Jari Lyytimäki ja Kaisa Korhonen-Kurki: Laitetaan luonto innovaatiostrategian ytimeen
Tavoite on hyvä ja tarpeellinen. Olemme jääneet jälkeen verrokkivaltioiden panostuksista tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin. Myös koulutuksessa olemme taantuneet monelta osin entiseksi mallimaaksi.
Pelkkä lisärahan lapiointi ei riitä osaamisvajeiden täyttämiseen, jos lapiot heiluvat väärissä paikoissa. Koulutuksessa opetuksen sisältö on tärkeämpää kuin tutkintojen määrä. Tutkimuksessa rahoituksen kokonaismäärää oleellisempaa on se, mihin rajalliset resurssit suunnataan. Mitä aiheita kannattaa tutkia ja miten tieto saataisiin parhaiten yhteiskunnan hyödyksi?
Mitkä ovat Suomen tärkeimmät kestävyyskysymykset?
Keräsimme näkemyksiä noin kahdeltakymmeneltä kestävyysasiantuntijalta. Tärkeimmiksi aiheiksi valikoituivat kiertotalouden konkreettinen toteuttaminen sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien joustokyvyn taloudelliset vaikutukset. Tärkeimpien joukkoon nousivat myös kestävyysmurrosta tukevan paikallisen demokratian ja osallistumisen kehittäminen sekä energiamurroksen positiiviset ja negatiiviset ympäristövaikutukset.
Avoimista kysymyksistä ei ole pulaa. Miten vihreän siirtymän kaivostoiminnan sekä tuuli- ja aurinkovoiman tuotannon haitat ehkäistään? Kuinka asukaat pääsevät parhaiten osallistumaan lähiympäristönsä kehittämiseen? Miten luonnon monimuotoisuus turvataan ilmastokriisin keskellä? Pitääkö valtion ohjata jämäkästi ekologista uudelleenrakentamista?
Eri kysymyksiä yhdistäväksi teemaksi nousi ylikulutukseen ja kulutuksen kohtuullistamiseen liittyvä tutkimus. Luonnonvarojen kulutus ja ympäristön kuormitus on Suomessa yksiselitteisesti liian suurta. Tämä heikentää pitkän aikavälin mahdollisuuksiamme hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseen. Jatkuva lainaaminen luonnolta nousee kuitenkin turhan harvoin esille tämän päivän kilpailukykykeskustelussa.
Emme vielä tiedä mitkä ovat parhaita keinoja ylikulutuksen suitsimiseen. Usein ongelmana on se, että ylikulutusta ei ylipäätään tunnisteta ongelmaksi. Vaikka ympäristö- ja kestävyyskysymykset ovat mukana monissa sektorikohtaisissa tutkimusohjelmissa, strategioissa ja linjauksissa, jäävät ne tyypillisesti alisteisiksi taloudellisen kasvun tavoittelulle ja kulutusmahdollisuuksien lisäämiselle.
Yksin ei kannata jäädä
Suomeen tarvitaan ympäristön kestokyvyn ja luonnonvarojen rajallisuuden vakavasti ottava kansallinen tutkimuksen ja innovoinnin strategia, jonka määrätietoinen toteutus tuottaa tarvittavan tietopohjan koko yhteiskuntaa koskettavalle nopealle ja reilulle kestävyysmurrokselle. Strategian tulee koskea koko valtioneuvostoa, jottei sen toteutus lokeroidu vain yksittäisen ministeriön alaisuuteen.
Pelkkä kansallisen tason innovoinnin ohjaus ei riitä. Ylikulutus ja monet muut kestävyyskysymykset ovat luonteeltaan ylikansallisia. EU-tasolla toteutettuna vahva ympäristö- ja kestävyystutkimuksen ja innovoinnin strategia auttaisi edessämme olevien globaalien kriisien hallinnassa. Ehkäpä pystyisimme jokusen kriisin välttämäänkin.
Jari Lyytimäki ja Kaisa Korhonen-Kurki osallistuivat tutkimuksen tekemiseen EU-rahoitteisessa Collaborative Action for Sustainability Research and Innovation (CASRI) -hankkeessa (umweltbundesamt.de), jossa muotoillaan eurooppalainen ympäristö- ja kestävyystutkimuksen toimintaohjelma ja selvitetään näkemyksiä tärkeimmistä tutkimusaiheista 13 maassa.
Jari toimii johtavana tutkijana Syken tiedon politiikka -ryhmässä ja on vapaa-ajallaankin kiinnostunut siitä, miten tieto vaikuttaa tai on vaikuttamatta toimintaan. Kaisa toimii murroksen ohjaus -ryhmän ryhmäpäällikkönä, ja uskoo että kaikenlaisten murrosten ohjaukseen tarvitaan aina yhteisöllistä voimaa.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.