15.5.2026

Karoliina Auvinen: Suomessa on rahat ilmastotoimiin, mutta ne käytetään väärin

Blogi

Kansallisen energia- ja ilmastostrategian toimilta puuttuu rahoitusta noin 400 miljoonaa euroa. Tässä blogissa erityisasiantuntja Katariina Auvinen kertoo, miten rahoitusaukko voitaisiin kattaa ilman lisäbudjettia.

Erityisasiantuntija Karoliina Auvinen johtaa Ilmastoratkaisujen vauhdittaja -projektia (ACE) © Kuva: Aaro Merikoski

Petteri Orpon hallituksen energia- ja ilmastostrategian toimilta puuttuu rahoitusta noin 400 miljoonaa euroa. Miten rahoitusaukko voidaan kattaa tilanteessa, jossa julkinen talous on tiukilla?

Huhtikuussa julkaistussa raportissamme "Kehitysehdotuksia ilmastorahoituksen tehostamiseksi" esitetään kustannustehokkaita keinoja Suomen ilmastovelvoitteiden saavuttamiseksi ja tarkastellaan ilmastotoimien rahoituksen tilannetta.

Tässä blogissa käyn läpi, miten rahoitusaukko voitaisiin kattaa ilman lisäbudjettia.

Ongelma on ohjauksessa

Taloudellisen ohjauksen tulisi toimia yksinkertaisuudessaan niin, että valtio kerää tuloja saastuttamisesta ja ohjaa nämä tulot vaikuttavasti puhtaaseen siirtymään. Nykyisessä järjestelmässä tämä ei kuitenkaan toteudu johdonmukaisesti.

Suomessa on jo päätetty tarvittavista ilmastotoimista, mutta niiden toteutus ontuu. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian toimilta puuttuu edelleen noin 400 miljoonaa euroa.

On syntynyt tilanne, jossa puhutaan puuttuvasta rahoituksesta, kun samaan aikaan käytetään verotuksen keinoja ja tukia tehottomasti.

Päästövähennystoimien rahoitusaukko voitaisiin kattaa ilman lisäbudjettia kolmella keinolla:

luopumalla ympäristölle haitallisen toiminnan veroeduista
ohjaamalla päästökauppatulot vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti puhtaaseen siirtymään
kohdentamalla olemassa olevat tuet ja rahoitusinstrumentit vaikuttavammin

Verotus

Puhdas siirtymä etenee investointien kautta. Yritykset vertaavat jatkuvasti, onko kannattavampaa investoida vähäpäästöiseen ratkaisuun vai jatkaa nykyisellä tavalla. Verotus vaikuttaa suoraan tähän päätökseen.

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2026 on useita energiaverotukia, jotka heikentävät päästövähennystoimien kannattavuutta. Esimerkiksi dieselin alempi verokanta maksaa valtiolle 627 miljoonaa euroa vuodessa ja työkoneiden kevyen polttoöljyn verotuki 414 miljoonaa euroa. Samalla käytössä on myös puhdasta siirtymää tukevia ratkaisuja, kuten teollisuuden ja lämmityksen sähköistymistä edistävä alempi sähkövero.

Eri suuntiin vetävät ohjauskeinot heikentävät investointien ennakoitavuutta ja hidastavat siirtymää. Päästöjä ylläpitäviä tukia on satojen miljoonien eurojen edestä.

Merkittävä osa ilmastotoimien rahoitusaukosta voidaan kattaa verotuksen painopistettä muuttamalla.

Päästökauppatulot

EU:n päästökauppatulot tulee käyttää puhtaan siirtymän rahoittamiseen. Vuonna 2025 Suomi sai päästökauppatuloja noin 410 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina nämä tulot kasvavat, kun päästökauppa laajenee fossiilisten polttoaineiden jakeluun liikenteen, teollisuuden ja rakennusten lämmityksen tarpeisiin. Tällöin puhutaan jo miljardiluokan tuloista.

Jo nykyiset päästökauppatulot ovat samaa suuruusluokkaa kuin ilmastotoimilta puuttuva rahoitus.

Jo nykyiset päästökauppatulot ovat samaa suuruusluokkaa kuin ilmastotoimilta puuttuva rahoitus.

Aluerahoituksen vaikuttavampi kohdentaminen

Arviomme mukaan kansallisesti jaettavia tukia – kuten maataloustukia, aluekehitysrahoitusta ja oikeudenmukaisen siirtymän tukia – myönnetään tänä vuonna yhteensä yli 1,2 miljardin euron edestä. Summa on moninkertainen verrattuna ilmastotoimien arvioituun rahoitusvajeeseen. Näitä tukia voitaisiin kohdentaa nykyistä huomattavasti vaikuttavammin sellaisiin toimiin, joilla saavutetaan suurempia päästövähennyksiä.

Kehitämme parhaillaan yhdessä Elinvoimakeskusten kanssa rahoituksen ilmastovaikuttavuuden arviointiin työkalua aluehallinnon käyttöön. Jo nyt on käynyt selväksi, että rahoituksen kohdentamisessa vaikuttaviin päästövähennystoimiin on merkittävästi parantamisen varaa.

Kansallisten tukien ja verojen kohdentaminen

Valtion avustusten ja verotuspäätösten kohdalla ongelma on, että päättäjillä ei ole aina niiden vaikuttavuudesta riittävästi ajantasaista tietoa päätöksenteon hetkellä. Ilman tietoa päästövähennysratkaisujen markkinatilanteesta, kustannustehokkuudesta ja ilmastovaikutuksista rahat ohjautuvat helposti toimiin, jotka ovat jo kannattavia ilman tukea, ovat suhteettoman kalliita tai vievät kehitystä kokonaan väärään suuntaan. Esimerkki heikosti vaikuttavasta tuesta on romutuspalkkio, johon on budjetoitu 20 miljoonaa euroa.

Suomessa päätöksenteon tietopohja on hajanaista. Mallia systemaattisempaan arviointiin voitaisiin ottaa esimerkiksi Liettuasta, jossa päästökehityksen etenemistä suhteessa ilmastotavoitteisiin arvioidaan kaksi kertaa vuodessa energiajärjestelmän ja politiikkatoimien mallinnuksen avulla.

Lopuksi

Ilmastorahoituksen vaje ei johdu julkisen talouden heikkoudesta vaan nykyisen ohjauksen tehottomuudesta. Päästökauppatulojen sekä nykyisten avustusten ja verojen paremmalla kohdentamisella yli 400 miljoonan euron rahoitusaukko voidaan kattaa ilman lisäbudjettia. Samalla voidaan vauhdittaa investointeja, vahvistaa kotimaista taloutta ja vähentää riippuvuutta tuontiöljystä.

Karoliina Auvinen on ympäristötekniikan diplomi-insinööri ja muotoilun tohtori. Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli sitä, miten politiikan yhteissuunnittelun avulla voidaan vauhdittaa siirtymää kohti nollapäästöistä energiajärjestelmää. Auvinen työskentelee erityisasiantuntijana Suomen ympäristökeskuksessa energia- ja ilmastopolitiikan sekä ilmastorahoituksen parissa. Hän johtaa Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hanketta, jonka tavoitteena on tukea Suomea saavuttamaan päästövähennyksiä erityisen haastavilla sektoreilla, kuten raskaassa liikenteessä, teollisuuden prosessipäästöissä, työkoneissa ja maataloudessa. Vapaa-ajallaan Auvinen nauttii reppureissaamisesta kansallispuistoissa ja kukkuloilla.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.