavat ja lääkitsevät itseään erilaisilla päihteillä.

Rikollisuus on kasvanut, kun valtion yhteiskunnallinen rooli on heikentynyt ja taloudellinen ahdinko lisääntynyt. Etenkin jäte- ja ympäristöalalle syntyy rikollista toimintaa, kun valtion ohjaus- ja valvontamekanismit heikkenevät ja yritykset pyrkivät säästämään kustannuksista leikkaamalla jätteiden käsittelystä.

Talous ja elinkeinot

Maailman rahoitusjärjestelmät ovat muuttuneet radikaalisti ja kansainvälinen kauppa on romahtanut. Pohjois-Karjalan työpaikat ja elinvoima kärsivät viennin jyrkästä laskusta. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi Pohjois-Karjala ei pärjää kilpailussa tiiviimmin asutettujen alueiden kanssa. Laajoista metsäalueista tulee Pohjois-Karjalan valttikortti, jolloin bioenergia ja metsätalous lievittävät tilannetta hieman. Valtio ohjaa pääasiassa kotimaisessa omistuksessa olevien metsien käyttöä erinäisin keinoin. Näin varmistetaan metsien hyödyntäminen kansallisesti parhaalla tavalla. Tuotanto kohdistuu suureksi osaksi sisämarkkinoille ja metsätuotteille kehitetään uusia käyttömuotoja. Metsien omistus keskittyy suurempiin yksiköihin. Tulevista sukupolvista piittaamaton ajattelu on kuitenkin vienyt pohjan pitkäjänteiseltä elinkeinojen kehittämiseltä.

Maakunnasta löytyviä kaivannaisia tuotetaan teollisuuden tarpeisiin. Paikallisen tuotannon vahvistuminen on luonut uusia työpaikkoja teollisuuteen. Työvoiman liikkuvuus ja saatavuus on kuitenkin vähentynyt niin paljon, että elinkeinojen kehittäminen rajoittuu. Korkeamman jalostusasteen teollisuus puolestaan kärsii, sillä tuontikomponentteja on vaikea saada, ja lisääntyneet tullit ja kaupparajoitteet vaikeuttavat tuotteiden vientiä. Pohjois-Karjala on jäänyt ruoantuotannon reuna-alueeksi hankalien viljelyolosuhteiden vuoksi. Toisaalta maakunnassa muodostuu tyhjiä alueita, joissa eläimistö saa olla luonnontilassa. Alueella harrastetaan kalastusta ja hyödynnetään järvikalaa huomattavasti aiempaa vähemmän, koska vesistöt ovat huonossa kunnossa.

Matkailuyrittämisen edellytykset Pohjois-Karjalassa ovat lähestulkoon kadonneet, koska ympäristön tila on heikko ja ihmiset matkustavat vähän. Kansainväliset turistit ovat liki kadonneet, koska rajojen yli on entistä vaikeampi matkustaa ja pohjoiskarjalalaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin kielteisesti. Uskomushoidoille on yhä enemmän kysyntää. Siksi Pohjois-Karjalaan perustetaan uskomushoitoja tarjoavia palveluita, joita varten alueelle matkustetaan sekä maakunnan sisältä että sen ulkopuolelta. Uudet matkailun muodot eivät kuitenkaan kompensoi vähentyneen luontomatkailun vaikutuksia Pohjois-Karjalassa.

Pohjois-Karjalan raja-alueita kehitetään maanpuolustuksen turvaamiseksi, ja asevoimat ovat keskittyneet alueelle ja Suomen itärajalle. Taloudelliselle kehitykselle Itä-Suomessa tällä on merkitystä, koska rauhan aikana alueella on ylläpidettävä ruoantuotantoa ja palveluja. Myös poliisin resursseja lisätään yleisen turvallisuudentunteen ja yhteiskuntarauhan turvaamiseksi. Kaikki edellä mainitut toimenpiteet korvaavat osittain alueella menetettyjä työpaikkoja.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Pohjois-Karjalalla on laajat bioenergiavarannot metsissä ja Suomen energiahuoltovarmuutta vahvistetaankin kotimaisella bioenergialla kansainvälisen kaupan kutistuessa. Koska bioenergian tuotantoa ja käyttöä edistetään kaikin tavoin, alueelle syntyy alan yrityksiä ja työpaikkoja. Puolustusvoimien tutkien ja muiden puolustusjärjestelmien vuoksi esimerkiksi tuulivoiman rakentaminen Pohjois-Karjalaan on ollut rajallista.

Erikoistumiselle ja teknologian hyödyntämiselle ei ole mahdollisuuksia ruoantuotannossa, joten alan kustannukset ja saatavuuden riskit nousevat eristyneisyyden vuoksi. Tehotuotanto on syrjäyttänyt luomun. Toisaalta kiertotalous sekä esimerkiksi biokaasun ja biologisten lannoitteiden käyttö kasvaa, ja se vahvistaa omavaraisuutta. Vaikea taloustilanne ja pula raaka-aineista on johtanut materiaalitehokkuuden kasvuun, kun resursseja pitää hyödyntää tehokkaammin. Uusia innovaatioita ja tapoja saada ruokaa pöytään on syntynyt ruoan heikon saatavuuden vuoksi, ja lähiruoan merkitys on korostunut.

Väestön vähetessä ja vanhetessa infrastruktuurin kehittämistä ei nähdä prioriteettina. Rakennukset rapistuvat ja teiden ylläpito on vaikeutunut, kun kilpaileminen valtion rahasta on kiristynyt. Palveluiden puute johtaa maaseudun autioitumiseen.

Ympäristö ja luonnonvarat

Luonnonvaroja kulutetaan paljon yli kestävyyden rajojen ja ylikulutuksen haitat näkyvät maaseudun elinvoimaisuuden heikentymisenä alueellisen vastakkainasettelun ohella. Luonto nähdään pitkälti vain resurssina ja koska luonnonvarojen ylikäyttö on köyhdyttänyt maaperän, ruoantuotanto on vaikeuksissa. Osa ihmisistä jää yrittämään ottaa luonnonvaroista irti sen, mikä on vielä mahdollista hyödyntää. Toisaalta tämä tarkoittaa paluuta vanhaan, hajautetumpaan yhteiskuntaan, jossa ollaan lähellä luonnonvaroja. Luonnon monimuotoisuus kuitenkin kärsii ja vähenee nopeasti, kun metsätaloudesta tulee Pohjois-Karjalan talouden pääpilari. Luonnontuotteiden arvostus nousee, mutta niiden saatavuus on rajallista metsien teollisen hyödyntämisen takia. Tämä pitää luonnontuotteiden hinnat korkealla, tehden niistä luksustuotteen eliitille. Lisäksi ympäristön heikolla tilalla on myös suora kielteinen vaikutus ihmisten terveyteen, sillä luonnon virkistyskäyttö on vähentynyt merkittävästi.

Koska luonnonvarojen käyttö on asetettu luonnonsuojelun ja ympäristön hyvän ekologisen tilan säilyttämisen edelle, kansallispuistot ja suojelualueet on joko lakkautettu tai niiden suojelua on heikennetty, jotta alueiden luonnonvarat, esimerkiksi kallioperästä louhittavat mineraalit, on saatu käyttöön. Muiden alueen energiavarantojen, kuten turpeen, käyttöä on lisätty, ja turvetuotantoalueiden raivaaminen sekä vesistöpäästöt heikentävät entisestään ympäristön tilaa.

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Maailmassa, jossa yhteiskunnat ovat jakautuneet kahtia, epätasa-arvo ja eriarvoistuminen lisääntyvät, kun pääoma keskittyy entistä enemmän pienelle osalle väestöä. Hallinto on keskittynyt pitkälti valtiolle ja etenkin pääkaupunkiseudulle, mikä johtaa kuntien tehtävien supistumiseen. Monet kokevat, että heidän mahdollisuutensa osallistua yhteiskunnan toimintaan ja elää hyvää elämää heikkenevät samalla, kun toiset kokevat mahdollisuuksiensa parantuneen. Ihmisten luottamus yhteiskuntaan vähenee ja turvattomuuden tunne kasvaa eriarvoistumisen myötä. Tämän seurauksena yhteiskunnallinen epävakaus, konfliktit ja väkivallan uhka ihmisryhmien välillä lisääntyvät. Poliiseja tarvitaan lisää. Se synnyttää työpaikkoja, mutta ei vähennä konflikteja tai yhteiskunnan polarisaatioita. Kaupungistuminen kiihtyy ja keskittyy Joensuuhun, mikä johtaa alueiden eriytymiseen myös palveluiden suhteen. Maaseutu menettää houkuttelevuuttaan. Rikollisuus lisääntyy köyhyyden kasvaessa, kun ihmiset kamppailevat toimentulonsa turvaamisesta.

Maanomistus ja varallisuus ovat yhä harvempien käsissä. Kysynnän ja tarjonnan laki määrittelee valikoimat ja hinnat, ja monikansalliset suuryhtiöt valtaavat markkinoita Pohjois-Karjalassa. On kuitenkin muodostunut uusia ansaintatapoja: esimerkiksi kaupunkiviljelijät tuottavat korkealuokkaisia tuotteita rikkaille. Metsälaki estää metsien ylikäyttöä ja edesauttaa metsien säilymistä, mutta rajoittaa samalla metsätalouden kasvua. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa tästä syntyy konflikteja esimerkiksi yrittäjien ja hallinnon välille.

