Pohjavesien muuttuva vuosirytmi on huomioitava kuivuuteen varautumisessa
Tutkimuksessa verrattiin 52 pohjavesiasemalla mitattuja pohjaveden pinnankorkeuksia ajanjaksoilla 1975–1999 ja 2000–2024. Tutkimus osoitti, että pohjavesivarastojen täydentymisen ja vähenemisen vuosirytmi on muuttunut. Keväinen täydentyminen ajoittui aiemmaksi, ja pohjaveden pinta saavutti keväthuippunsa keskimäärin noin puoli kuukautta aikaisemmin. Kasvukauden laskuvaihe puolestaan alkoi aiemmin ja jatkui pidemmälle syksyyn.
Tulosten perusteella kuivuusriski voi korostua etenkin Etelä- ja Lounais-Suomessa. Näillä alueilla asuu suuri osa Suomen väestöstä, pohjavesialueet ovat suhteellisen pieniä ja veden kysyntää on paljon.
”Kuivuusriskiin varautumisessa on hyvä sopia etukäteen, millaisessa tilanteessa vedenottoa aletaan rajoittaa ja miten veden saanti voidaan turvata myös pitkittyneen kuivuuden aikana. Ajantasainen pohjavesiseuranta ja -ennusteet auttavat arvioimaan, milloin näihin toimiin on ryhdyttävä”, sanoo Tulvakeskuksen päällikkö Lauri Ahopelto Suomen ympäristökeskuksesta.
Paikalliset havainnot tukevat varautumista
Suomessa pohjavesialueita on tuhansia. Pääosa niistä on pieniä, ja usein ne sijaitsevat lähellä maan pintaa, minkä takia ne reagoivat herkästi sääoloihin.
”Suuremmissa hiekka- ja soramuodostumissa pohjaveden vaihtelu seurasi vuodenaikojen muutoksia viiveellä. Siksi veden riittävyyttä ja vedenottoa on arvioitava paikallisten olosuhteiden perusteella. Valtakunnallinen keskiarvo ei yksin kuvaa paikallista pohjavesitilannetta”, sanoo hydrogeologi Mira Tammelin Suomen ympäristökeskuksesta.
Pitkäaikaisseuranta vahvistaa ilmastovaikutusten ymmärtämistä
Tutkimus perustuu Syken koordinoiman valtakunnallisen pohjavesiseurannan aineistoon. Alueellisten ympäristöviranomaisten ja paikallisten havaitsijoiden pitkäjänteinen työ on mahdollistanut havaintosarjojen kertymisen.
”Pitkät havaintosarjat auttavat ymmärtämään, miten muuttuvat talvet vaikuttavat pohjavesiin. Havaitut vuosirytmien muutokset tarjoavat vertailukohdan malleille, joilla arvioidaan ilmastonmuutoksen tulevia vaikutuksia. Näin tutkimus vahvistaa myös varautumisen tietopohjaa”, sanoo tutkimusprofessori Anna-Kaisa Ronkanen Suomen ympäristökeskuksesta.
Tutkimus on osa Pietari Pöykön väitöskirjaa. Pöykkö on yksi Digitaaliset Vedet -tohtorikoulutuspilotin osallistujista. Tutkimus julkaistiin lokakuussa 2026 Journal of Hydrology -tiedelehdessä.