28.10.2026

Aino Lipsanen ja Kari Oinonen: Saamenmaan maankäyttöpaineet vaativat uusia ratkaisuja

Blogi

Saamenmaa on jo ikimuistoisista ajoista ollut tarkkaan käytössä saamelaisten kotiseutuna. Nykyisten maankäyttöpaineiden keskellä tarvitaan uudenlaista yhteistyötä ja sääntelyn kehittämistä, kirjoittavat projektipäällikkö Aino Lipsanen ja ryhmäpäällikkö Kari Oinonen blogissaan.

Nykyisin Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan kuuluviin pohjoisiin alueisiin on heijastettu aikojen saatossa ulkopuolelta monenlaisia odotuksia ja toiveita: pohjoinen on nähty valloittamattomana erämaana, loputtomina metsävaroina tai vesivoimaloiksi kesytettävinä koskina, jotka odottavat hyödyntäjäänsä. Pohjoisen erämaat ovat kuitenkin jo ikimuistoisista ajoista olleet tarkkaan käytössä saamelaisten kotiseutuna, kulttuurimaisemana, laitumina ja muina nautinta-alueina.

Saamelaiskulttuuria ja siihen kuuluvia perinteisiä elinkeinoja suojaavat kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden kautta alkuperäiskansaoikeudet. Kasvavien maankäyttöpaineiden keskellä voidaan kysyä, kuinka hyvin alkuperäiskansaoikeudet käytännössä toteutuvat.

Suomen ympäristökeskuksessa Saamenmaan maankäyttöön kytkeytyviä paineita on hiljattain tarkasteltu kahdessa pohjoismaisessa hankkeessa, jotka tarjoavat aiheeseen erilaisen tulokulman.

Tutkimme ALAMOT-hankkeessa ilmastonmuutoksen ja kasvavan matkailun vaikutuksia luontoon ja perinteisiin elinkeinoihin kansallispuistoissa ja erämaa-alueilla Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja pohdimme, miten lainsäädäntöä ja politiikkatoimia tulisi kehittää.

Maankäytön sääntelyn kehittämisessä riittää työsarkaa

Kävimme alkusyksystä työpajakiertueella Suomen puoleisella Saamenmaalla. Tapasimme perinteisten elinkeinojen harjoittajia Enontekiöllä, Utsjoella, Inarissa ja Sodankylässä. Tapaamisia valmisteltiin pitkään, ja olimme perehtyneet huolella kirjallisuuteen, keskeiseen lainsäädäntöön ja alueilta aiemmin kerättyyn tietoon. Matka oli valtavan antoisa. Vasta työpajoissa käydyt keskustelut auttoivat ymmärtämään, miten matkailun nopea kasvu näkyy alueiden käytössä konkreettisesti, ihan muutaman kilometrin tarkkuudella. Tätä kokemuksellista tietoa ei pelkällä lukemisella olisi tavoitettu.

Keskeisenä teemana tutkimuksissamme on noussut esiin porojen laidunten ja kuljetusreittien jatkuva pirstoutuminen. Samoja laitumia on jo vuosikymmeniä nakerrettu matkailukeskuksilla, metsähakkuilla, rakentamisella, tekoaltailla ja kullankaivuulla.

Keskeisenä teemana sekä kirjallisuudesta että työpajoista on noussut esiin porojen laidunten ja kuljetusreittien jatkuva pirstoutuminen yhä kasvavien häiriöiden kautta. Esimerkiksi kelkka- ja koiravaljakkosafarien, uusien reittien tai matkailuun liittyvän laittoman maastoliikenteen suorat vaikutusalueet voivat olla rajattuja, mutta niiden aiheuttamat häiriöt eivät ala nollasta. Samoja laitumia on jo vuosikymmeniä nakerrettu matkailukeskuksilla, metsähakkuilla, rakentamisella, tekoaltailla ja kullankaivuulla. ”Väistämisalueita ei enää ole”, todetaan Saamelaisten totuus- ja sovintokomission erillisselvityksessä (Ranta 2025). Sääntelyn kehittämiselle riittää työsarkaa.