Maaseutu autioituu, joten kaupunkien ulkopuolella on vaikea kouluttautua. Varallisuus vaikuttaa asuinpaikan lisäksi voimakkaasti koulutusmahdollisuuksiin. Myös terveyserot kasvavat, sillä terveydenhoidon laatu ja saatavuus ovat sidoksissa työpaikkaan. Liikuntaharrastukset ovat kalliita, joten vain osalla väestöä on niihin varaa. Koska lähiluonto voi huonosti, ihmiset liikkuvat ja virkistäytyvät luonnossa vähemmän. Ruoasta tulee kalliimpaa ja sen laatu ja määrä heikkenevät muille kuin eliitille. Puhdas ruoka on enää vain harvojen etu. Terveellisestä ruuasta tuleekin luksustuote, jolloin vähävarainen väestö syö epäterveellistä ruokaa. Huono ruokavalio ja puutteelliset liikuntaharrastusmahdollisuudet johtavat lihavuuden lisääntymiseen. Liikunnan puute, epäterveellinen ravinto ja luontokohteiden saavutettavuuden heikkeneminen laskevat yleisen hyvinvoinnin tasoa. Kansalaisten henkinen ja fyysinen terveydentila huononee, mikä kuormittaa julkista terveydenhuoltoa.

Viranomaiset eivät ole kovin kiinnostuneita kiertotaloudesta, mutta elämisen kallis hinta ja köyhyys kuitenkin johdattavat osan väestöä kiertotalouden ja kestävämpien ratkaisujen piiriin. Koska monilla ei ole varaa ostaa asioita uutena, jakamistaloudessa ja vuokraus- ja lainaustoiminnassa kehitetään uusia innovaatioita. Perinteiset, kestävät arvot ovatkin alueen vahvuus: esimerkiksi kotitarveviljely lisääntyy niillä, joilla siihen on mahdollisuus.

Talous ja elinkeinot

Eriarvoistuvassa globaalissa maailmassa Pohjois-Karjalasta tulee resurssiperiferia, jonka luonnonvarat ja palvelut myydään tai tuotetaan monikansallisille yhtiöille. Yhtiöt havittelevat esimerkiksi Pohjois-Karjalan metsäpääomaa. Rajoituksista huolimatta metsätalous hidastaa eriarvoisuuden kasvua Pohjois-Karjalassa, koska se luo alueelle työpaikkoja. Myös biotalouden yritystoiminta alueella lisääntyy. Metsissä tehtävät hiilikompensaatiot ja ekologiset kompensaatiot hyödyttävät joitakin maanomistajia rahallisesti, mutta nämä toimet eivät vaikuta merkittävästi paikalliseen työllisyyteen.

Monikansallisilla yrityksillä on edellytykset menestyä aiempaa epävakaammassa toimintaympäristössä, ja nämä yritykset tekevät alueen työmarkkinoista vakaammat. Tarjolla on kuitenkin erityisesti matalapalkkaisia työpaikkoja. Työlle löytyy joka tapauksessa tekijöitä, sillä heikko toimeentulo ja valtion turvaverkkojen kuihtuminen ajavat ihmisiä töihin olosuhteista riippumatta. Työperäinen maahanmuutto lisääntyy ja on edellytys esimerkiksi ruokajärjestelmän toimivuudelle. Samaan aikaan kuitenkin pakolaisiin liittyy globaalisti kasvavia haasteita, jotka aiheuttavat Pohjois-Karjalassa epäjärjestystä. Metsätaloussektorin ja ihmisten tarpeiden täyttämisen välille syntyy riitaa. Siksi metsänomistaja painostavat jokaisenoikeuksien osittaiseen rajoittamiseen, jotta metsätalouden tarpeet turvattaisiin.

Metsäteollisuuden ulkopuolella haja-asutusalueen työmahdollisuudet hupenevat. Luontomatkailun alalla tuotetaan palveluita hyväosaisille myös monikansallisten yritysten kautta, mutta alan työllisyysvaikutukset ovat rajalliset. Kaupungeista vierailevalla eliitillä on varaa maksaa erilaisista ekosysteemipalveluista, kuten luonnonantimien keräilystä. Matkailun pitkäjänteinen kehittäminen on kuitenkin haastavaa, eivätkä suuryritykset kuuntele paikallisia matkailutoimijoita päätöksenteossaan. Osa luontomatkailuyrittäjistä on järjestäytynyt osuuskunniksi, jotka ostavat yhdessä maata ja kehittävät sen kautta elinkeinoaan. Heillä ei kuitenkaan ole paikallisten asukkaiden varauksetonta tukea, koska osuuskuntienkin metsissä on rajoitettu esimerkiksi paikallisten mahdollisuuksia keräilyyn. Kun ihmisillä on yhä vähemmän mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoa, konflikteja syntyy yrittäjien, muun paikallisen väestön ja matkailijoiden välille. Jatkuvien konfliktien vuoksi Pohjois-Karjala on vähemmän houkutteleva niin kansainvälisten sijoittajien kuin työvoiman ja matkailijoidenkin silmissä.

Taloudelliset kannustimet ja väestön määrä vähenevät alueella, mikä luo haasteita ruoantuotannolle. Massatuotanto lisääntyy halpojen tuotteiden kysynnän kasvun vuoksi, ja etenkin ruokaa tuotetaan suurilla tehotuotantotiloilla. Tämä tuo jonkin verran matalapalkkaisia töitä alueelle, mutta kilpailu kansainvälisillä markkinoilla halpatyövoiman maiden kanssa ei tee massatuotannosta Pohjois-Karjalassa laajemmin kannattavaa. Maataloudessa on pienipalkkaisten kausityöläisten ryhmä, joka työskentelee isoilla tehotuotantotiloilla.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Epätasa-arvo kasvaa, kun varallisuus valuu kaupunkien eliiteille. Maatalous ei ole enää kannattavaa ja etenkin maaseudut autioituvat. Tämä näkyy Pohjois-Karjalassa liikennepalveluiden ja infrastruktuurin rappeutumisena. Energian hinta on korkealla suhteessa ihmisten tulotasoon. Kotitalouden energiatarpeita paikataan metsistä saatavalla bioenergialla. Autokanta vanhenee entisestään, mikä lisää myös päästöjä.

Joillain aloilla teknologiaa kuitenkin kehitetään kunnianhimoisesti. Esimerkiksi vesistöjen puhdistuksessa ja veden tuotannossa teknologian kehitys on ollut merkittävää. Tämä kehitys puolestaan on lisännyt puhtaan veden varantoja. Eri ihmisryhmille tuotetaan uusia kohdennettuja innovaatioita ja tuotteita. Lisäksi etä- ja digipalveluilla pyritään paikkaamaan esimerkiksi maaseudulta puuttuvia lääkäripalveluja, mikä toisaalta tuottaa ongelmia etenkin vanhuksille.

Ympäristö ja luonnonvarat

Välinpitämättömyys luontoa kohtaan lisääntyy, kun ihmiset joutuvat uhraamaan enemmän aikaa selviytymiseen. Samalla paikallinen luontosuhde heikkenee: luontoon on vaikeampi päästä ja sen käyttöä on rajattu. Lähinnä hyväosaiset viettävät aikaa luonnossa. Pohjois-Karjala onkin suosittu eliitin hyvinvointialue, sillä vain rikkailla on varaa matkustaa alueelle, ylläpitää sitä sekä hyödyntää ja käyttää luonnontuotteita. Maisemista,luonnontuotteista ja luontoarvoista on tullut rahanarvoista tavaraa, minkä vuoksi osa väestöstä haluaa suojella niitä. Virkistyskäyttö (mukaan lukien metsissä ja vesistöissä liikkuminen sekä luonnontuotteiden kerääminen) on monin paikoin maksullista. On olemassa vain rajatusti metsäalueita, jotka ovat vapaassa virkistyskäytössä.

Taloudellinen ahdinko ajaa ihmisiä turvautumaan metsän antimiin tarpeidensa täyttämiseksi esimerkiksi bioenergian ja ruuan suhteen. Metsistä haetaankin raaka-aineita kotitalouden käyttöön myös luvatta. Myös ympäristörikosten määrä lisääntyy. Jätehuolto on kallista ja puutteellista suurelle osalle väestöä. Tämän seurauksena ympäristössä on yhä enemmän jätteitä etenkin köyhillä alueilla, missä kulutetaan enemmän halpoja bulkkituotteita, jotka päätyvät nopeammin jätteeksi.

Biodiversiteetti vähenee kiihtyvää vauhtia, koska metsiä ylikulutetaan. Ekosysteemipalvelut ovat vaarassa. Näistä syistä maankäytön ristiriidat kasvavat. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen heikentää maan kasvukuntoa ja laskee satotasoja, mikä puolestaan vaikeuttaa ruoantuotantoa. Aluetalouden vahvat sidokset metsäteollisuuteen ja ihmisten välinpitämättömyys syventävät lajikatoa. Toisaalta taas teknologian kehityksen myötä osassa Pohjois-Karjalaa vesistöjen tila paranee. Luonnon monimuotoisuus voikin lisääntyä paikoissa, joissa luonnonvaroja ei hyödynnetä taloudellisesti.

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Maailmalla kehitys pohjautuu valtaosin fossiilisten energiamuotojen hyödyntämiseen. Edullisen fossiilisen polttoaineen saatavuus tukee haja-asutuksen säilymistä. Vahvan metsäteollisuuden ansiosta Pohjois-Karjala on säilynyt elinvoimaisena. Ihmisten hyvinvoinnin edellytykset liittyvät pääasiassa työllisyyteen, ja esimerkiksi koulutusmahdollisuudet säilyvät ennallaan. Metsäteollisuus luo työpaikkoja ja kasvava kulutus povaa hyviä talousnäkymiä, minkä ansiosta terveydenhuollon korkeaa tasoa voidaan ylläpitää. Vaikka hyvä tulotaso lisää aineellista hyvinvointia, ylikulutuksen mukanaan tuomat elintapasairaudet rasittavat terveydenhuoltoa ja paisuttavat Pohjois-Karjalan sote-kustannuksia. Ratkaisuksi tarjotaan terveyspalveluiden yksityistämistä. Terveyspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus kuitenkin heikkenevät pienillä paikkakunnilla, sillä yksityistettyjä terveydenhuoltopalveluita ei ole kannattavaa tarjota pienen väestön ja pitkien etäisyyksien vuoksi.

