Laaja-alaisten metsäluontotyyppien tila on heikko – luonnonmetsiä ja korpia tarvitaan lisää erityisesti eteläisessä Suomessa
Luontodirektiivin laaja-alaisten metsäluontotyyppien eli luonnonmetsien, lehtojen, harjumetsien ja puustoisten soiden suojelutasot ovat Suomen boreaalisella alueella huonoimmassa mahdollisessa luokassa. Boreaalinen alue kattaa lähes koko maan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Ainoastaan aivan pohjoisimmassa osassa Suomea luontotyyppien tilanne on parempi. Alpiinisella alueella puustoisten soiden ja luonnonmetsien arvioitiin olevan suotuisalla suojelutasolla.
Luontotyyppien ennallistamiseen ja pinta-alan lisäämiseen on tarvetta
Arvioinnissa tarkasteltiin luontotyyppien nykyistä pinta-alaa ja verrattiin sitä suotuisaan viitealaan, jolla tarkoitetaan luontotyypin ekologisesti riittävää pinta-alaa. Luonnonmetsien ja puustoisten soiden suotuisa viiteala on boreaalisella alueella suurempi kuin niiden nykyinen pinta-ala, toisin sanoen luonnonmetsien ja puustoisten soiden määrät ovat liian pieniä ylläpitämään niille tyypillistä lajistoa ja luontotyyppien luontaista toimintaa.
”Puustoisten soiden, erityisesti uhanalaisten korpien ja nevakorpien pinta-alaa pitäisi lisätä etenkin Etelä-Suomessa”, kertoo vanhempi tutkija Aira Kokko Suomen ympäristökeskuksesta.
Boreaalisen luonnonmetsän kehittyminen on vuosisatoja kestävä prosessi. Ekologisesti laadukkaita luonnonmetsiä syntyy jättämällä metsä passiivisesti ennallistumaan.
”Koska luonnonmetsät palautuvat hyvin hitaasti, ensimmäinen ja tärkein askel niiden pinta-alan lisäämiseksi on vanhojen metsien ja vanhojen puiden säästäminen myös suojelualueiden ulkopuolella”, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaisa Junninen Metsähallituksen Luontopalveluista.
Luonnonmetsät luontodirektiivin luontotyyppinä ei ole sama asia kuin EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti tiukasti suojeltavat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Boreaaliseen luonnonmetsään kuuluu myös muita metsiä, esimerkiksi metsätaloudellista uudistuskypsyyttä nuorempia metsiä tai metsäpalon ja ennallistamispolton jälkeen syntyneitä metsiä.
Suojelutasoarvioinnissa havaittiin myös, että puustoisten soiden, harjumetsien ja lehtojen pinta-alasta on suuri osa huonossa tilassa. Metsäluontotyyppien heikko tila johtuu ihmisen toiminnasta, kuten voimaperäisestä metsätaloudesta ja muusta maankäytöstä. Näiden luontotyyppien tilaa voidaan parantaa ennallistamis- ja hoitotoimilla sekä arvokkaimpien kohteiden suojelulla. Suojelun lisäksi keskeistä on metsänkäsittelytapojen ja -suositusten muuttaminen niin, että ne huomioivat näiden luontotyyppien erityispiirteet nykyistä paremmin.
”Sopivia keinoja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ovat esimerkiksi lahopuun säilyttäminen ja lisääminen, vanhojen puiden säästäminen, jatkuva kasvatus tai kiertoaikojen pidentäminen”, erikoistutkija Pekka Punttila Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
Raportti kokoaa tiedon metsäluontotyyppien arvioinnista
Suomen ympäristökeskuksen julkaisema raportti esittelee neljän laaja-alaisen luontodirektiivin metsäluontotyypin suojelutasoarvioinnin tuloksia raportointikaudelta 2019–2024. Arvioinnin toteuttivat Syken ja Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat.
Suomi raportoi Euroopan komissiolle luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanosta jo loppukesästä 2025. Suomen ympäristökeskus koordinoi raportointiin kuuluvaa luontotyyppien suojelutason arviointia ympäristöministeriön ohjauksessa.
”Euroopan komissiolle lähetetyn raportin yhteydessä ei voi yksityiskohtaisesti esittää suojelutasoarvioinnissa käytettyjä aineistoja ja menetelmiä. Siksi yksityiskohtaisemmat selostukset arvioinneista julkaistaan nyt yleistajuisen raportin muodossa”, vanhempi tutkija Katariina Mäkelä Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
Eväitä kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimiseen
Tietoa tarvitaan metsäluontotyyppien esiintymisestä ja tilasta, sillä kesällä 2024 voimaan astuneessa EU:n ennallistamisasetuksessa on uudet, määräaikoihin sidotut tavoitteet luontotyyppien tilan parantamiselle.
”Metsäluontotyyppien arvioinnin tulokset taustatietoineen tarjoavat arvokasta ekologista tietopohjaa ennallistamisen päätöksentekoon", erityisasiantuntija Aija Kukkala sanoo.
Kansallista ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan parhaillaan ja se lähetetään Euroopan komissiolle elokuussa 2026.
