Maria Hällfors ja Essi Pykäläinen: Luontohaittojen mittaaminen jalanjälkilaskennassa

Luontojalanjälki tuntuu tällä hetkellä olevan monen mielessä. Ihmistoiminnan paikallisia luontovaikutuksia on mitattu jo pitkään esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinneilla. On kuitenkin tunnistettu, että ihmisen vaikutus luontoon ei synny vain paikallisesti. Tavaroiden ja palveluiden kansainvälinen kauppa on johtanut siihen, että kulutuksella on merkittäviä vaikutuksia luontoon pitkien arvoketjujen varrella eri puolilla maapalloa.

Luontokadon pysäyttäminen vaatii, että tuotannon ja kulutuksen luonnolle aiheuttamaa haittaa vähennetään kunnianhimoisesti. Mutta miten tiedämme, millaisia vaikutuksia tietyn tuotteen tuotanto tai yrityksen toiminta aiheuttaa maailmalla, ja miten erilaiset parannukset pienentävät niitä?

Miten monimuotoisuuden monimuotoisuutta voidaan kiteyttää mittareiksi?

Luonto on luonnostaan monimuotoista. Biodiversiteetti, eli luonnon monimuotoisuus, tarkoittaa kaikkien eliöiden ja niiden muodostamien yhteisöjen kokonaisuutta maapallolla. Luonnon monimuotoisuus ilmenee kolmella tasolla: perinnöllisenä vaihtelevuutena, jonka vuoksi saman lajin yksilöt ovat erilaisia, lajien rikkautena eli eri lajien määränä tietyssä paikassa, sekä ekosysteemien monimuotoisuutena. Luontokato on elon kirjon häviämistä jollakin tai kaikilla kolmella tasolla.

Näiden kolmen tason mittaamisessa käytetään usein eri tietoa, jota kootaan eri mittareiksi. Tiedon määrä ja laatu luonnon monimuotoisuuden eri tasoista kuitenkin vaihtelee. Esimerkiksi perinnöllisestä monimuotoisuudesta on paljon vähemmän tietoa kuin lajimääristä.

Mittarit voidaan kytkeä mallinnuksen kautta viiteen pääasialliseen luontokadon ajuriin, jotka ovat maan- ja merenkäyttö, ilmastonmuutos, haitalliset vieraslajit, saastuttaminen ja luonnon resurssien suora hyödyntäminen. Tähän tarvitaan kuitenkin tarkkaa tietoa siitä, miten eri ajurit vaikuttavat mittareihin. Kukin ajuri vaikuttaa jokaiseen monimuotoisuuden tasoon eri tavalla, ja vaikutus voi olla erilainen eri paikoissa.

Esimerkiksi hehtaarin kokoinen rakennettu alue on luontoarvoiltaan rikkaalle alueelle sijoittuessaan luonnon monimuotoisuudelle suurempi haitta kuin sijoittuessaan luontoarvoiltaan köyhälle alueelle. Kuitenkin tuon saman luontoarvoiltaan köyhän alueen luontoarvot voivat olla ainutlaatuisia juuri sille paikalle, eikä saman luontoarvon säilyminen jossain muualla voi suoraan korvata sen häviämistä.

Montako mittaria siis tarvitaan?

Ihannetilanteessa jokainen toimija arvoketjun varrella korvaisi paikalliselle luonnolle aiheuttamansa haitat täysimittaisesti, jolloin kuluttajan tarvitsisi huolehtia vain omista paikallisista vaikutuksistaan, eikä arvoketjujen kautta syntynyttä luontovaikutusta tarvitsisi arvioida. Ihannetilanteeseen on vielä matkaa, ja luontojalanjäljen mallintaminen on siksi varteenotettava keino vaikutusten arviointiin.

Parhaassa tapauksessa luontojalanjäljen arvioinnissa olisi käytössä yksi kaikenkattava ja kaiken kiteyttävä numero, jonka perusteella olisi helppo vertailla tuotteita ja palveluja sekä seurata kansainvälisten tavoitteiden saavuttamista. Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin niin monimuotoista, että yhden yhteismitallisen indeksin kehittäminen tuskin onnistuu.

Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin niin monimuotoista, että yhden yhteismitallisen indeksin kehittäminen tuskin onnistuu.

Kuinka voimme tasapainottaa tarkan tiedon tuottamisen ja käytännön mittaamisen haasteet? Sykessä tutkimme ja kehitämme luontojalanjälkimittausta. Tarkastelemme, mitä ulottuvuuksia eri luontojalanjäljen mittaamisessa käytössä olevat mittarit mittaavat, ja miten hyvin ne soveltuvat luontojalanjälkimallinnukseen. 

Päämääränä on erottaa joukosta muutama laadukas mittari, jotka yhdessä antavat tarpeeksi kattavan kuvan luontovaikutuksista, kaikilla monimuotoisuuden tasoilla. Näin voimme vastata yhteiskunnan tarpeeseen mitata ja seurata ihmistoiminnan luontovaikutuksia ja tunnistaa tärkeimmät keinot niiden hillitsemiseen.

Kirjoittajista:

Maria Hällfors on ilmastonmuutosekologian dosentti, akatemiatutkija ja toimii erikoistutkijana Syken Luontoratkaisut-yksikössä. Marian tutkimus keskittyy eliölajien mahdollisuuksiin selvitä ilmastonmuutoksen ja muiden ihmisten aiheuttamien paineiden keskellä.

Essi Pykäläinen työskentelee tutkijana Syken Luontoratkaisut-yksikössä ja Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Essi tekee parhaillaan väitöskirjaa, jossa hän tutkii luontojalanjäljen arviointia. Tieteellisen kirjallisuuden ja tutkimuksen vastapainona toimivat vapaa-ajalla fiktiivinen kirjallisuus ja luonnossa liikkuminen.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.