Jenni Lehtimäki: Lähiluonto tulee säilyttää kansanterveyden tueksi
Suomalaiset voivat olla ylpeitä lähiluonnostaan, sillä kansainvälisen vertailun mukaan kaupungistuneilla alueilla asuvat suomalaiset nauttivat poikkeuksellisen runsaasta vehreydestä. Lähiluonto ei kuitenkaan ole aina laadultaan riittävän hyvää tarjotakseen luonnonrauhaa, hyviä liikuntamahdollisuuksia tai kokemuksia luontotyyppien alkuperäisestä lajistosta.
Vielä on lähiluontoa, mutta laadussa on parantamisen varaa
Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että kaikilla olisi laadukas viheralue korkeintaan 5 minuutin kävelymatkan eli 300 metrin päässä kotoaan.
Olemme Sykessä mitanneet suomalaisten kotien lähiluonnon määrää ja laatua kahdessa tutkimuksessa. Niissä on selvinnyt, että lähes kaikilla Suomen suurimpien kaupunkialueiden asukkailla on lähimmälle viheralueelle matkaa korkeintaan 300 metriä.
Yksi WHO:n suosituksen tärkeimmistä laatutekijöistä on, että viheralue on tarpeeksi suuri. Lähiluonnon laadun suhteen Suomi ei saa kympin arvosanaa: etäisyys laadukkaimpiin viheralueisiin on suositusta pitempi. Suomessa viheralueet, jotka ovat riittävän suuria tarjotakseen luonnonrauhaa, ja viheralueet, joissa on ulkoilureittejä, liikuntamahdollisuuksia tai virkistyspalveluita, sekä luonnonsuojelualueet, ovat vaikeammin tavoitettavissa.
Vihreyttä kyllä löytyy suomalaisten kaupunkilaisten lähiympäristöstä, mutta etäisyys oikeaa luonnonrauhaa tarjoaviin, lajistoltaan rikkaisiin tai hyviä polkuja kulkemiseen sisältäviin laadukkaisiin viheralueisiin on usein liian pitkä.
Tutkimuksessa havaittiin myös sosioekonomisen aseman mukaista eriarvoisuutta. Korkean tulotason alueilla asuvilla oli lyhyempi matka laajoihin metsäalueisiin. Matalan tulotason alueilla asuvia lähempänä olivat puolestaan viheralueet, joissa oli polkuja kulkemiseen ja ulkoliikuntamahdollisuuksia.
Maaseudulla on paljon luontoa, mutta rikkainta luontoa on yhtä paljon kaupungeissa
Toisessa tutkimushankkeessa teimme itseämmekin yllättävän löydön: lajistoltaan kaikkein rikkainta metsää ja ruohomaata on kaupunkien ja maaseudun lasten lähiympäristössä yhtä paljon! Kuten arvata saattaa, maaseudulla asuvien lasten lähiympäristössä on kyllä luontoa määrällisesti huomattavasti enemmän. On kuitenkin murheellista, että maaseudun suuresta luontomäärästä vain pieni osa on monimuotoisuudeltaan rikkainta tyyppiä. Havainto kertoo, että maaseudun asukkaat eivät suinkaan ole suojassa luonnon köyhtymiseltä.
Maaseudun lapsilla on enemmän luontoa lähiympäristössään, mutta kaikkein monimuotoisinta luontoa kaupunkien ja maaseudun lapset kohtaavat keskimäärin yhtä paljon.
Mikä on johtanut siihen, että rikkainta luontoa on yhtä paljon kaupunkilaisten ja maalaisten lähiympäristössä? Ehkäpä se, että historiallisesti kaupungit on perustettu paikkoihin, joissa on rikasta luontoa, sillä se on tarjonnut tarvittavia resursseja. Myöhemmin jäljellä olevia luontoalueita on säästetty virkistyskäyttöön, mikä on mahdollistanut esimerkiksi vanhan puuston säilymisen. Myös maaseudulla ihminen on hyödyntänyt esimerkiksi viljelyyn juuri rikkainta luontoa. Luonnon hyödyntämisen laajamittainen tehostaminen niin metsä- kuin maataloudessakin on lopulta johtanut rikkaan luonnon vaihtumiseen hyödynnettävään maa-alaan.