Fossiilisten energiamuotojen runsaan käytön vuoksi luontoarvot sekä kestävät ja vastuulliset toimintatavat ovat jääneet muiden näkökulmien varjoon. Pehmeiden arvojen heikentyminen taas on johtanut maiseman ja virkistyskäytön arvostuksen laskuun. Se on mahdollistanut uusien alueiden valjastamisen eri luonnonvaroja hyödyntäviin toimialoihin varsinkin, jos näitä alueita ei ole voitu käyttää maanviljelykseen.

Ihmisten luontosuhde on muuttunut. Moni ei enää edes kaipaa oikeaan luontoon, vaan korvaa luonnossa liikkumisen virtuaalikokemuksilla. Näin ihmiset voivat nauttia virtuaaliluonnosta kaupungeista käsin vaikkapa kuntopyörää polkiessa. Luonnosta vieraantumisen vuoksi monelta jää huomaamatta, kuinka ympäristön tila on heikentynyt. Luonnonsuojelijoiden ja talouskasvuun uskovien välillä on syviä ristiriitoja, jotka ovat osittain kärjistyneet.

Talous ja elinkeinot

Pohjois-Karjalan ruoantuotanto on keskittynyttä tehotuotantoa, jossa tuottavuus ja ”markkinat edellä” -ajattelu on ensisijaista ja eläinten hyvinvointi toissijaista. Tilat ovat tehdasmaisia suuryksiköitä. Maakunta on fossiilisen ostoenergian ja tuontilannoitteiden varassa. Tuotantopanosten kustannukset kuitenkin kasvavat, kun fossiiliset energialähteet vähitellen ehtyvät. Tämä vaikuttaa ruoan hintaan ja keskittää edelleen ruoantuotantoa. Ruoan laaturiskit ovat myös kasvaneet: laatu on toisarvoista ja tuotannossa käytetään paljon hormoneja ja antibiootteja. Toisaalta kasvisruokaa syödään enemmän, koska liharuoasta on tullut kalliimpaa. Tällaiset muutokset ruokavaliossa kohentavat terveyttä. Lisäksi marjojen, sienten, kalastuksen ja riistan merkitys ruokana on kasvanut. Marjastuksen ja sienestyksen jokaisenoikeuksista tosin keskustellaan entistä tiukemmin.

Tuontiruoan kasvu ja tuotantotapojen muutokset ovat vaarantaneet ruoan omavaraisuutta alueella. Luonnontuotteiden ja lähiruoan kysyntä ja tarjonta ovat kuitenkin kasvaneet sekä Suomessa että maailmalla. Tämä luo uusia vientimahdollisuuksia ja tulonlähteitä Pohjois-Karjalalle. Maakunnassa onkin erikoistuttu luomuruokaan ja korkeasti jalostettuihin high-end -tuotteisiin, jotka nähdään eliittituotteina. Ne ovat viljelijöille hyvä tulolähde korkean hintansa vuoksi.

Joensuu tunnetaan Euroopan metsäpääkaupunkina ja metsäalan huippuosaamisesta on kehittynyt Pohjois-Karjalan tärkeä vientituote. Alueelle tulee uusia työpaikkoja ja työvoimaa. Pohjois-Karjala joutuu kuitenkin kilpailemaan kansainvälisten yritysten kanssa bioenergian tuotannossa, kun edullinen fossiilinen energia kasvattaa globaalia kauppaa. Korkea elintaso yhdistettynä halpoihin tuotantokustannuksiin kiihdyttää kulutusta. Suuri kulutus johtaa luonnonvarojen ylikulutukseen, mikä näkyy joidenkin tuotteiden korkeampina hintoina. Tämä luo markkinoille rajallista kysyntää yrityksille, jotka erikoistuvat kestävään tuotantoon ja kierrätykseen. Tällaiset yritykset tuottavat palveluita, joita fossiilista energiaa hyödyntävät yritykset käyttävät viherpesun välineenä. Viranomaiset eivät kuitenkaan panosta biokiertotalouden kehittämiseen. Muutkaan toimijat eivät ole erityisen motivoituneita kehittämään sitä, koska energia ja raaka-aineet ovat pääosin edullisia. Kulutuksen kasvun ja teknologisen kehityksen vaateiden myötä kaivosteollisuus alueella laajenee.

Pohjois-Karjalassa sekä hyödynnetään luonnonvaroja runsaasti että suojellaan kupla-alueita, joiden tarjoamat elämykset ja luonnontuotteet on vahvasti kaupallistettu. Suojeltuja alueita on kuitenkin kova paine käyttää, ja kansallispuistot onkin muutettu maksullisiksi alueiksi, joissa jokaisenoikeudet on tiukasti määritelty.

Koska ympäristökuplien ulkopuolisia luonnonvaroja ylikulutetaan voimakkaasti, kuplia on mahdollista laajentaa vain rajallisesti. Näin ollen matkailupalveluita tuottaa rajallinen määrä toimijoita, joista osa on isoja kansallisia tai kansainvälisiä tahoja. Kun sesongit muuttuvat, talviaktiviteettien rinnalle on noussut yhä enemmän harrastuksia, jotka eivät edellytä lunta. Tällaisten harrasteiden suosion kasvu johtaa ympärivuotiseen työvoiman tarpeeseen. Toisaalta myös riski halpatyövoiman käytöstä kasvaa. Sesongista riippumatta monet aktiviteetit ovat kuitenkin vain sellaisten ihmisten saavutettavissa, joilla on varaa maksaa niistä.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Maailmassa hyödynnetään runsaasti fossiilisia polttoaineita ja Pohjois-Karjala on riippuvainen tuontienergiasta. Vaikka bioenergian käyttö on vähäistä verrattuna fossiiliseen energiaan, Pohjois-Karjalan metsiä käytetään intensiivisesti energialähteenä muiden teollisten käyttötarkoitusten ohella. Myös turpeen energiakäyttö on yleisesti hyväksyttävää, mutta vähäistä. Pohjois-Karjalan metsät ovat tärkeitä luonnonvaroja, joiden avulla bioenergiaa on laajalti saatavissa ja Suomen huoltovarmuus vahvistuu. Energia- ja teknologiaintensiivisyys pitää investointitasot korkeana. Vähähiilisen teknologian tuotekehitykseen ei tarvitse investoida, sillä yritykset voivat kasvaa ilman suuria muutostarpeita. Fossiilisen energian globaali hinnanvaihtelu kuitenkin lisää investointeihin liittyviä riskejä.

Suuret monokulttuurialueet - eli alueet, joilla viljellään vain yhtä kasvilajia - vaativat suuria määriä fossiilista energiaa, lannoitteita ja torjunta-aineita. Maaperän laatu sekä peltojen koko ja pirstaleisuus Pohjois-Karjalassa eivät ole myöskään luoneet otollisia edellytyksiä suurviljelylle. Teknologinen kehitys on kuitenkin mahdollistanut energiankulutuksen pienentämisen ja tehokkaamman lannoitteiden käytön. Esimerkiksi uudet viljelykasvit ja vertikaaliviljelmissä uusiutuvalla energialla kasvatetut vihannekset ovat arkipäivää.

Kiihtyvä kaupungistuminen on rapistuttanut tieverkkoa. Se hankaloittaa etenkin maaseudun asukkaiden elämää ja heikentää heidän toimeentulonsa edellytyksiä. Tiestöä pidetään kunnossa vain sen verran, mitä luonnonvarojen hyödyntäminen ja matkailu edellyttävät.

Tietoliikenneinfrastruktuuri on laadukasta ja yhteydet nopeita, jolloin IT-alan työntekijöille ja virtuaalipalvelujen tuottajille on kysyntää. Koska osaajat voivat asua Pohjois-Karjalan ulkopuolella, joillain aloilla työvoiman saaminen helpottuu. Toisaalta muun muassa terveyspalveluissa teknologiaa joudutaan hyödyntämään paljon, koska työvoimaa ei ole riittävästi. Esimerkiksi ikääntyvää väestöä hoidetaan vanhainkodeissa yhä enemmän robottien avulla.

Ympäristö ja luonnonvarat

Metsien hyvinvointi ja metsäteollisuuden kestävyys ovat vaakalaudalla intensiivisen metsäteollisuuden ja metsien ylikulutuksen vuoksi. Luonnontilaiset metsät uhkaavat hävitä ja luonnon monimuotoisuus kärsii rajusti. Samalla etenkin fossiilinen energiasektori käyttää metsiä viherpesun välineenä. Tehokas ja keskittynyt maankäyttö on muutenkin ristiriitaista ja konfliktiherkkää, kun halutaan lisätä maataloustuotantoa, joka kiihdyttää metsien hakkuita ja heikentää hiilensidontaa. Maankäytön muutokset vaikuttavat siten monokulttuurien lisääntymiseen ja lajien köyhtymiseen. Biodiversiteetti vaarantuu entisestään, kun taudit ja tuhohyönteiset leviävät monokulttuurissa. Karjataloutta lisäämällä parannetaan kuitenkin jonkin verran monimuotoisuutta luonnonlaitumilla. Kun luonnontilaiset metsät hupenevat, luonnonsuojelijoiden ja metsäteollisuuden sekä metsänomistajien välille syntyy toistuvasti konflikteja. Omistajuus ja hallinta korostuvat, kun vapaan kilpailun kenttää ja suojeltuja alueita määritellään.

Luonnon virkistyskäyttö vähenee huomattavasti, koska siihen soveltuvat alueet sijaitsevat kaukana asutuskeskuksista ja ovat täten monien saavuttamattomissa. Lähinnä vain hyvin toimeentulevilla on varaa luonnon virkistyskäyttöön, koska se on pitkälti kaupallistettua. Luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen hyödyntämiseen on kuitenkin painetta, sillä molemmat ovat tärkeitä elinkeinoelämälle. Ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittaminen hankaloittaa monipuolisen elinkeinorakenteen kehittämistä. Pohjois-Karjalan vesistöt kärsivät turpeen energiakäytön vaikutuksista sekä intensiivisestä maanviljelystä. Järvien hyödyntäminen on olennainen osa alueen matkailupalveluita. Vesistöjen tilaa onkin ollut suuri tarve parantaa, jotta kalastusmatkailu voidaan mahdollistaa myös tulevaisuudessa.

