Tulvametsät tasaavat tulvia ja turvaavat luonnon monimuotoisuutta

Tulvia on perinteisesti tutkittu vain haittojen näkökulmasta, mutta ne luovat monimuotoisia ja arvokkaita luontotyyppejä, joista on suoraa hyötyä myös ihmisille.  

"Tulvametsät toimivat tärkeinä elinympäristöinä, tasoittavat vedenkulkua alempiin vesistöihin ja vähentävät vesistökuormitusta", tiivistää Suomen ympäristökeskuksen tutkija ja oppaan toinen kirjoittaja Krister Karttunen.

Tulvametsät ja metsäluhdat – ekologia, tunnistus ja suojelu -oppaassa (helda.helsinki.fi) esitellään Suomessa esiintyviä erilaisia tulvametsä- ja metsäluhtatyyppejä ja opastetaan niiden tunnistamiseen. Luonnonsuojelun ja metsäalan asiantuntijoille sekä heidän kouluttajilleen tarkoitettu opas esittelee myös luonnonsuojelu- ja metsälain keinoja sekä rahoitusmekanismeja tulvaisten metsien suojelemiseksi.  

Tulvaiset luontotyypit tarvitsevat myös kuivuutta

Puustoiset tulvaluontotyypit jakautuvat tulvametsiin ja metsäluhtiin. Tulvametsät voidaan jakaa tyyppeihin kosteuden ja ravinteisuuden ja niitä kuvastavien kasvilajien esiintymisen perusteella. Varsinaiset tulvametsät kuivuvat kesällä, mutta metsäluhdat ovat märkiä ympäri vuoden. Ne voidaan edelleen jakaa vallitsevan puulajin mukaan tervaleppä-, harmaaleppä-, koivu- ja pajuluhtiin. Tulvaiset metsät on luontaisesti lehtipuuvaltaisia, sillä havupuut eivät kestä tulvaa.

Tulvametsien ja metsäluhtien esiintymiseen vaikuttavat muun muassa tulvan korkeus, kesto, ajankohta ja toistuvuus. Tärkein tulvametsien esiintymiseen vaikuttava tekijä on maaperän vettyminen ja kasvukauden aikaisen vesipeiton, lähinnä kevättulvan, kesto. Toinen merkittävä tekijä on tulvien tuoma ravinteikas sedimentti, jonka vuoksi tulvaiset metsät ovat usein reheviä. 

Tulvametsät ovat osa luonnonmukaista tulvasuojelua: kun vesien annetaan viipyä metsäisillä tulva-alueilla, tulvahuiput alavirtaan tasaantuvat.

Tulvaiset luontotyypit ovat suojeltavia, mutta niiden tila on heikentynyt

Metsäluhtia ja tulvametsiä sisältyy sekä metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, että  luonnonsuojelulain suojeltaviin luontotyyppeihin. Lisäksi ne ovat luontodirektiivin luontotyyppejä (ymparisto.fi), joiden suojelutason turvaamiseen EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. Oppaassa on kuvattu näiden  eri suojelumuotojen vaikutuksia kohteiden ja niiden ympäristön käytön suunnitteluun. Tulvametsiä ja metsäluhtia voi suojella METSO-ohjelmassa ja kunnostaa Helmi -ohjelmassa.

Sisämaan tulvametsien ja metsäluhtien tilaa on viimeksi arvioitu tuoreessa luontodirektiivin luontotyyppien raportoinnissa 2025. Molempien tyyppien tila on epäsuotuisalla tasolla: niiden tila on huono ja kehityssuunta edelleen heikkenevä. Keskeisiä syitä tilan heikkenemiselle ovat vesistörakentaminen, kuten säännöstely ja ympäröivien alueiden ojitus. Lisäksi tilaa heikentävät myös pellonraivaus sekä metsien hakkuut. Pitkäjänteinen suojelu ja ennallistaminen edellyttää siten toimia myös luontotyyppien esiintymien ulkopuolella.

Miten tulvaisten luontotyyppien käy tulevaisuudessa?  

Tulvaisuus tulee muuttumaan ilmastonmuutoksen myötä, mutta arviot muutoksen luonteesta vaihtelevat. Tulevaisuudessa sadanta tullee lisääntymään, ja sadannan jakaantuminen lumi- tai vesisateeksi sekä rankkasateisiin ja kuivuusjaksoihin vaikuttavat tulvaisiin luontotyyppeihin. Etelä-Suomessa kevättulvat ovat jo muuttuneet epäsäännöllisisiksi talvisen lumipeitteen vähetessä, mikä heikentää tulvametsiä. Pohjois-Suomessa tulvaisuus tulee puolestaan todennäköisesti lisääntymään. 

Tiedot tulvaisuuden muutoksista ovat vielä epätarkkoja. Myöskään tulvaisten metsien täsmällistä pinta-alaa ja esiintymistä Suomessa ei tunneta. Suomen ympäristökeskuksessa jatketaan tulvien ja tulvaisten luontotyyppien tutkimusta, mallinnusta ja kartoitusta. 

Oppaan voi ladata täältä (helda.helsinki.fi).