Kaupungistuminen ei tarkoita vain kerrostaloja – myös omakotiasuminen kaupungistuu
Suomalaisten kaupungistumisaste 74 prosenttia, myös omakotiasujista suurempi osa kaupunkialueilla
Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, joka etenee vuosi vuodelta. Suomen kaupunki–maaseutuluokitukseen perustuva kaupungistumisaste oli 74,0 prosenttia vuonna 2023, kun se 13 vuotta aiemmin oli ollut 69,5 prosenttia. Kaupungistumisaste on kaupunkialueilla asuvien osuus väestöstä. Kaupunkialueiksi lasketaan luokituksen sisempi ja ulompi kaupunkialue sekä kaupungin kehysalue.
Kaupunki–maaseutuluokituksen eri alueluokkien talotyyppijakaumat eroavat toisistaan karkeasti kolmeen luokkaan: sisempi kaupunkialue on ainoa kerrostalovaltainen alue, ulommalla kaupunkialueella ja maaseudun paikalliskeskuksissa kerrostaloasukkaiden osuus on noin neljännes ja muut alueluokat ovat selkeästi pientalovaltaisia (kuva 1).
Kaupungistuminen on helppo mieltää kerrostaloasumisen kasvuksi, ja kyllä suomalaisista yhä useampi asuukin kerrostalossa: 39 prosenttia vuonna 2023, kun vuonna 2010 osuus oli 34 prosenttia. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että myös omakotiasuminen kaupungistuu. Vuonna 2010 omakoti- ja paritaloissa asuneista suomalaisista 53,9 prosentilla koti sijoittui kaupunki–maaseutuluokituksen 2018 mukaisille kaupunkialueille. Vuonna 2023 vastaava osuus oli noussut jo 57,5 prosenttiin.
-
57,5 %Kaupunkialueilla asuvien osuus kaikista Suomen omakoti- ja paritaloasukkaista (2023)
Sekä kerrostalo- että omakotiasujien määrä kasvaa vain kaupunkialueilla
Kolmivuotisjaksoittain tarkasteltuna 2010- ja 2020-lukujen kaupungistuminen näkyy kaupunkialueiden kerrostaloasukkaiden määrän kiihtyvänä kasvuna (kuva 2). Kasvu on kohdistunut erityisesti sisemmälle kaupunkialueelle, joka sai lähes 85 000 kerrostaloasukasta lisää kolmen vuoden aikana 2020–2023. Tästä kasvusta 59 prosenttia tapahtui Uudenmaan kaupungeissa.
Samaan aikaan maaseutualueilla omakotitaloasukkaat ovat vähentyneet voimakkaasti (kuva 3). Väheneminen oli voimakkaimmillaan 2016–2019, minkä jälkeen se on hidastunut. Sen sijaan omakotiasukkaiden määrä on kasvanut kaupunkiseuduilla, etenkin ulommalla kaupunkialueella ja kaupunkien kehysalueella, mutta viimeisellä ajanjaksolla myös sisemmällä kaupunkialueella.
Ulompi kaupunkialue sai lisää omakotitaloasukkaita selvästi eniten, lisäyksen ollessa vuosina 2010–2023 yhteensä noin 24 000. Kaupunkien kehysalueilla omakotiasukkaiden määrä kääntyi laskuun 2016–2019, mutta kasvoi jälleen 2020-luvulla. COVID19-pandemia lisäsi omakotiasumisen suosiota vuosina 2020–2023, ja vaikutti omakotitaloasukkaiden määrän kasvuun kaupunkialueilla ja vähenemisen taittumiseen maaseudulla.
Maaseutualueilla omakotiasujia on reilu miljoona, kaupunkien kehysalueella vajaa puoli miljoonaa ja sisemmällä ja ulommalla kaupunkialueella yhteensä miljoona. Jos nykyinen kehitystrendi jatkuu, kaupungeissa asuu ilman kehysalueitakin tulevaisuudessa enemmän omakotiasukkaita kuin maaseudulla.
Elinympäristön tietopalvelu Liiterin aineistonosto
Tässä tarkastelussa käytettiin Elinympäristön tietopalvelu Liiterin tilastoa ”Väestö talotyypeittäin” kaupunki–maaseutuluokituksella. Nämä tilastot ovat saatavissa Liiteristä sopimuskäyttäjän tunnuksilla. Tilastojen lähteenä on Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmä. Tilasto kattaa asuntoväestön. Rakennusluokitus muuttui tilastovuosien 2019 ja 2020 välillä. Luokituksen muutoksen vuoksi talotyyppiaikasarjat eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään, minkä vuoksi vuosien 2019–2020 välistä muutosta ei ole laskettu. Kaupunki–maaseutuluokitus on Syken tuottama alueluokitus ja se on vuodelta 2018 koko aikasarjassa.