Kuva

…Mutta takaisin nykyhetkeen. Yöllä ulkona laiduntaneet lehmät ovat taas tulossa jonossa kohti navettaa. Onhan se mukavampi olla sisällä, missä automatiikka säätelee ilmanvaihtoa lämpötilan mukaan. Näin lehmillä on parhaat mahdolliset olosuhteet päivän kuumimpina hetkinä. Onneksi sähkön hinta on saatu Suomessa pysymään maltillisella tasolla, niin kaikesta käyttämästämme tekniikasta ei aiheudu ylimääräistä murhetta. Niinhän se on lehdissä kirjoitettu: sähkön hinnan heilahtelu saatiin Suomessa kuriin investoimalla vuosikymmenien mittaan uusiutuvaan ja omavaraiseen sähköntuotantoon…

Kuva

…Kun alueen maitotilat lopettelivat toimintaansa, alkoi tänne ilmestyä monikansallisia toimijoita. Pyrkivät aika aggressiivisesti tekemään sopimuksia paikallisten maidontuottajien kanssa. Toki uudet tulokkaat tuovat vakautta ja työpaikkoja alueelle näissä vaihtelevissa olosuhteissa, mutta ei me siihen menoon Venlan kanssa haluttu lähteä mukaan. Kannattavuus kun tuppaa laskemaan entisestään monikansallisten yritysten kanssa toimiessa ja toiminnan eettisyydessäkin on monesti toivomisen varaa. Useimmat tänne jäljelle jääneet tilat ovat nykyään suuria tehotuotantoyksikköjä. Me halusimme kuitenkin keskittyä sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävään maidontuotantoon. Siksi me tehtiin sopimus paikallisen meijerin kanssa, joka tuottaa laadukkaita tuotteita. Kaupungeista tulee tänne etenkin loma-aikoina hyvätuloista porukkaa, joka haluaa maksaa puhtaasti tuotetusta ruoasta ja laadukkaista palveluista...

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Kun maailma siirtyy kohti kestävän kehityksen mukaista tulevaisuutta, kansallisella tasolla pyritään oikeudenmukaiseen vihreään siirtymään vahvojen instituutioiden ja säätelyn avulla. Pohjalaismaakunnissa esimerkiksi pienimuotoista yrittäjyyttä tuetaan, kun taas luonnonvarojen käyttöä säännellään vahvasti ympäristönsuojelun nimissä. Tällöin tiukat ohjeistukset kaventavat maanomistajien valtaa päättää siitä, miten he omistamiaan resursseja hyödyntävät. Kiinnostus omavaraista ja kestävää elämäntapaa kohtaan on kasvanut laadukkaan koulutuksen ja tiedotuksen myötä. Näin pohjalaismaakunnat ovat vahvoilla vihreän siirtymän mukana tuomien haasteiden kanssa. Vahvan kiertotalouden myötä itse tekeminen yleistyy ja yleinen asenneilmapiiri tukee kestävää kehitystä ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Alueiden asukkaat opettavat muun muassa perinne- ja omavaraisuustaitoja lapsille ja nuorille, mikä lisää alueiden muutosjoustavuutta. Näin yhteiskunta pystyy myös varautumaan ja reagoimaan mahdollisiin kriisitilanteisiin.

Vihreän siirtymän ja korkeatasoisen koulutuksen myötä ihmiset ovat tietoisia omaan terveyteensä vaikuttavista tekijöistä ja pyrkivät elämään terveellisemmin ja kestävämmin. Tällaiselle elämäntavalle on poliittinen tuki: valtio pyrkii ohjaamaan käyttäytymistä esimerkiksi verottamalla kestämättömiä kulutustuotteita. Samalla se ohjaa verotuloja esimerkiksi terveydenhuoltoon ja toimiin, jotka tekevät liikuntamahdollisuuksista saavutettavampia. Ihmiset arvostavat puhdasta ja terveellistä ruokaa entistä enemmän.

Elämänlaadun parantaminen vähentämällä esimerkiksi työntekoa ja kuluttamista nähdään hyväksyttävänä ja ilmastoviisaana keinona oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Toisaalta eettisesti tuotetusta eläinperäisestä ruoasta tulee kallista, jolloin vain osalla väestöä on siihen säännöllisesti varaa. Yhteiskunnan eriarvoisuus näkyykin erityisesti ruokailutottumuksissa. Kaiken kaikkiaan terveyskulut kuitenkin laskevat, koska väestö on pääasiassa aiempaa terveempi. Siihen ovat vaikuttaneet muun muassa terveelliset ruokailutottumukset, puhtaan luonnon saavutettavuus ja kaupunkien saasteeton ilma. Terveys ja hyvinvointi ovat ihmisille tärkeitä ja valtaosalle saavutettavissa. Siksi terveyspalveluita myös arvostetaan ja niitä vaalitaan.

Asumista maaseudulla ja saaristossa arvostetaan, vaikka kaupungistuminen kiihtyy ja ymmärrys ekologisesta kaupunkiasumisesta lisääntyy. Hajautetut energiaratkaisut, tietoliikenneinfrastruktuurin kehittäminen sekä monipaikkaisen työn vakiintuminen ovat mahdollistaneet joustavamman asumisen maaseudulla. Eriarvoisuutta esiintyy kuitenkin sekä kaupunkien ja maaseudun että hyvä- ja vähäosaisten välillä.

Talous ja elinkeinot

Pohjalaismaakunnat ovat vihreän siirtymän edelläkävijöitä. Ne ovat luoneet maailmanlaajuisia verkostoja, joiden kautta esimerkiksi alueen korkeatasoista teknologista osaamista viedään maailmalle. Alueelle on tämän myötä syntynyt uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Lisäksi paikallisten palveluekosysteemien mahdollisuudet luovat alueelle toimintaedellytyksiä taloudellisten hyötyjen kasvattamiselle. Turismi on alueelle tärkeä tulonlähde. Merenkurkun maailmanperintöalue vetää puoleensa niin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakin matkailijoita.

Kiertotalouden periaatteet ovat vakiintuneet, mikä vähentää raaka-aineiden kulutusta. Yhä useampi yritys erikoistuu tavaroiden korjaamiseen, mikä on tehnyt kiertotaloudesta entistä helpommin lähestyttävää ja halvempaa. Kiertotaloudessa jätettä kertyy kaatopaikoille vähemmän, sillä syntynyttä jätettä osataan hyödyntää tehokkaasti jatkokäyttöön.

Eläinperäiseen tuotantoon perustuva elintarviketeollisuus supistuu, kun lihaa kulutetaan vähemmän. Kysynnän hiipuminen vaikuttaa negatiivisesti alan tuottajien tuloihin ja useat toimijat joutuvat kohtaamaan liiketoiminnan murroksen tuomat haasteet. Lihaa tuotetaan aiempaa kestävämmin, mutta siitä on tullut kallis luksustuote. Eläinperäisen tuotannon supistuminen johtaa maankäytön muutoksiin, kun rehutuotantomaata vapautuu muuhun käyttöön. Esimerkiksi vertikaaliviljelyn ja keinolihan tuotannon teknologiset edistysaskeleet ovat avanneet uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä johtaneet kaupunkiviljelyn yleistymiseen.

Eteläpohjalainen ruokaprovinssibrändi uudistaa alueen identiteettiä ja edistää monimuotoista ja tehokasta ruoantuotantoa. Kumppanuusmaataloudet ja osuuskunnat lisääntyvät ja tuottavat lähiruokaa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Näin kuilu ruoantuottajien ja kuluttajien välillä kapenee. Maataloudesta syntyy sivuvirtoja, joita voidaan hyödyntää tehokkaasti kaupungeissa, mikä luo keskinäistä yhteistyötä maaseudun ja kaupunkien välille.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Pohjalaismaakunnat ovat energiamurroksen suunnannäyttäjiä. Energiantuotanto on hajautettua ja siinä hyödynnetään monipuolisesti erilaisia energianlähteitä. Teknologinen kehitys tukee uusiutuvaa energiantuotantoa muun muassa keinoälyn ja reaaliaikaisen datan sekä erilaisten Internet of Things- ja data-alustojen avulla. Pohjalaismaakuntien erikoistuminen energiantuotannossa kasvaa ja myös pientuottajat pystyvät myymään tuotantoaan alueen sähköverkkoon. Alueesta tulee myös energian nettoviejä Eurooppaan. Tuuli-, aurinko-, ja ydinvoima yhdessä tehokkaiden energian varastointikeinojen kanssa takaavat energian edullisen hinnan. Toisaalta energian kokonaiskulutus on pienentynyt teknologisen kehityksen ja uusien energiatehokkaiden ratkaisujen myötä.

Uusista energiaekosysteemeistä on tullut arkipäivää. Energian varastointikeinot lisääntyvät ja niistä tulee tehokkaampia. Uudet ekosysteemit ja varastointikeinot mahdollistavat myös energiankulutuksen huippujen tasaamisen älykkäiden kaksisuuntaisten varastomuotojen avulla. Biokaasun tuotantomahdollisuudet ovat kuitenkin supistuneet, koska karjatalous on vähentynyt ja siten lannan saatavuus heikentynyt. Vedyn käyttö polttoaineena on sen sijaan kasvanut, koska biokaasun tuotanto-olosuhteet muuttuvat.

Vähäsaasteinen julkinen liikenne lisääntyy, ja kestävä kaupunkirakenne tukee pyöräilyä. Lähijunaliikenne lisääntyy ja sähköistyy. Näin voidaan yhdistää pohjalaismaakuntien ja Uumajan talousalueita. Raideliikennettä kehitetään vastaamaan sekä asukkaiden että turistien tarpeita. Autojen määrä on vähentynyt etenkin suuremmissa asutuskeskuksissa, joissa rakentaminen on keskittynyt hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Pohjalaismaakuntien maankäyttö onkin tiivistynyt ja tasapainoinen aluerakenne perustuu kestävyyteen.

Kestävyysajattelussa kiinnitetään erityistä huomiota päästöjen kompensointiin. Sen myötä tarkastellaan kriittisesti, mitä rakennetaan ja ylläpidetään. On kuitenkin tärkeää kehittää kansainvälisiä väyliä, jolloin niitä tukevaa infrastruktuuria priorisoidaan. Teknologista kehitystä onkin ohjattu esimerkiksi logistiikkaketjujen energiatehokkuuden kasvattamiseen. Pohjalaismaakuntien teollisuuden tutkimus- ja kehitystyö on globaalisti tunnettua, ja alue nähdään kestävien ratkaisujen kehittämisen edelläkävijänä. Tietoliikenneinfrastruktuurin laaja tukeminen on tuonut toimivat verkkoratkaisut myös syrjäisemmille alueille, mikä mahdollistaa monipaikkaisen työn ja edistää alueen elinvoimaisuutta.

Ympäristö ja luonnonvarat

Luonto on pohjalaismaakuntien voimavara, ja alueen ihmiset tuntevat sen terveysvaikutukset laajasti. Ympäristöön kohdistuva sääntely tekee luontoalueista saavutettavia, jolloin niiden virkistyskäyttömahdollisuudet lisääntyvät. Luonnon monimuotoisuuden arvo on ymmärretty, ja sitä ylläpidetään aktiivisesti sekä kaupungeissa että maaseudulla. Muun muassa rehuntuotannossa olleita peltoja on metsitetty, soita ennallistettu ja viljely turvemailla lopetettu. Jäljellä oleva lihakarja edistää luonnon monimuotoisuutta laiduntamalla kestävästi luonnonmukaisilla laitumilla. Myös kulttuurimaisemia ja kulttuuriperintöä arvostetaan ja suojellaan alueella laajasti. Alueella onkin runsaasti mahdollisuuksia sekä ihmisille että yrityksille kulttuuri- ja luontomatkailun saralla.

Maankäytössä ja uusiutuvan energian tuotannossa tapahtuu muutoksia, jotka liittyvät erityisesti kestävään ruoantuotantoon, vihreän energian tuotantoon ja ympäristönsuojeluohjelmiin. Nämä muutokset vaikuttavat myös maakuntien perinteiseen maisemakuvaan, mikä ei ole aina sosiaalisesti hyväksyttyä. Muutosten tarpeellisuus ymmärretään kuitenkin, sillä niiden ansiosta maaseutu säilyy asuttuna.

Ympäristönsuojelun myötä päästöt ovat vähentyneet ja luonnontilaisen ympäristön osuus on kasvanut. Siksi ihmiset liikkuvat enemmän luonnossa, ja esimerkiksi hankkivat ruokaa yhä enemmän järvistä, meristä ja metsistä. Myös yritystoiminta luonnon antimien ympärillä on lisääntynyt, mikä on herättänyt huolta luonnonvarojen ylikulutuksesta. Luontoarvot ovat tärkeitä pohjalaismaakunnille. Luonnossa liikkumista on jouduttu rajoittamaan, jotta herkimmät alueet eivät kärsi liiaksi luontomatkailun negatiivisista seurauksista.

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Pohjalaismaakunnat lisäävät keskinäistä yhteistyötään haasteiden selättämiseksi maailmassa, jossa kansainvälinen yhteistyö ja kaupankäynti ovat katkenneet. Maaseutu on tyhjentynyt väestön vähenemisen myötä. Toisaalta kaupungistuminen hidastuu, koska kaupungissa asuminen on kallista ja pienviljely tuottaa ihmisille lisää toimeentuloa. Palvelut ovat kuitenkin keskittyneet kaupunkeihin, koska palveluiden tuottaminen harvaan asutuilla alueilla ei ole kannattavaa verovarojen vähentyessä. Joukkoliikenne supistuu etenkin maaseudulla, jolloin ihmiset turvautuvat entistä enemmän yhteisöllisiin liikkumismuotoihin, kuten kimppakyyteihin. Ihmiset myös pyöräilevät ja kävelevät enemmän, sillä yksityisautoilu on verrattain kallista.

Verovarojen väheneminen heikentää myös terveydenhuollon laatua. Korkeat ruoan hinnat johtavat yksipuolisiin ruokavalioihin, jotka puolestaan lisäävät puutesairauksia. Tällaiset sairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa. Lisäksi tilannetta pahentaa lääkäripula. Epäterveelliset elintavat johtavat myös eliniän laskuun. Lääkkeitä on vaikeampi saada, jolloin monet turvautuvat luonnonlääkkeisiin. Vain varakkaat käyttävät yksityisiä terveyspalveluita.

Kansainvälisen yhteistyön ja resurssien hupenemisen myötä koulutuksen taso laskee. Koulutuksessa painotetaan kuitenkin työssä oppimista ja kokemusperäistä tietoa: esimerkiksi käsityötaidot ja omavaraisuus korostuvat, ja alan koulutukset ja työpaikat ovat lisääntyneet. Tällainen koulutus tukee paikallista kekseliäisyyttä ja innovaatioita, jotka auttavat selviytymään arjessa.

Pohjalaismaakuntien väestö ikääntyy muun maan tavoin. Tämä johtaa maanpuolustuksen heikkenemiseen aikana, jolloin kansainväliset konfliktit ovat yleistyneet. Korkeat ruoan ja energian hinnat johtavat väestön eriarvoistumiseen ja hyvinvoinnin heikkenemiseen, vaikka kehitystä hidastavat pohjalaismaakuntien keskinäinen yhteistyö ja vahvat yhteydet Ruotsiin. Rikollisuus on kasvava huolenaihe hyvinvoinnin heikentyessä. Epävakaa ja epävarma kansainvälinen tilanne johtaa pelon ilmapiiriin, jossa disinformaation määrä kasvaa. Oman edun tavoittelu korostuu. Kasvava vastakkainasettelu jakaa kansaa entistä voimakkaammin ja muukalaisviha saa yhteisöt kääntymään sisäänpäin. Toisaalta kyläyhteisöt vahvistuvat. Niiden jäsenet auttavat toisiaan tilanteissa, jossa valtio ei tarjoa apua. Nationalistisen ajattelun lisääntyessä niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla monet etsivät yhteistä vihollista, jota vastaan yhdistytään. Nämä asiat johtavat yhteiskunnallisten konfliktien lisääntymiseen, mikä edelleen heikentää ihmisten turvallisuuden tunnetta.

Talous ja elinkeinot

Kansainvälinen kauppa tyrehtyy, joten pohjalaismaakuntien vientinäkymät ovat heikot. Kansainvälistä kauppaa tehdään pääasiassa muiden Pohjoismaiden kanssa. Alueen talous on heikossa kunnossa, joten innovaatiot vähenevät tai syntyvät lähinnä reaktioina ympäröiviin haasteisiin. Teollisuuden mukaan pitkäjänteisyys korostaa investointien kannattavuutta. Huono taloudellinen tilanne ja yhteiskunnallinen epävarmuus kuitenkin tekevät siitä haastavaa.

Korkeat hinnat kuitenkin vauhdittavat kansallista kiertotaloutta, mikä korvaa osittain menetettyjä liiketoimintamahdollisuuksia. Vaihdantatalouden rooli kasvaa myös lähipiirien sisällä, kun rahasta on puutetta. Monet ammattilaiset ja asiantuntijat muuttavat muualle paremman elannon ja olosuhteiden perässä. Tämä johtaa työvoiman saatavuuden heikkenemiseen: osaavia paikallisia työntekijöitä ei ole riittävästi eikä ulkomaista työvoimaa ole saatavilla yhteiskunnassa vallitsevan ulkopuolisiin kohdistuvan epäluulon vuoksi.

Maailmanlaajuisesti epävakaa tilanne on johtanut kansainvälisen yhteistyön katkeamiseen. Esimerkiksi EU:n maataloustuet ovat pienentyneet huomattavasti tai loppuneet, mikä aiheuttaa ongelmia pohjalaismaakuntien maatalouden tuottavuudelle. Maatalouden materiaalien ja tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian, saatavuus on hankaloitunut. Ruoan hinnat ovat tämän seurauksena korkeat. Suuret maatilat keskittyvät bulkkiruoan tuottamiseen. Kansallisella tasolla tilannetta pyritään paikkaamaan Pohjoismaisella yhteistyöllä samalla, kun ihmiset kasvattavat omavaraisuuttaan esimerkiksi pienviljelyn avulla. Myös kalastuksen rooli kasvaa osana rannikolla asuvien omavaraisuutta. Maatalouden työllistymisaste on haasteista huolimatta hyvä, sillä muiden työpaikkojen määrä kutistuu.

Ulkomaiset tuotteet hupenevat kauppojen hyllyiltä, minkä vuoksi kotimaisia tuotteita ja elintarvikkeita arvostetaan entistä enemmän. Kotimaisia tuotteita kehitetään korvaamaan ulkomaalaisia tuontituotteita. Uusia viljelykasveja otetaan käyttöön, ja monet pientilat alkavat myymään tuotteita suoraan tiloilta. Ruokaturva ja kansallinen huoltovarmuus ovat kuitenkin vaarantuneet, sillä epävarmat markkinat aiheuttavat materiaalipulaa.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Epävakaan kansainvälisen tilanteen myötä tuontienergiasta ja fossiilisista polttoaineista on tullut kalliita. Siksi pohjalaismaakunnissa on pyritty siirtymään yksinomaan kotimaiseen tuotantoon. Pohjalaismaakuntien alueella on paljon energia-alan osaamista ja yrityksiä, ja paikallinen energiantuotanto on merkittävä työllistäjä. Energian hinnat ovat korkeita, koska tuontienergia hupenee. Tällöin kotimaisten energiatuotannon välineiden omistajat saavat suuret tulot. Tämä synnyttää uuden energiantuottajien eliitin, joka sanelee energiapolitiikan kehitystä.