Onneksi tutkimuksessa kehitetään menetelmiä, joilla voidaan arvioida ajan, alueiden ja eri maankäyttömuotojen myötä kumuloituvia vaikutuksia. Myös ympäristöministeriö julkaisi pari vuotta sitten kattavan selvityksen saamelaiskulttuuriin kohdistuvien kumulatiivisten vaikutusten arvioinnin kehittämiseksi (Hansen 2024).

Pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan haittojen vähentämiseksi

BAVIS-projektissa kokosimme pohjoismaisena yhteisponnistuksena katsauksen siitä, miten kumulatiivisia vaikutuksia tunnistetaan tutkimuksessa ja miten paikkatietoaineistoja ja -menetelmiä voi hyödyntää kumulatiivisten vaikutusten arvioinnissa. Keskityimme poroihin ja poronhoitoon liittyviin vaikutuksiin ja niiden arviointiin. Esittelemme julkaisussa keskeisten käsitteiden ja työkalujen lisäksi kuusi käytännön menetelmää kumulatiivisten vaikutusten kartoittamiseen ja ennustamiseen.

Pohjoismaiset esimerkkimme käsittelevät pääosin teollisen maankäytön, kuten tuulivoiman, metsätalouden ja kaivostoiminnan, vaikutuksia. Ratkaisuissa esimerkiksi tuodaan esiin, miten rakennetun infrastruktuurin muutokset vaikuttavat porojen elinympäristöihin ja niiden kytkeytyneisyyteen. Muutosten vaikutusta poronhoitoon voidaan lieventää maankäytön suunnitelmissa ja suojelussa paikkatietopohjaisin mallintamismenetelmin. Myös poronhoitajien ja tutkijoiden välisellä yhteistyöllä on erittäin tärkeä rooli kvantitatiivisten menetelmien rinnalla.

Pohjoismainen kokemusten vaihto sekä erityisesti yhteistyö eri toimijoiden välillä voi aidosti tukea poronhoitoa eri maankäyttöhankkeiden ristipaineessa.

Katsauksemme tuo hyvin esiin sen, että Pohjoismaiden välille tarvitaan lisää yhteistyötä Saamenmaan maankäytön vaikutusten hallitsemiseksi. Asiaan liittyvä kokemusten vaihto sekä erityisesti yhteistyö eri toimijoiden välillä voi aidosti tukea poronhoitoa eri maankäyttöhankkeiden ristipaineessa. Yhteistyön viesti puhuttelee: raportti on parhaillaan esillä myös YK:n luontokokouksessa Armeniassa, jossa sitä esitellään pohjoismaisessa paviljongissa.

Saamenmaalla maankäyttöpaineet tiivistyvät teollisen toiminnan ja matkailun kasvun myötä niin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolellakin. Tutkimuksella vahvistetaan tietopohjaa, jonka varaan oikeudenmukaista maankäytön hallintaa voidaan rakentaa.

Tätä kirjoitettaessa parlamentaarinen työryhmä arvioi Saamelaisten totuus- ja sovintokomission suosituksia ja valmistelee näkemystä jatkotoimista. Suosituksiin sisältyy esimerkiksi saamen kansan oikeusaseman vahvistaminen ja tiedon lisääminen hallinnossa ja viranomaistoiminnassa. Tämä tukisi myös maankäytön suunnittelua ja lupaviranomaisten työtä.

Kirjoittajista:

Aino Lipsanen työskentelee projektipäällikkönä Suomen ympäristökeskuksen luontoratkaisut-yksikössä monenlaisissa suojelua ja ennallistamista koskevissa projekteissa. Vapaa-ajallaan hän vaeltaa erämaissa ja intoilee kulttuuriperinnöstä.

Kari Oinonen työskentelee ryhmäpäällikkönä Suomen ympäristökeskuksen yhdyskuntaratkaisut-yksikössä. Työssään hän edistää nykyistä kestävämpien alueidenkäyttöratkaisujen löytämistä ja valtavirtaistumista. Vapaalla häntä kiehtovat muuttuva kulttuuriympäristö, periferiat ja valokuva todellisuuden kuvajaisena.