Mirkka Visuri: Turvetuotantoalueen ennallistamisella on monia hyötyjä

Keväisenä iltana ohikulkumatkalla kapuan puiseen lintutorniin Siikajoen Hangasnevalla katsomaan, miltä täällä nykyään näyttää. Illan hämärässä lintujen loputon sirkutuskuoro hämmästyttää runsaudellaan. Jostain kantautuu kaulushaikaran huhuilu, ihan kuin joku puhaltaisi tyhjään pulloon. Lintutornin alapuolella aukeaa laaja kosteikko, jossa avoin vesipinta ja lähes umpeen kasvittuneet matalat ranta-alueet vaihtelevat. Kosteikon ympärillä kiertää luontopolku. Sen varrella on laavu Turpeen mustaa pintaa halkoi tiheä sarkaojien verkosto. Lintutornin tilalla taivasta vasten kohosi tumma turveauma. ja lintutorneja.

Turpeen mustaa pintaa halkoi tiheä sarkaojien verkosto. Lintutornin tilalla taivasta vasten kohosi tumma turveauma. 

Satunnainen ohikulkija ei ehkä arvaisi, että noin kymmenen vuotta sitten tällä samalla paikalla tuotettiin energiaturvetta. Turpeen mustaa pintaa halkoi tiheä sarkaojien verkosto. Lintutornin tilalla taivasta vasten kohosi tumma turveauma. Siihen koottiin kesäisin uutta turvetta. Talvella turvetta ajettiin rekoilla Oulun Toppilan voimalaitokselle kaukolämmön tuotantoon. Se lämmitti myös omaa kotiani. Hangasneva oli aikanaan yksi Pohjois-Pohjanmaan monista aktiivisista energiaturpeen tuotantoalueista.

Viime vuosina ympäristöpolitiikan muutokset ovat vähentäneet energiaturpeen tuotantoa ja monilla turvetuotantoalueilla tuotanto on päättynyt. Täällä Hangasnevalla tuotanto ehti loppua jo aiemmin, vuonna 2014, kun alueen turvevarat ehtyivät.

Turvetuotantoalueen jatkokäytön ratkaisee maanomistaja

Tuotannon päätyttyä turvetuotantoalueet siirtyvät jatkokäyttöön. Jatkokäytöllä tarkoitetaan alueen seuraavaa maankäyttömuotoa. Yleisimmin se on tarkoittanut metsittämistä tai maatalouskäyttöä. Turvetuotantoalue voidaan myös vettää kosteikoksi, ennallistaa suoksi tai sitä voidaan hyödyntää energian tuotannossa tuuli- tai aurinkovoimaloiden sijoituspaikkana. Jatkokäytöstä päättää ensisijaisesti alueen maanomistaja.

Hangasnevan noin 130 hehtaarin turvetuotantoalueesta tehtiin kosteikko. Nykyisin se on vähäjärvisellä seudulla merkittävä vesilintujen levähdys-, pesintä-, ja ruokailualue. 

Hangasnevalla yksi syy jatkokäyttömuodon valintaan olivat alueen pohjamaassa esiintyvät happamat sulfaattimaat. Happamat sulfaattimaat ovat Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantoalueilla melko tyypillisiä, sillä alue on entistä merenpohjaa. Happamilla sulfaattimailla maankuivatus voi aiheuttaa alapuolisen vesistön happamoitumista. Happamilla sulfaattimailla sijaitsevien turvetuotantoalueiden suositeltavin jatkokäyttömuoto on kosteikoksi vettäminen, sillä se vähentää ja jopa estää mahdollista happamuuskuormitusta.

Lyhyellä aikavälillä turvetuotantoalueen ennallistaminen, kuten vettäminen kosteikoksi, voi aiheuttaa ympäristön kuormitusta, mutta pidemmällä aikavälillä sekä ilmastopäästöt että vesistökuormitus vähenevät. Esimerkiksi orgaanisen hiilen määrä valumavedessä vähenee kosteikon perustamisen jälkeen, joten ennallistamisella voidaan hillitä vesien ruskettumista.

Turvetuotantoalueiden ennallistamiseen on saatavilla rahoitusta

Parhaillaan valmistelussa olevan kansallisen ennallistamisasetuksen toimeenpanosuunnitelman tavoitteena on ennallistaa turvepeltojen pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä jopa 30 %, josta vähintään neljännes on vetettävä. Osa tästä tavoitteesta voidaan täyttää turvetuotantoalueita ennallistamalla, mikä vähentää painetta turvepeltojen vettämiseen. Suomessa on arvioitu olevan vettämiskelpoista turvetuotantoalaa noin 10 000 hehtaaria.

Rahoitusta turvetuotantoalueiden ennallistamiseen on tällä hetkellä myös hyvin saatavilla Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF-rahasto). 

Rahoituksen käyttöä on hidastanut maanomistajien toivottua vähäisempi kiinnostus ennallistamiseen. 

Toistaiseksi maisemalliset hyödyt, riistalinnut tai kesämökin paikka kosteikon rannassa eivät ole olleet tarpeeksi houkuttelevia syitä ennallistamiseen. Kansallisten hiilimarkkinoiden kehittyminen voisi lisätä kiinnostusta ja vauhdittaa ennallistamistyötä.

Hangasnevan lintutornista alas kiivetessäni ihmettelen mielessäni, miten nopeasti luonto ottaa omansa takaisin ihmisen toiminnan väistyessä. Ennallistaminen on ensimmäinen askel turvetuotantoalueiden palauttamisessa luonnontilaisen kaltaisiksi. Jonain päivänä, kenties tuhansien vuosien päästä, tällä paikalla voi olla saman tyyppinen suo kuin alun perin oli. 

Mikä saisi sinut innostumaan ennallistamisesta?
 

Mirkka Visuri toimii tutkijana Syken meri- ja vesiratkaisut-yksikössä. Työssään Mirkka on nähnyt turvetuotannon elinkaaren tuotannosta jatkokäyttöön. Hän on erityisen kiinnostunut turvemaiden maankäytön vesistövaikutusten hillinnästä. Mirkka johtaa turvetuotantoalueiden ennallistamisen ympäristövaikutuksia tutkivaa ENARI-projektia. Syken, Luonnonvarakeskuksen ja Oulun yliopiston yhteisprojektia rahoittaa Oikeuden mukaisen siirtymän rahasto Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen kautta.
Vapaa-aikaansa Mirkka kuluttaa perheen kanssa, villasukkia kutoen ja puutarhassa vaihtelevalla menestyksellä kasveja hoivaillen.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa. 

Kiinnostuitko aiheesta? Lue lisää: