Kalankasvattamojen vesistövaikutusten seurantaan uusia menetelmiä
Merellä tapahtuvassa kalankasvatuksessa poikastuotantoon soveltuvat alueet sijaitsevat suojaisemmilla alueilla sisä- ja välisaaristossa. Avoimella merialueella poikasia ei voi fysiologisista ja menetelmällisistä syistä kasvattaa. Sisä- ja välisaaristossa muualta ympäröiviltä meri- ja valuma-alueilta tulevan kuormituksen merkitys on suuri, ja kalankasvattamon paikallisia vaikutuksia on vaikea erottaa kokonaisuudesta.
Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa tutkimuksessa kokeiltiin ja kehitettiin uusia ravinnekuormituksen kulkeutumisen, leviämisen ja vedenlaatuvaikutusten seurantamenetelmiä, joiden avulla voitaisiin paremmin päättää, minkälaisiin olosuhteisiin, ja kuinka suuria laitoksia on mahdollista perustaa siten, että laitoksen ympäristövaikutukset ovat kestävällä tasolla. Samalla luotiin ohjeistusta uusien menetelmien käyttöä varten.
Tutkimuksessa vedenlaatua ja veden liikkeitä seurattiin kalankasvattamon ympärillä liikkuvilla ja ankkuroiduilla virtaus-vedenlaatumittausjärjestelmillä sekä veteen lisättävällä rodamiini-vesimerkkiaineen avulla.
Mittausten avulla kartoitettiin kalankasvattamolta peräisin olevan kuormittavan aineksen kulkureitit, mahdolliset akkumulaatioalueet ja vaikutukset veden laatuun. Merkkiaineen määrä onnistuttiin annostelemaan niin, että se oli riittävän pitkään havaittavissa optisella vedenlaatuanturilla kuitenkaan ylittämättä ympäristöviranomaisten asettamaa pitoisuusraja-arvoa.
Tutkimuksessa käytetyillä menetelmillä voidaan jatkossa varmentaa ja erottaa kalankasvattamon vaikutus taustakuormituksen vaikutuksista entisiä paremmin. Merkkiainekokeiden ja virtausmittausten avulla saadaan selville alkulaimennus, kuormituksen kulkureitit ja akkumulaatioalueet ja voidaan ohjata seuranta ko. reiteille ja alueille. Lisäksi ajelehtijaan asennetulla EXO-mittarilla voidaan seurata kuormituksen kulkeutumista ja laimenemista hyvinkin tarkkaan. Järjestelmän käyttöä tulee demonstroida ja soveltaa erilaisissa ympäristöolosuhteissa käytäntöjen ja menetelmien edelleen kehittämiseksi ja vakiinnuttamiseksi.
Tutkimus tehtiin Syken, Turun AMK:n, Luonnonvarakeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä. Sitä rahoittivat Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja Suomen akatemia.