Pohjoismaat rakentavat pohjaa hiilidioksidin talteenotolle – Syken raportti kokoaa hyödyt ja haasteet

Erilaisilla ratkaisuilla voidaan sekä vähentää päästöjä että poistaa hiiltä ilmakehästä  

CCUS ei ole vain yksi teknologia, vaan joukko ratkaisuja, joilla hiilidioksidia otetaan talteen teollisuuden savukaasuista tai suoraan ilmasta, varastoidaan pysyvästi tai hyödynnetään tuotteissa. Fossiilinen hiilidioksidi voidaan varastoida pysyvästi, jolloin estetään sen pääsy ilmakehään. Fossiilisen, bioperäisen tai suoraan ilmasta talteenotetun hiilidioksidin hyödyntäminen tarkoittaa talteenotetun hiilidioksidin jatkojalostamista esimerkiksi polttoaineiksi tai muoveiksi. Niillä voidaan korvata fossiilisia materiaaleja ja polttoaineita, ja siten välttää päästöjä. Erityisesti bioperäiseen sekä ilmakehästä talteenotettuun hiilidioksidiin perustuvat ratkaisut voivat tuottaa hiilenpoistoja, jos hiili varastoidaan pysyvästi tai sidotaan pitkäikäisiin tuotteisiin.

“Pohjoismaat etenevät CCUS:n käyttöönotossa eri tavoin. Norja, Tanska ja Islanti kehittävät kapasiteettia hiilidioksidin geologiseen varastointiin, kun taas Suomessa ja Ruotsissa suurin potentiaali löytyy tällä hetkellä bioperäisen hiilidioksidin talteenotosta”, kertoo tutkija Jari Niemi Suomen ympäristökeskuksesta. 

Bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puuta polttavan voimalan savukaasuista erotetaan hiilidioksidi ja varastoidaan se pysyvästi maan alle, jolloin ilmakehästä alun perin peräisin ollut hiili ei enää palaa ilmaan.

Kaikkea ei voida toteuttaa kansallisesti, sillä esimerkiksi Suomessa ei ole tunnistettu geologisen varastoinnin potentiaalia, eikä se ole tällä hetkellä sallittua. Siksi hiilidioksidin varastointiin liittyvät ratkaisut Suomessa perustuvat rajat ylittävään yhteistyöhön ja hiilidioksidin kuljettamiseen varastoitavaksi muihin maihin.

Hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö kaipaa yhteisiä pelisääntöjä

Raportin keskeinen viesti on, että hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen liittyvät päästöt ja hiilenpoistot on saatava kirjattua kansallisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin nykyistä luotettavammin. Tämä edellyttää selkeitä ja yhteisesti hyväksyttyjä ohjeita inventaarioiden laatimiseen. Yhtenäinen ohjeistus luo pohjan myös kansainväliselle yhteistyölle ja ilmastoyksiköiden kaupalle tulevaisuudessa.

Pohjoismaat pyrkivät vauhdittamaan teknologioiden käyttöönottoa erilaisilla tuilla ja kilpailutuksilla. Suomessa hallitus aikoo käynnistää lähiaikoina kilpailutuksen, jossa jaetaan 90 miljoonaa euroa tukea bioperäisen hiilidioksidin talteenottoon.

"Tässä vaiheessa on vaikea arvioida tuen mahdollisia vaikutuksia Suomen päästöihin. Tiedämme vasta tarjouskilpailun jälkeen, tullaanko hiilidioksidia kuljettamaan esimerkiksi Tanskan tai Norjan varastoihin tai hyödyntämään tuotteissa”, sanoo tutkija Fredric Mosley.

Teollisten hiilenpoistojen merkitys kasvaa ilmastopolitiikassa 

Myös EU-tason valmistelussa tarkastellaan yhä enemmän keinoja tukea hiilenpoistoja. Yksi esillä oleva vaihtoehto on, että bioperäisen hiilidioksidin ja ilmakehästä talteenotetun hiilidioksidin pysyvä varastointi voitaisiin tulevaisuudessa kytkeä päästökauppaan. Tällöin hiilenpoistoista syntyisi koko Euroopan laajuisesti vaihdettavia yksiköitä.

Mahdolliset markkinamekanismit edellyttävät huolellista suunnittelua. Päätöksenteossa on varmistettava, ettei hiilenpoistojen tukeminen vähennä painetta vähentää päästöjä tai hidasta yhteiskunnan laajempaa murrosta kohti vähäpäästöisyyttä.

”Raportista nouseva keskeinen johtopäätös on, että hiilenpoistot voivat olla tärkeä osa ilmastoratkaisujen kokonaisuutta, mutta ne eivät korvaa kunnianhimoisia ja välttämättömiä päästövähennyksiä. Teknologioiden rooli on täydentävä, ja niiden käyttöönotto edellyttää sekä kansallista että kansainvälistä yhteistyötä”, sanoo johtava tutkija Sampo Soimakallio.