Kaikki energiantuotannon resurssit on otettu laajasti käyttöön, mukaan lukien aurinko- ja tuulivoiman kaltaiset uusiutuvat energiantuotannon muodot. Myös ydinvoimalat ovat energiantuotannolle tärkeitä. Kansainvälisen kaupan kuihtuminen seurauksineen kuitenkin aiheuttaa haasteita voimaloiden ylläpitämiselle.

Tarve olla energiaomavarainen ajaa pohjalaismaakuntia hyödyntämään myös jätettä sekä metsä- ja maatalouden sivuvirtoja tehokkaammin. Paikalliset ja kyläkohtaiset energiaratkaisut yleistyvät, ja esimerkiksi puuta ja turvetta hyödynnetään runsaasti. Bioenergiaa hyödynnetään paljon alueen runsaiden luonnonvarojen takia. Biokaasun tuottamiseen ja hyödyntämiseen tarvittava teknologia kehittyy ja suuri osa liikenteestä siirtyy toimimaan biokaasulla. Fossiiliset polttoaineet ovat kalliita, joten kotimaassa valmistetaan enemmän sähköautoja. Pohjalaismaakuntien alueilla on akkuteollisuuteen sopivia mineraaleja ja niiden kierrättäminen on tehostunut tarpeen sanelemana.

Pohjalaismaakunnissa pyritään ylläpitämään olemassa olevaa infrastruktuuria ja hillitsemään korjausvelkaa. Heikko talouskasvu on johtanut siihen, että infrastruktuuriin tarkoitettuja varoja joudutaan priorisoimaan esimerkiksi teollisuuden tarvitseman tiestön ylläpitämiseen. Tällöin syrjäseutujen infrastruktuuri rapistuu.

Kansainvälisen kaupan kuihtuminen on ollut kova isku meriliikenteelle, eikä Pohjoismainen yhteistyö riitä korvaamaan menetystä. Yhtäältä liikenne vähentyy ja satamat rappeutuvat, mutta toisaalta paikalliset kalastavat pienveneillä, mikä pitää pienvenesatamat eloisina.

Ympäristö ja luonnonvarat

Resurssien intensiivinen käyttö aiheuttaa ympäristöhaittoja, eikä niiden korjaamiseksi kehitetä ratkaisuja. Luonnonvarat ehtyvät ja luonnon virkistyskäyttömahdollisuudet heikkenevät huomattavasti. Metsät ovat pitkälti ”puupeltoja”, jolloin niiden muut käyttömuodot kärsivät. Luonnon monimuotoisuus on heikentynyt huomattavasti, sillä ympäristöarvot jäävät toissijaisiksi muiden ongelmien ja haasteiden rinnalla. Luonnosta on tullut resurssi, joka paikkaa toimeentuloa. Marjastus, sienestys, metsästys ja kalastus ovatkin lisääntyneet, mutta säännöstelyn puute on johtanut luonnonvarojen ylikulutukseen. Sekä luonnon virkistysarvo että luonnon merkitys hyvinvoinnin parantajana ovat vähentyneet roimasti.

Maatalous ja ruoantuotanto kärsivät, koska tuotantopanoksia käytetään vähemmän ja maaperä on köyhtynyt. Samalla maan kasvukunto ja luonnon monimuotoisuus heikkenevät. Maalla asuvat ovat kuitenkin yhä kiinnostuneempia omavaraisuudesta sekä biodiversiteetin ylläpitämisestä ja palauttamisesta omalla toiminnallaan.

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Maailmassa, jossa yhteiskunnat ovat jakautuneet kahtia, eriarvoisuus kasvaa pohjalaismaakunnissakin sekä ihmisryhmien että alueiden välillä. Kaupungistumisen myötä maaseutu tyhjenee, ja palvelut sekä taloudellinen kehitys keskittyvät kaupunkeihin. Köyhtyvä väestö muuttaa kaupunkeihin paremman elannon perässä, minkä vuoksi vuokrat ovat nousseet korkeiksi ja kaupungeissa vallitsee asuntopula. Asuntotuotanto kohdistuu kuitenkin hyväpalkkaisille korkeakoulutetuille, jotka tulevat työskentelemään kaupunkien energia- ja teknologiasektoreille.

Voimakkaan eriarvoistumisen myötä kaupunkien hyväosaisilla on suurempi vaikutusvalta päätöstenteossa. Eriarvoistuminen yhteiskunnan sisällä lisää epävakautta ja levottomuuksia, mikä puolestaan luo turvattomuuden tunnetta. Vastakkainasettelu ja konfliktit ihmisten välillä yleistyvät. Ongelmat kasautuvat heikompiosaisten niskaan, mikä lisää syrjäytymistä. Turvattomuuden tunteeseen vaikuttavat myös eriarvoistuvassa maailmassa lisääntynyt kansainvälisten konfliktien riski, joka luo epävakautta niin yhteiskuntaan kuin talouteen. Pohjalaismaakunnissa pyritään kuitenkin luomaan selviytymisstrategioita, jotka perustuvat lähiyhteisöön ja pohjalaiseen sisuun.

Hyvinvointia pyritään edistämään lisäämällä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä. Alueella tehdään esimerkiksi laajasti yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa ympäri maata yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kasvua pyritään luomaan kehittämällä koulutusta ja koulutuksen kansainvälisyyttä. Koulutus onkin korkeatasoista ja tuottaa kyvykkäitä ammattilaisia ja asiantuntijoita alueelle. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassa koulutus on kuitenkin pohjalaismaakuntien investoinneista huolimatta suurelta osin vähävaraisen väestön saavuttamattomissa. Monet tavalliset ihmiset kokevat, että heidän mahdollisuutensa vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnan kehitykseen ovat kaventuneet. Yhteiskunnallinen muutos suosiikin varakkaita ihmisiä ja alueita samalla, kun kuilu varakkaiden ja varattomien välillä kasvaa.

Luonnon positiiviset terveysvaikutukset huomioidaan suuremmissa kaupungeissa, joissa kaupunkiympäristöt ovat siis pääsääntöisesti terveellisempiä ja puhtaampia. Siitä huolimatta sekä köyhien lähiöt että varakkaiden asuinalueet eriytyvät vahvasti. Varakkaat asuvat lähinnä taajamissa kaupunkien laitamilla, kun taas köyhät asuvat lähiöissä teollisuuden lähellä. Maaseudulle syntyy myös vaihtoehtoelämäntapa-alueita ja osuuskuntia vastaliikkeenä eriarvoistuvalle yhteiskunnalle.

Yhteiskunnan eriarvoistuminen näkyy myös ruoankulutuksessa sekä ihmisten pääsyssä luontoon ja terveydenhuollon palveluiden piiriin. Rahanpuutteessa elävät ihmiset syövät paljon epäterveellistä ruokaa, mikä uhkaa kansanterveyttä ja nostaa terveydenhuollon kustannuksia. Terveydenhuollon kantokyky on koetuksella. Useat ihmiset joutuvat myös turvautumaan valtion tukiin, jotka ovat pienentyneet alhaisen veropohjan takia.

Talous ja elinkeinot

Energiateknologiasta on tullut pohjalaismaakunnille tärkeä vientituote ja alue tunnetaankin energiaratkaisuistaan ja osaamisestaan. Uutta teknologiaa kehitetään ja vanhaa parannetaan, ja teknologioita skaalataan muualle vientiin. Alan yritykset tuottavat kansainvälisille markkinoille esimerkiksi vihreän kaupungin mallia. Pohjalaismaakunnissa elinkeinorakenne onkin verrattain kestävää digitalisaation ja puhtaan energian saatavuuden myötä. Alueelta on vaikea löytää riittävästi osaavaa työvoimaa, sillä koulutus ei ole kaikille saavutettavissa. Osaava ulkomainen työvoima täyttää kuitenkin alueen työvoimatarpeen. Epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa sosioekonomiset mahdollisuudet painottuvat kuitenkin lähinnä varakkaille.

Suurin osa pohjalaismaakunnissa ruoantuotantoa harjoittaneista tiloista on lopettanut toimintansa. Tämä on kiihdyttänyt maaseudun autioitumista. Jäljellä ovat suuret tehotuotantoyksiköt ja muutamia pieniä, erikoistuneita tiloja. Ruoantuotanto on toisin sanoen jakautunut kahtia kalliita, parempikatteisia tuotteita tuottaviin pientiloihin ja matalakatteisia massatuotteita tuottaviin suurtiloihin. Erikoistuotteiden kotimainen kysyntä on melko pientä yhteiskunnan epätasa-arvoisen varallisuuden myötä. Siksi luksustuotteita tuottavat pientilat laajentuvat kansainvälisille markkinoille. Kotitarveviljely on tärkeä lisä teolliseen ruoantuotantoon, mutta eriarvoistuva yhteiskuntarakenne ja autioituva maaseutu rajoittavat sen toteutumista. Köyhtyvä väestö etsii ruokaa myös luonnosta, kun ruoan hinta nousee.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Teknologisen kehityksen ansiosta esimerkiksi vetyä voidaan tuottaa tuulisähköllä ja hiilidioksidipäästöjä ottaa talteen. Energiamuotoja yhdistetään ja energian varastointiin panostetaan, minkä avulla vastataan asuntojen lämmitystarpeeseen ja pienennetään teollisuuden hiilijalanjälkeä. Kansainväliset markkinat tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia myös muun muassa kasvu- ja ympäristöturpeen myynnille. Esimerkiksi maatalouden tuottamaa energiaa käytetään hyödyksi yhteiskunnassa, mikä helpottaa osittain maanviljelijöiden asemaa ja rajoittaa ruoan hintojen rajua nousua. Maaseudusta tuleekin energiantuottaja kaupungeille samalla, kun kaupungeissa tuotetaan energiateknologiaa. Pohjalaismaakunnat turvaavat ruoan- ja energiantuotannon kautta kansallista huoltovarmuutta. Näin maaseudun ja kaupunkien välinen yhteistyö lisääntyy ja alueiden välistä eriarvoistumista voidaan hillitä.

