Kari-Matti Vuori ja Jonne Hytönen: Uusiutuvan sähköntuotannon kasvu pirstoo luontoa

Tuuli- ja aurinkovoimapuistot sekä sähkönsiirtolinjat pirstovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ekologisia yhteyksiä. Ekologiset yhteydet, kuten yhtenäiset metsäalueet, ovat luonnolle kuin verisuonisto. Luontokadon riski kasvaa, jos suonisto alkaa katkeilla. Huoli on ajankohtainen, sillä Suomen ympäristökeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan vireillä olevat tuuli- ja aurinkovoimahankkeet painottuvat voimakkaasti metsäisille alueille. Rakentaminen uhkaa osua yhä useammin arvokkaaseen luontoon ja pirstoa lajeille elintärkeät kulkureitit.

On suuri virhe katsoa luontovaikutuksia hanke kerrallaan ja jättää kasautuvat vaikutukset huomioimatta. 

Vaikka yksittäisen tuulivoimapuiston tai datakeskusalueen haitat vaikuttavat paikallisesti pieniltä, yhdessä hankkeet nakertavat uhanalaisten lajien elinympäristöjä. On suuri virhe katsoa luontovaikutuksia hanke kerrallaan ja jättää kasautuvat vaikutukset huomioimatta. Siksi niin voimaloiden kuin datakeskustenkin rakentamista on ohjattava nykyistä paljon huolellisemmin.

Nyt tarvitaan alueidenkäytön kokonaishallintaa

Kasautuvien vaikutusten hillintä vaatii alueidenkäytön kokonaishallintaa. Kunnilla on päävastuu alueensa maankäytöstä ja sen luontovaikutuksista, mutta varsin usein ne ovat kyenneet kantamaan tätä painavaa vastuuta heikosti.

Lainsäädännön tiukentaminen olisi varma tapa ohjata voimalahankkeita kestävämpään suuntaan, mutta se kaventaa kuntien ja Lupa- ja valvontaviraston tapauskohtaista harkintavaraa. Kuntien kannattaisikin ohjata hankkeita omaehtoisesti ja vaatia tuekseen luonto- ja maisema-arvot uskottavasti huomioivaa maakuntakaavoitusta. Maakuntakaavoista ja niiden taustaselvityksistä saatava tuki on kriittisen tärkeää, sillä moni kunta joutuu tekemään suuria päätöksiä hyvin pienillä suunnitteluresursseilla.

Maakuntakaavoista ja niiden taustaselvityksistä saatava tuki on kriittisen tärkeää, sillä moni kunta joutuu tekemään suuria päätöksiä hyvin pienillä suunnitteluresursseilla.

Maakuntakaavoituksen roolia ei pidä kaventaa

Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä alueidenkäyttölaista, joka keventäisi maakuntakaavoituksen roolia. Esitys on harkitsematon tilanteessa, jossa energiamurros mullistaa maankäyttöä. Perustelut esitykselle ovat vanhentuneet nopeasti.

Energiamurros muuttaa suomalaista maaseutua tavalla, jolle ei löydy vertailukohtaa sitten sotien jälkeisen jälleenrakentamisen. Vielä muutama vuosi sitten suunnittelun tarpeet keskittyivät kasvaville kaupunkiseuduille. Nyt uusiutuvan energian lisääminen on lisännyt painetta muuallakin, mutta kuntien suunnitteluresurssit eivät ole kasvaneet perässä.

Tuore tutkimuksemme paljastaa vakavia puutteita sekä tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden vaikutusten arvioinnin käytännöissä että alueidenkäytön suunnittelussa. Kehittämisen varaa on etenkin luontohaittojen merkittävyyden arviointikriteereissä ja hankkeiden yhteisvaikutusten huomioinnissa.

Tutkimusta varten haastatellut asiantuntijat jakoivat laajasti näkemyksen yhteisvaikutusten hallinnan riittämättömyydestä. Huolellinenkaan vaikutusten arviointi ei toisaalta yksin riitä, jos arvioinnin tuloksia ei huomioida varsinaisessa päätöksessä.

Kaikki rakentaminen ei vaikuta ympäristöön yhtä haitallisesti. Paikka ratkaisee. Metsäluontoa pirstova aurinko- ja tuulivoimapuisto edistää luontokatoa, mutta esimerkiksi luontoköyhälle alueelle rakennettu ja tarkoin suunniteltu aurinkovoimapuisto voisi tutkimusten perusteella jopa lisätä luonnon monimuotoisuutta alueellaan.

Datakeskusten tarvitseman sähkön tuotanto ja siirto muuttavat konkreettisesti suomalaista luontoa, maisemaa ja ihmisten elämää harvaan asutuilla alueilla. Jotta käynnissä oleva muutos olisi ekologisesti kestävämpi, on luontoon kohdistuvien vaikutusten huomioimista suunnittelussa parannettava ja rakentamista ohjattava nykyistä tehokkaammin.

Erityisesti ekologisia yhteyksiä on suojattava. Rakentamisen ohjausta voidaan tehostaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ja maakuntakaavoitusta kehittämällä. Lisäksi luontokadon torjumiseksi kaikessa rakentamisessa tulisi ottaa käyttöön luontohaittojen lieventäminen ja hyvittäminen ekologisen kompensaation periaatteita noudattaen. Kaavoituslainsäädännön kirjaukset ekologisesta kestävyydestä olisi tarpeen kirjoittaa velvoittavammin sanamuodoin.

Kirjoittajista:

Kari-Matti Vuori on tutkimuksen kehittämispäällikkö Suomen ympäristökeskuksen luontoratkaisut-yksikössä. Hän on ekologisen riskinarvioinnin ja valuma-aluetutkimuksen erityisasiantuntija, joka on laajasti kiinnostunut ympäristötutkimuksen ja päätöksenteon rajapinnoista. Kari-Matti on pitkän linjan ympäristövaikuttaja, jonka sydäntä lähellä on etenkin nuorten ja lasten käytännön tiedekasvatus. Vapaa-aika kuluu luontoretkillä ja saaressa mökkeillen.

Jonne Hytönen on alueidenkäytön kestävyyskysymyksiin perehtynyt suunnitteluntutkija, joka työskentelee erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksen yhdyskuntaratkaisut-yksikössä. Häntä kiinnostavat alueidenkäytön suunnittelua ja maiseman muutosta ohjaavat yhteiskunnalliset syvät pohjavirtaukset. Jonne viihtyy ruuhkavuosimankelissa ja käy satunnaisesti hiihtämässä ja maastopyöräilemässä.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.