Raakkujen elinympäristöjä turvaamalla ja ennallistamalla vaikutamme lajeihin, jotka eivät nouse otsikoihin
On tärkeää, että tieto raakkuesiintymistä ja niiden elinympäristöistä paranee ja on toimijoiden käytössä ja että elinympäristöt otetaan huomioon valuma-alueiden maankäytössä.
Raakku on jokiekosysteemien avainlaji
Raakku on puhtaissa, lähes luonnontilaisissa virtavesissä elävä simpukka, joka luo elinympäristöjä muille lajeille kuten lohelle ja taimenelle. Sen vuoksi sitä kutsutaan avainlajiksi. Aikuinen raakku suodattaa ruumiinontelonsa läpi jopa 50 litraa vettä vuorokaudessa puhdistaen sitä samalla. Tiheillä simpukkaesiintymillä on siten merkittävä rooli joen veden puhdistajana. Raakkujen ulosteet ovat pohjaeläinten ravintoa, ja pohjaeläimiä puolestaan kalat syövät. Raakun kuoriin kiinnittyneet vesisammalet antavat suojaa selkärangattomille ja hyönteistoukille. Raakut myös möyhentävät jalallaan pohjasoraa pitäen pohjan hapekkaana.
Tavoitteena lajien elinympäristöjen ja luonnon tilan parantaminen laajassa yhteistyössä
Raakku on tunnettu esimerkki lajista, jonka esiintyminen on voimakkaasti heikentynyt ihmisen toiminnan vuoksi. Se ollut rauhoitettu vuodesta 1955 saakka. Vuonna 2021 hyväksyttiin kansallinen jokihelmisimpukan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma.
“Suomessa tavoitellaan, että tieto raakkuesiintymistä ja niiden elinympäristöistä paranee ja on toimijoiden käytössä ja että elinympäristöt otetaan huomioon valuma-alueiden maankäytössä. Raakkujen elinympäristöjen tilaa parannetaan aktiivisesti esimerkiksi laajassa EU-rahoitteisessa Life-Revives-hankkeessa", kertoo Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Ulla-Maija Liukko.
“Laajasti tunnettujen ja vahvasti suojeltujen lajien elinympäristöjä turvaamalla ja ennallistamalla vaikutamme samalla lajeihin, jotka eivät nouse otsikoihin, vaikka ovatkin keskeisiä ekosysteemien toiminnan kannalta”, Liukko jatkaa.
Tietoa jokihelmisimpukasta
- Jokihelmisimpukka eli raakku (Margaritifera margaritifera) on tunnustettu maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi lajiksi (IUCN).
- Raakkua esiintyy Suomessa vielä noin 150 joessa ja purossa. Esiintymistä yli 90 % sijaitsee Koillismaalla ja Lapissa.
- Parin viime vuosikymmenen aikana raakku on pystynyt lisääntymään enää noin 50 joessa, mutta vain muutamassa niin, että raakkukannan voi niissä luokitella elinkykyiseksi.
- Raakun taantumiselle on monia syitä, jotka vaihtelevat populaatioittain; menneisyydessä helmenkalastus ja jokien uittoperkaukset, myöhemmin jokien vesivoimarakentaminen sekä metsä- ja maatalous, joiden seurauksena raakkujoet ovat liettyneet.
Lähteet
- Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2020–2030, (www.julkaisut.valtioneuvosto.fi)
- Taustaselvitys raakuista (valtioneuvosto.fi, pdf)
- Lajiesittely: Jokihelmisimpukka (ymparisto.fi, pdf)
- LIFE Revives: Jokihelmisimpukan kantojen vahvistaminen ja elinympäristöjen kunnostus (jyu.fi)
Lisätietoja
- Ryhmäpäällikkö Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1387, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Yksikönjohtaja Aino Juslén, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 2301, etunimi.sukunimi@syke.fi
Tämä uutinen on siirretty 21.11.2024 verkkosivujen uudistamisen yhteydessä uudelle alustalle, ja siinä mahdollisesti olleet kuvat ja liitetiedostot eivät ole enää käytössä. Alkuperäisen julkaisupäivän linkit ja lisätietojen antajat eivät välttämättä enää pidä paikkaansa.