Pohjalaismaakuntien vienti on riippuvaista infrastruktuurin kehittämisestä, mutta siihen liittyy paljon epävarmuuksia globaalien markkinoiden epävakauden vuoksi. Tämä vaikuttaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kasvuun ja kehittymiseen. Investoinnit keskittyvätkin lähinnä sekä viennin kannalta tärkeille että varakkaille alueille. Esimerkiksi vesi-infrastruktuuri on huonossa kunnossa, ja siitä johtuvat saneeraukset ja korjausvelat ovat nostaneet veden hintaa kuluttajalle.

Satamien merkitys kasvaa rahtimäärien kasvaessa, mikä synnyttää tarvetta syventää laivaväyliä maan kohoamisen takia. Satamien henkilöliikenne on kuitenkin pienentynyt matkailun ollessa harvojen etuoikeus. Yksityisveneilylle ja siihen liittyvään infrastruktuuriin on kuitenkin kysyntää eliitin keskuudessa, kun rannikko- ja saaristomatkailun kiinnostus kasvaa. Lentoliikenne on osittain sähköistynyt, mutta matkustajamäärät ovat alhaisia lentämisen kalliin hinnan vuoksi. Pohjalaismaakuntien pienempiä lentokenttiä hyödynnetään sähkölentokoneiden latauspisteinä niiden liikennöintisäteen ollessa edelleen varsin lyhyt.

Joukkoliikenteen käyttö yleistyy kaupungeissa, sillä yksityisautoilu on kallista suhteessa ihmisten tulotasoon. Vaikka joukkoliikenteen tarjonta paraneekin tarpeen kasvaessa, sen laatu on edelleen alhainen: joukkoliikenne on matalan tulotason ihmisten kulkumuoto. Maaseudulla liikkumisen edellytykset heikkenevät, kun monilla ei ole varaa yksityisautoiluun ja joukkoliikennepalvelut keskittyvät kaupunkeihin. Yritykset joutuvat ottamaan aiempaa enemmän vastuuta henkilöstönsä työmatkoista ja tarjoamaan erilaisia kuljetuspalveluita. Digitalisaation myötä kimppakyytejä ja muita yhteisöllisiä liikkumismuotoja on helpompi järjestää, mikä kompensoi osittain maaseudun puuttuvia joukkoliikennepalveluita.

Ympäristö ja luonnonvarat

Luonnonvaroja hyödynnetään runsaasti, joten metsäalueet pirstaloituvat entisestään. Viheralueita ei kehitetä koko väestöä tai virkistyskäyttöä ajatellen, minkä vuoksi ne pysyvät monen saavuttamattomissa. Näin luonnon virkistysarvo vähenee suurelle osalle maakuntien asukkaista. Metsissä virkistäydytään edelleen, mutta luonto- ja terveysmatkailu on suunnattu lähinnä eliitille. Eliitille suunnatuilla luontoalueilla luonnon monimuotoisuutta pyritään kuitenkin ylläpitämään. Pääasiassa hyväosaiset vaalivat kulttuuriperintöä ja kulttuurimaisemia. Heikommassa asemassa olevia luonnonsuojelu ei samalla tavalla kiinnosta, sillä heidän prioriteettinsa on oman talouden turvaamisessa.

Ruoantuotannon haitalliset ympäristövaikutukset lisääntyvät, sillä maataloudessa ei pystytä riittävästi sitoutumaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen: kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan ruoasta korkeampia hintoja. Luonnosta kerättävän ravinnon merkitys kasvaa köyhälle väestölle. Kaikilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta, sillä puhdas luonto on monelle saavuttamattomissa.

Kuva

Yhteiskunta ja kulttuuri

Maailma pyörii fossiilisella energialla ja taloudellinen kehitys perustuu korkeaan teknologiaan. Näissä olosuhteissa pohjalaismaakunnissa pyritään jakamaan kiihtyvän talouskasvun hedelmiä verrattain tasapuolisesti. Valtio pyrkii edistämään tasapuolisuutta esimerkiksi energian saavutettavuudessa ja alueiden käytössä. Kehitystä tukevat yhteiset toiminta-alustat, jotka luovat kestäviä toimintamalleja myös pientuotannolle. Ihmisten oikeuksia omien tietojen hallintaan vahvistetaan ja datasta tulee avoimempaa, mikä parantaa esimerkiksi yrittäjien, metsänomistajien ja kuluttajien asemaa. Koulutus on valjastettu tukemaan talouskasvua ja teknologista kehitystä. Epätasa-arvoa kuitenkin esiintyy edelleen monella alueella, ja koventuneet arvot sekä lisääntynyt yhteiskunnallinen liikehdintä luovat konflikteja ihmisten välille. Vahva talouskasvu ja fossiilisten polttoaineiden tehokas hyödyntäminen ovat johtaneet myös kestävän kehityksen arvojen heikentymiseen. Luonnonvarojen intensiivistä käyttöä pidetään yleisesti hyväksyttävänä.

Väestön kasvaessa kaupungistuminen kiihtyy. Samaan aikaan monipaikkaisen työn lisääntyminen kuitenkin hidastaa kehitystä hieman. Autolla liikkuminen on halpaa, minkä vuoksi maaseudun julkinen liikenne heikkenee. Koska palvelut keskittyvät kaupunkeihin, asiointimatkojen pituudet kasvavat syrjäseuduilla. Teknologinen kehitys on kuitenkin mahdollistanut kattavampien ’Mobility-as-a-Service’ (MaaS) -palvelujen tuottamisen. Kuntatekniikka leviää uusille alueille, ja esimerkiksi hiilellä tuotettua kaukolämpöverkostoa on laajennettu runsaasti.

Jatkuva talouskasvu luo hyvinvointia, mutta elintasosairaudet lisääntyvät ja väestö vanhenee. Kansanterveyttä uhkaavat sydän- ja verisuonitaudit, joiden riski kasvaa prosessoidun ruoan ja liha- ja rasvapainotteisten ruokavalioiden myötä. Ruoan terveysvaikutukset vaihtelevat kuitenkin eri väestöryhmien välillä. Ruoka on yksipuolista ja ravintoköyhää, ja vitamiinit ja hivenaineet saadaan pillereistä. Myös antibioottiresistenssi aiheuttaa väestölle terveysongelmia. Elintasosairaudet ja väestön vanheneminen nostavat terveydenhuollon kuluja ja koettelevat sen kantokykyä. Terveyspalvelut kaupallistuvat ja eriarvoistuvat, kun yksityistä terveydenhuoltoa tuetaan julkisilla varoilla rapauttaen julkisen terveydenhuollon palveluja.

Talous ja elinkeinot

Fossiilisten polttoaineiden ajama maailmanlaajuinen talouskasvu edistää markkinoiden ennakoitavuutta ja avaa pohjalaismaakuntien yrityksille uusia markkinoita. Tämä kehitys tukee yritysten investointeja ja kannustaa ihmisiä hakeutumaan varmoille työurille. Talous voi hyvin ja ihmiset kuluttavat paljon. Jätettä syntyy enemmän, mutta sitä kierrätetään vähän. Jätteiden hyödyntämistä ei edistetä.

Alueen taloutta tukevat vahvat kansainväliset yhteydet sekä yritysten ja tutkimuslaitosten tiivis yhteistyö kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Etenkin pohjalaismaakuntien energiateknologiasektori on vahvoilla, ja sen tuotteita myydään esimerkiksi Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Globaalin uusiutuvan energian kysynnän väheneminen heikentää kuitenkin uusiutuvaan energiaan erikoistuneiden vientiyritysten näkymiä. Metsien raaka-aineita hyödynnetään intensiivisesti niin viennissä kuin jalostuksessa. Alueella onkin monipuolisia työmahdollisuuksia ja kilpailu osaavasta työvoimasta on kovaa. Työvoiman liikkuvuus lisääntyy maailmanlaajuisesti, joten pohjalaismaakunnissa paikataan paikallisen työvoiman puutteita maahanmuutolla.

Maailmanlaajuiset markkinat ohjaavat pohjalaismaakuntien ruoantuotantoa. Tehokkuusvaatimusten seurauksena alueen ruoantuotanto perustuu massatuotantoon, jota ohjaavat markkinat, kuluttajien tarpeet ja teknologinen kehitys. Eläinpohjaiseen proteiinituotantoon perustuva maatalous ja elintarviketeollisuus ovat vahvistuneet. Kotieläintalous keskittyy suuryksiköihin ja peltoalat ovat isoja. Lähiruoka on haluttua luksusta, mutta globaalit ruokamarkkinat ja suuryritysten toiminta vaikeuttavat sen tuotantoa. Tuontiruoka vastaa yksilöllisiin ja vahvasti räätälöityihin tarpeisiin.

Energiantuotanto, teknologia ja infrastruktuuri

Valtio tukee tuulivoiman, aurinkovoiman ja biokaasun tuotantoa. Esimerkiksi kivihiilen käyttöä ei ole kuitenkaan täysin ajettu alas, koska fossiilinen energia on halpaa. Energiasektorin painostuksesta tuki- ja rahoituskriteerejä on päivitetty vastaamaan nykyaikaa. Energiaturvetta käytetään lähinnä kasvu- ja ympäristöturpeen tuotannon sivutuotteena.

