Kommentti: Miksi boreaalisen luonnonmetsän ikäkriteereitä ei tule muuttaa
Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun myötä EU:n luontodirektiivin boreaalisen luonnonmetsän määritelmästä on esitetty vaihtoehtoisia tulkintoja (jukuri.luke.fi). Nykymääritelmästä poikkeaa eniten maa- ja metsätalousministeriön ehdotus, jossa luonnonmetsälle asetettaisiin korkea puuston ikärajavaatimus (api.hankeikkuna.fi).
Luonnonmetsät on Suomen ja Ruotsin yhdessä jo 1990-luvulla luontodirektiiviin esittämä luontotyyppi, ja se on kuvattu EU:n luontotyyppikäsikirjassa (circabc.europa.eu). Kansallinen määritelmä on esitetty Natura-luontotyyppioppaassa (hdl.handle.net), jota tarkentaa erillinen inventointiohje (ymparisto.fi).
Boreaalisen luonnonmetsän määritelmällä on suora vaikutus luontotyypin kokonaispinta-alaan, jonka tilaa ennallistamisasetus velvoittaa parantamaan. Luonnonmetsät tulee jättää metsätalouskäytön ulkopuolelle.
Puuston ikä on yksi kriteeri muiden joukossa
Natura-luontotyyppioppaan mukaan luonnontilaisten tai niiden kaltaisten metsien olennaisin tunnusmerkki on puuston luonnontilaisuus, jota ilmentää mm. puuston satunnainen alueellinen jakautuminen, kuolleen pystypuuston ja maapuuston suuri määrä, elävän puuston vaihteleva kokorakenne ja siellä täällä esiintyvät nykyistä puusukupolvea vanhemmat puut. Jonkin näistä piirteistä tulee selvästi olla havaittavissa, mutta kaikkia ei edellytetä.
Luonnonmetsän ei välttämättä tarvitse olla vanhaa, ja vanhankin luonnonmetsän tunnistamisessa ikä on vain yksi kriteeri muiden joukossa. Tämä vastaa EU:n luontotyyppikäsikirjan kuvausta, jossa ei esitetä ikärajoja. Kansallisen tulkinnan mukaan luonnonmetsä on vanhaa, kun vallitseva puusto on vähintään metsätaloudellisen uudistusiän saavuttanutta.
Liian korkea ikäkriteeri tuottaisi virheellisen tulkinnan luontotyypistä
Ehdotetun uuden määritelmän (hankeikkuna.api.fi) mukaan puuston ikä olisi luonnonmetsän ensisijainen kriteeri, ja iän tulisi olla vähintään uudistuskypsyysikä kerrottuna 1,5:llä. Korkea ikäraja on otettu Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin (urn.fi) (LuTU) vanhan metsän ikärajoista. LuTU-kangasmetsiin kuuluu kolme sukkessiovaiheen mukaista tyyppiä: nuoret, varttuneet ja vanhat kangasmetsät. Näiden kaikkien kuvauksessa todetaan, että niihin kuuluvia metsiä ”voi sisältyä luontodirektiivin luontotyyppiin luonnonmetsät”.
LuTU-ikärajojen avulla voidaan siten jakaa metsät ikäluokkiin, joihin kaikkiin sisältyy luonnonmetsiä, kun niissä vain on luonnonmetsän piirteitä. Yleensä luonnonmetsän puusto on iäkkäämpää kuin nuorissa tai varttuneissa talousmetsissä. Metsikön ikää onkin mahdollista käyttää potentiaalisten luonnonmetsien karkeaan haarukointiin. LuTU:n vanhan metsän ikäraja on kuitenkin tähän tarkoitukseen liian korkea.
Tuoreen tutkimuksen (link.springer.com) mukaan vallitsevan puuston korkea ikä ei ole luotettava indikaattori EU:n metsäluontotyypeille eikä edes vanhoille metsille, sillä vanhoissa luonnontilaisissa metsissä olevat hyvin vanhat puut eivät muodosta valtapuustoa. Luonnonmetsien puustolle (silvafennica.fi) on tyypillistä suuri ikäjakauma, ja ehkä hieman yllättäenkin puuston keski-ikä on usein vain hieman korkeampi kuin uudistuskypsissä talousmetsissä. Boreaalisen luonnonmetsän määrittely keskimääräisen iän perusteella olisi siis ekologisen tutkimuksen valossa virheellistä. LuTU:n vanhan metsän ikäraja ei useinkaan täyty, vaikka metsä olisi EU:n kriteerien mukaista boreaalista luonnonmetsää.
Jos virheelliset, korkeat ikäkriteerit otettaisiin käyttöön, luonnonmetsien pinta-ala Suomessa pienenisi kolmasosaan nykyisestä.
Luonnonmetsien suojelu ja metsätalouden edellytysten turvaaminen on mahdollista sovittaa yhteen
Boreaalisten luonnonmetsien tila on heikentynyt jo vuosikymmenien ajan, ja heikkenee edelleen. Suojelutasoarvioinnissa 2025 (hdl.handle.net) todettiin, että luonnonmetsien nykyinen pinta-ala on liian pieni turvaamaan niiden lajistoa. Nykyiset suojelualueet eivät riitä turvaamaan luonnonmetsien suotuisaa kehitystä.
Lähtökohdaksi ennallistamisasetuksen toimeenpanossa on otettava olemassa oleva EU:n boreaalisen luonnonmetsän määritelmä. Ehdotus määritelmän muuttamisesta ohittaa ekologisen tietopohjan ja yrittää väistää asetuksen velvoitteet. Suomen tulee rehellisesti tunnustaa ennallistamisasetuksen ekologiset reunaehdot. Tämä edellyttää lisäsuojelua, ja yhdessä tulisi etsiä keinot, joilla varmistetaan sekä luontotyypin tilan paraneminen että metsätalouden toimintaedellytykset. Ennallistamisasetuksen toimeenpano jatkuu vuoteen 2050 saakka, joten pitkäjänteisen suunnitelman tekemiselle on hyvät edellytykset.
Tutustu myös: