Luontodirektiivi koskee EU:n alueelta valittuja ns. yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja ja niiden elinympäristöjä. Direktiivin avainkäsite on suojelutaso ja pyrkimyksenä on varmistaa kyseisten lajien suotuisan suojelutason säilyttäminen tai sen palauttaminen ennalleen. Suojelutaso muodostuu levinneisyydestä, populaation tilasta, elinympäristön määrästä ja laadusta sekä suojelutason odotettavissa olevasta kehityksestä. Luontodirektiivi velvoittaa jäsenmaita seuraamaan luontodirektiivin toimeenpanoa. Jäsenmaat arvioivat lajien suojelutason luontodirektiivin artikla 17 mukaisen raportoinnin yhteydessä joka kuudes vuosi. Lisäksi raportoidaan lajin populaatiokoko Natura 2000 -alueilla.
Luontodirektiivin lajien seuranta on monin osin puutteellista suhteessa raportoinnin vaatimaan tietopohjaan. Pahimmillaan puutteellinen seuranta ilmenee lajeina, joiden suojelutasoa tai populaation kehityssuuntaa ei ole pystytty arvioimaan. Luontodirektiivin hyönteisten seurannan suunnittelu -hankkeessa tehdään suunnitelma luontodirektiivin hyönteisten seurannan kehittämisestä ja järjestämisestä Suomessa.
Luontodirektiivissä on 39 hyönteislajia, joista suurimmat ryhmät ovat kovakuoriaiset (14 lajia), perhoset (16 lajia) ja sudenkorennot (6 lajia). Useimmat luontodirektiivin hyönteislajeista ovat siinä määrin harvinaisia, ettei niistä kerry riittävästi havaintoaineistoa niin sanotuissa yleisseurannoissa (esimerkiksi maatalousympäristön päiväperhosseuranta, yöperhosseuranta). Toistaiseksi useilla direktiivihyönteisillä ei ole varsinaista seurantaa, vaan tietopohja perustuu joko hajahavaintoihin tai tunnettujen esiintymien ajoittaisiin tarkistuksiin, joita on tehty vaihtelevin ja ei-kvantitatiivisin menetelmin. Lajien populaatioiden seurannan lisäksi olisi tärkeää kehittää myös niiden elinympäristön tilan ja kehityssuunnan arviointia ja seurantaa sekä elinympäristön hoitotoimien arviointia.
Luontodirektiivistä suoraan nousevien tietotarpeiden lisäksi ennallistamisasetuksesta nousee tarpeita arvioida sitä, miten voidaan turvata luontodirektiivin lajien elinympäristöt.
Hankkeen työ jakautuu viiteen osaan:
- Seurannan nykytilan selvittäminen: Kooste luontodirektiivin hyönteisten seurannan nykytilasta.
- Selvitys siitä, mitkä lajit tarvitsevat parempaa seurantaa: Selvitys mm. direktiiviarvioinnin tulosten pohjalta siitä, minkä lajien kohdalla tarvittaisiin tarkempaa seurantatietoa.
- Seurannan suunnittelu: Menetelmällisen suunnitelman laatiminen seurannan järjestämisestä niille lajeille, joille siihen on katsottu olevan priorisoitua tarvetta. Seurantasuunnitelmassa arvioidaan mahdollisuudet seurannan toteuttamiseen, otannalta tarvittava alueellinen kattavuus ja toistamisväli, sekä esitetään karkea kustannusarvio seurannan toteuttamisesta. Seurannat pyritään suunnittelemaan niin, että lajien ohella myös elinympäristön piirteitä ja kehityssuuntaa voitaisiin dokumentoida. Seurannan suunnittelussa selvitetään ja huomioidaan mahdollisuuksien mukaan muissa maissa käytettävät metodit ja kokemukset niiden toimivuudesta.
- Molekyylibiologisten menetelmien mahdollisuuksien arviointi: Kaikilta lajeilta arvioidaan karkeasti kuinka hyvin niin sanotuilla uusilla menetelmillä, erityisesti eDNA-menetelmällä ja muilla molekyylibiologisilla menetelmillä, voitaisiin seurantaa toteuttaa.
- Seurannan pilotointi valituilla lajeilla: Uusien seurantamenetelmien pilotointi niillä priorisoiduilla lajeilla, joista jo hankkeen varhaisessa vaiheessa on selvillä mahdollinen uusi seurantamenetelmä. Alustavan arvion mukaan seurannan pilotointia voitaisiin tehdä joillain kovakuoriais-, perhos- ja sudenkorentolajeilla.
Hanke edesauttaa Suomen mahdollisuuksia toteuttaa luontodirektiivin hyönteislajien seurantaa nykyistä paremmin. Seurannan suunnitelma tulee antamaan konkreettisia ohjeita optimaalisista menetelmistä sekä seurannan kattavuudesta ja frekvenssistä.
Hankkeen tulokset julkaistaan Suomen ympäristökeskuksen raportteja –sarjassa.
Lisätietoa
Ryhmäpäällikkö Päivi Sirkiä, Suomen ympäristökeskus (Syke), etunimi.sukunimi@syke.fi