Teknologinen kehitys on mahdollistanut hiilidioksidipäästöjen talteenoton ja jalostamisen synteettiseksi polttoaineeksi. Kehittyneet energian varastointiratkaisut otetaan laajasti käyttöön: ne tukevat alueen vedyn tuotantoa sekä aurinko- ja tuulienergian tuotantoa. Lisäksi energiaoptimointiin ja älyteknologiaan panostaminen on pienentänyt alueen kokonaiskulutusta ja lisännyt energiaomavaraisuutta. Toiminta tutkimuksen, kehityksen ja innovaation saralla keskittyy kuitenkin lähinnä olemassa olevan teknologian parantamiseen uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen sijaan.

Raskaan liikenteen määrä kasvaa pohjalaismaakunnissa, kun fossiilisia polttoaineita hyödynnetään yhä enemmän. Ihmiset ja tavarat liikkuvat ahkerasti, joten infrastruktuuria kehitetään siellä, missä liikenne lisääntyy. Infrastruktuuriin varattuja resursseja käytetään raskaan liikenteen kuluttamien tieverkostojen ylläpitoon. Näin rahtiliikenteestä tehdään toimivaa ja tehokasta. Korjausvelan kasvaessa näiden väylien ulkopuolinen vähäliikenteinen tieverkosto kuitenkin rapautuu, mikä vaikuttaa kuljetusketjun toimivuuteen.

Laivaliikenne lisääntyy Perämerellä, sillä kansainvälinen kauppa on korkealla tasolla. Tämän seurauksena investoidaan satamainfrastruktuuriin ja maannousun aiheuttamien ongelmien korjaamiseen. Koska rahti liikkuu maalla pääosin pyörillä raiteiden sijasta, jää raideliikenteen kehittäminen jälkeen tieliikenteestä. Yksityisautoilun suosio pitää matkustajajunaliikenteen maltillisena. Sähköiseen liikkumiseen ei yleisesti ole panostettu ja sähköisen liikkumisen teknologia on pysynyt kalliina suhteessa polttomoottoreihin.

Maataloudessa on otettu käyttöön viljelykasveja ja lajikkeita, jotka ovat satoisuudeltaan tehokkaampia ja jotka on jalostettu kestämään paremmin kuivuutta ja kosteutta. Alueen suhteellinen ruoantuotanto on tämän seurauksena lisääntynyt. Kehittynyt täsmäviljely sekä teknologiset innovaatiot esimerkiksi vertikaali- ja kasvihuoneviljelyssä ovat lisänneet maatalouden tuottavuutta. Pölyttäjien määrä on romahtanut, ja romahdusta lievittämään on tarvittu innovatiivisia teknologisia ratkaisuja. Lehmien hiilijalanjälkeä on pystytty alentamaan huomattavasti geeniteknologialla ja rehujen lisäaineilla. Ruoantuotantoteknologiat ja puhtaasti tuotetut raaka-aineet ovatkin pohjalaismaakuntien vahvoja vientituotteita.

Ympäristö ja luonnonvarat

Fossiilisen energian laajamittainen käyttö, luonnonvarojen intensiivinen hyödyntäminen ja väestönkasvu heikentävät ympäristön ja ilman laatua. Metsien tehokäyttö heikentää sekä hiilinieluja että metsien monimuotoisuutta, vaikka puita istutetaankin aktiivisesti lisää. Istutetut puut ovat kuitenkin yksipuolisia ja nopeasti kasvavia lajeja, jotka eivät auta luontokadon torjumisessa. Tuhohyönteiset ja kasvitaudit leviävät ahkerasti monokulttuureissa, mikä vaikuttaa niin metsätalouteen kuin ruoantuotantoon. Viherrakenne on pirstaloitunut, minkä vuoksi on mahdotonta kehittää toisistaan erillisiä ja suojeltuja vihersaarekkeita luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

Intensiivisen luonnonvarojen käytön seurauksena lähiluontokohteet ja retkipaikat häviävät, jolloin luonnon saavutettavuus heikkenee. Puhtaan luonnon positiiviset terveysvaikutukset jäävät vähäisiksi. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisestä ja luonnon virkistyskäytöstä on tullut yritystoimintaa, mikä vaikeuttaa entisestään ihmisten pääsyä luontokohteisiin. Vaikeasti saavutettava puhdas luonto heikentää ihmisten luontosuhdetta ja rapauttaa luontoarvoja. Ihmiset tottuvat luonnon heikkoon laatuun, eivätkä osaa vaatia parempaa. Kaupungeissa lähiluontokohteita pyritään paikkaamaan kasvihuoneilla ja keinotekoisilla viherkuplilla.

Kalastus toimii markkinatalouden ehdoilla ja sitä säädellään vähän. Kilpailu alalla on kasvanut vauhdilla, minkä vuoksi kalakannat ovat romahtaneet ja kalastus on siirtynyt entistä pidemmälle avomerelle. Näiden syiden vuoksi kalankasvattamoja on entistä enemmän.

Vesistöjä kuormittaa raskas ja intensiivinen maatalous, mikä haittaa niin luonnon kuin ihmistenkin hyvinvointia. Lisäksi merialueiden veden laatua heikentävät satamien ja meriliikenteen määrien kasvaminen sekä merialueiden mineraalivarojen hyödyntäminen. Teknologinen kehitys kuitenkin lievittää päästöihin liittyviä ympäristöongelmia ja turvaa esimerkiksi puhtaan juomaveden saatavuuden.

• FINSCAPES Info 1/2021 FINSCAPES: Tutkimusta ja päätöksentekoa tukevien kansallisten ilmastonmuutoksen skenaarioiden alueelliset ja järjestelmätason ulottuvuudet (pdf, 264 kt)
• FINSCAPES Info 2/2022 FINSCAPES-hanke valmistelee skenaarioita ilmastoanalyysia varten (pdf, 226 kt)
• FINSCAPES Info 3/2024 FINSCAPES-hanke viimeistelee uudet integroidut alueelliset skenaariot ilmastonmuutostyön tueksi (pdf, 331 kt)
• FINSCAPES infot englanniksi

• FINSCAPES Info 2/2022 FINSCAPES projektet förbereder scenarion för klimatanalys (pdf, 230 kt)
• FINSCAPES Info 3/2024 FINSCAPES projektet slutför nya integrerade regionala scenarier för analys av klimatförändringen (pdf, 370 kt)
• FINSCAPES infoblad på engelska

• Green, C., S. Fagerström, D. Ke, P. Metzinger, M. Myllynen, X. Xing, T.R. Carter, K. Ebi, M. Garschagen, K. Kok, A. Lipsanen, K.Takahashi, B. J. van Ruijven. 2022. Shared Socioeconomic Pathways (SSPs) Literature Database, Version 2, 2020-2021 (Preliminary Release). Palisades, NY: NASA Socioeconomic Data and Applications Center (SEDAC). https://doi.org/10.7927/vtsk-hf73. Accessed 12 December 2023.
• Ruuhela, R., Carter, T.R., Rantanen, M., Polade, S., Lipsanen, A., Jylhä, K., Laurila, T.K., Luomaranta, A., Fagerström, S., Luhtala, S., and Gregow, H. 2023. Ilmasto- ja sosioekonomiset skenaariot ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelussa (Climate and socioeconomic scenarios for climate change adaptation planning), Publications of the Ministry of Agriculture and Forestry 2023:4, Ministry of Agriculture and Forestry, 43 pp. (in Finnish with English summary). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164670

• Ruosteenoja, K. and K. Jylhä, 2021. Projected climate change in Finland during the 21st century calculated from CMIP6 model simulations. Geophysica, 56, 39–69. (PDF)
• Ruosteenoja, K. and K. Jylhä, 2021. Online supplement for: Projected climate change in Finland during the 21st century calculated from CMIP6 model simulations. Geophysica, 56. 14 p. (PDF)
• Ruosteenoja K, 2021: Applicability of CMIP6 models for building climate projections for northern Europe. Finnish Meteorological Institute, Reports 2021:7. https://hdl.handle.net/10138/334477
• Toivonen E, Partanen A-I, Jylhä K, 2021: Ilmastonmuutos vaikuttaa hulevesien mitoitukseen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Vesitalous 2/2021, p. 14–18. (PDF)
• Médus, E., 2022: Regional climate over Northern Europe: from observations to high-resolution modeling. Finnish Meteorological Institute Contributions 182. https://doi.org/10.35614/isbn.9789523361591
• Médus, E., Thomassen, E. D., Belušić, D., Lind, P., Berg, P., Christensen, J. H., Christensen, O. B., Dobler, A., Kjellström, E., Olsson, J., and Yang, W., 2022. Characteristics of precipitation extremes over the Nordic region: added value of convection-permitting modeling, Nat. Hazards Earth Syst. Sci., 22, 693–711. https://doi.org/10.5194/nhess-22-693-2022
• Ruosteenoja, K., Jylhä, K. Average and extreme heatwaves in Europe at 0.5–2.0 °C global warming levels in CMIP6 model simulations. Clim Dyn 61, 4259–4281 (2023). https://doi.org/10.1007/s00382-023-06798-4
• Ruosteenoja, K. and Jylhä, K., 2023. Heatwave projections for Finland at different levels of global warming derived from CMIP6 simulations. Geophysica, 58. (PDF)
• Bracho-Mujica, G., R.P. Rötter, M. Haakana, T. Palosuo, S. Fronzek, S. Asseng, C. Yi, F. Ewert, T. Gaiser, B. Kassie, K. Paff, E. Rezaei, A. Rodríguez, M. Ruiz-Ramos, A.K. Srivastava, P. Stratonovitch, F. Tao and M.A. Semenov (2024) Effects of changes in climatic means and variability on future wheat and maize yields and the role of adaptive agro-technologies in reducing negative impacts. Agricultural and Forest Meteorology 346, 109887, doi:10.1016/j.agrformet.2024.109887