Tutkimuksessamme kaikkein rikkain luonto ei tarkoita aarniometsiä ja perinneniittyjä, sillä nämä kaikkein harvinaistuneimpia lajeja ylläpitävät luontotyypit ovat suomalaisten arjesta käytännössä hävinneet. Tutkimuksessamme rikkain luonto tarkoittaa esimerkiksi metsiä, joiden lajimäärä arvioitiin suureksi tai joissa on säilynyt paljon metsiin erikoistuneiden lajien tarvitsemia piirteitä, kuten lahopuuta.
Luonnon kansanterveyttä edistävät vaikutukset ovat mittavia
Onko sillä väliä asuvatko ihmiset luonnon lähellä vai eivät? Kyllä! Luontoympäristöt edistävät ihmisen terveyttä merkittävästi.
Luonto on samanlainen kokonaisvaltainen terveyden edistäjä kuin terveellinen ravinto, riittävä uni ja liikunta. Myös luonto edistää yhtä aikaa mielen hyvinvointia, vähentää sairastumisriskiä ja kuolleisuutta. On arvioitu, että suomalaisten luontoyhteyden lisääminen voisi vähentää kansantalouden kustannuksia vuosittain 2,5 miljardilla eurolla.
Laadukkaan luontoympäristön kehittyminen vie ihmissukupolven ajan, tai useammankin. Onkin aika tunnistaa olemassa olevan lähiluonnon tuottamat monet arvot, säästää ne nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyden edistämiseksi ja parantaa niiden laatua ennallistamalla.
Blogin lähteinä:
- Kansainvälinen vertailu kaupunkien viheralueista: Urban Green Space Insights (HUGSI) Report 2025. Husqvarna Group. November 19, 2025. (hugsi.green) https://hugsi.green/whats-new
- A. Viinikka, M. Tiitu, V. Heikinheimo, J.I. Halonen, E. Nyberg, K. Vierikko. Associations of neighborhood-level socioeconomic status, accessibility, and quality of green spaces in Finnish urban regions, Applied Geography, Volume 157, 2023,102973, ISSN 0143-6228 (sciencedirect.com)
- Yuan Wang, Ninni Mikkonen, Janne Heliölä, Tytti Kontula, Louise Forsblom, Anna Pulakka, Eero Kajantie, Elina A. Virtanen, Aapo Kahilainen, Risto K. Heikkinen, Kati Vierikko, Jenni Lehtimäki. Spatial availability of biodiversity in children’s residential environments across Finland. 2026 submitted (preprint) (papers.ssrn.com)
- Forests and Trees for Human Health: Pathways, Impacts, Challenges and Response Options. A Global Assessment Report. IUFRO World Series Volume 41, Vienna 2023. Editors: Cecil Konijnendijk, Dikshya Devkota, Stephanie Mansourian and Christoph Wildburger. (iufro.org)
- Tyrväinen, Liisa, Halonen, Jaana I., Pasanen, Tytti, Ojala, Ann, Täubel, Martin, Kivelä, Santtu, Leskelä, Riikka-Leena, Pennanen, Paula, Manninen, Juulia, Sinkkonen, Aki, Haahtela, Tari, Haveri, Hanna. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvarakeskus 2024. ISBN 978-952-380-963-5. (urn.fi)
Jenni Lehtimäki toimii johtavana tutkijana Suomen ympäristökeskuksen yhdyskuntaratkaisujen yksikössä. Hän tutkii, miten muut lajit vaikuttavat ihmisen immuunijärjestelmän toimintaan. Parhaillaan Jenni intoilee kuivan niityn perustamisesta kotipuutarhaansa.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.