Tutkijat: Pohjois-Euroopan vanhojen metsien tunnistamiseen tarvitaan yhteinen tieteellinen perusta
Miksi vanhojen metsien tunnistamiseen tarvitaan yhteiset kriteerit?
Vanhat metsät ovat Euroopan arvokkaimpia, mutta samalla uhanalaisimpia luonnon ekosysteemejä. Niiden merkitys biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä sekä ilmaston säätelyn, kulttuuriperinnön ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa on korvaamaton. Karkean arvion mukaan enää noin kolme prosenttia Euroopan metsistä täyttää luonnontilaisen tai vanhan metsän kriteerit, ja niiden määrä vähenee edelleen nopeasti myös Pohjois-Euroopassa.
Vanhojen metsien merkitys luonnon monimuotoisuudelle liittyy niiden rakenteelliseen vaihteluun ja pitkän ajan kuluessa kehittyneisiin ekologisiin prosesseihin. Kuolleet ja vanhat puut sekä lahopuu tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille. Erityisesti sienet, jäkälät, sammalet ja lahopuusta riippuvaiset hyönteiset sekä monet kolopesijät ovat riippuvaisia vanhoille metsille tyypillisistä olosuhteista.
EU velvoittaa jäsenmaita tunnistamaan vanhat metsät
EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategiat vuodelle 2030 edellyttävät jäsenmailta jäljellä olevien vanhojen ja luonnontilaisten metsien tunnistamista, kartoittamista ja tiukkaa suojelua.
EU:n ennallistamisasetus ei puolestaan suoraan koske vanhoja ja luonnontilaisia metsiä, mutta siinä edellytetään luontodirektiivin mukaisten metsäluontotyyppien heikentymisen estämistä. Vanhojen metsien tunnistamisessa käytettävät kriteerit voivat siten auttaa arvioimaan myös metsäluontotyyppien tilaa.
Euroopan komission ohjeistuksessa vanha metsä tunnistetaan kolmen pääindikaattorin ja neljän täydentävän indikaattorin avulla. Metsän tulee täyttää kaikki kolme pääindikaattoria sekä vähintään kaksi täydentävää indikaattoria. Tutkimuksessa näitä EU:n ohjeita tarkennetaan Pohjois-Euroopan boreaalisiin ja hemiboreaalisiin metsiin soveltuviksi käytännön kriteereiksi.
Vanhaa metsää tulee tarkastella usean ominaisuuden avulla
Tutkijoiden mukaan esimerkiksi puuston vallitsevan ikäluokan keski-ikä ja lahopuun kokonaismäärä eivät yksin riitä kertomaan, onko kyseessä vanha metsä.
Luonnontilaisesti kehittyvissä boreaalisissa metsissä puuston rakenne voi vaihdella paljon. Myös lahopuun määrä vaihtelee metsätyypin, maantieteellisen alueen ja metsän häiriöhistorian mukaan. Siksi tarkkojen valtapuuston ikärajojen ja lahopuukuutiomäärien käyttäminen keskeisenä kriteerinä johtaa siihen, että arvokkaita vanhoja metsiä jää tunnistamatta.
”Vanhojen metsien tunnistamisessa metsää pitäisi tarkastella kokonaisuutena ja käyttää useita toisiaan täydentäviä ominaisuuksia. Yksittäinen ikä- tai lahopuukriteeri ei kuvaa riittävästi vanhalle metsälle tyypillisiä rakenteita ja ekologisia prosesseja”, sanoo professori Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta.
Tutkijoiden keskeiset suositukset
Tutkijat suosittelevat vanhojen metsien tunnistamisessa muun muassa seuraavia ominaisuuksia:
- metsän puulajien tulisi olla alueelle luontaisesti kuuluvia
- lahopuuta tulisi olla vähintään viisi prosenttia metsikön puuston kokonaistilavuudesta ja lahopuun tulisi olla eri lahoamisvaiheissa
- metsikössä tulisi olla vähintään 20 vanhaa puuta hehtaarilla; vanhan puun ikäraja vaihtelee metsätyypin ja maantieteellisen alueen mukaan
- arvioinnissa tulisi huomioida myös luontainen uudistuminen ja metsän rakenteellinen monimuotoisuus
- huomioon tulisi ottaa erityiset habitaattipuut, kuten kolopuut ja pystypökkelöt, sekä alueelliset vanhojen metsien indikaattorilajit.
Tutkijoiden mukaan arvioinnissa on tärkeää huomioida myös pienet metsäalueet ja metsät, joissa on merkkejä aiemmasta ihmistoiminnasta. Kansainvälisesti vanhojen metsien vähimmäispinta-alana on usein käytetty 0,5 hehtaaria.
Yhteiset kriteerit tuovat yhdenvertaisuutta ja ennakoitavuutta
Yhteiset ja läpinäkyvät kriteerit lisäävät metsänomistajien yhdenvertaisuutta EU:n Pohjois-Euroopan maissa. Samalla ne tuovat päätöksentekoon selkeitä rajoja ja vähentävät tulkinnanvaraisuutta.
Metsänomistajan näkökulmasta ennakoitavuus tarkoittaa sitä, että on mahdollisimman selkeästi tiedossa, millä perusteilla metsä voidaan määritellä vanhaksi metsäksi ja millaisiin metsiin suojelua koskevat rajoitukset kohdistuvat. Tällöin myös metsätalouden harjoittamisen mahdollisuudet ovat paremmin ennakoitavissa.
Tiedepohjaiset kriteerit ovat tärkeitä myös metsäteollisuuden puunhankinnalle. Kun tiedetään, millaiset metsät täyttävät vanhan metsän kriteerit ja missä metsätaloutta voidaan harjoittaa, puunhankinnan toimintaympäristö on ennakoitavampi.
Suomessa vanhoja metsiä on etenkin pohjoisessa valtion mailla, mutta niitä on myös yksityisomisteisissa metsissä. Jos vanhan metsän kriteerien täyttyminen johtaa metsän suojeluun, tutkimusryhmä pitää oleellisena, että yksityisille metsänomistajille aiheutuvat taloudelliset menetykset korvataan täysimääräisesti ja oikeudenmukaisesti.
Liian tiukat ja tieteellisesti heikot kansalliset kriteerit johtavat siihen, että merkittävä osa jäljellä olevista vanhoista metsistä jää tunnistamatta ja ne voidaan hakata. Tämä syventää luontokatoa ja lisää tulevia ennallistamistarpeita ja -kustannuksia
varoittaa projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta.
“Vanhojen luonnonmetsien hakkuista koituu myös vakava mainehaitta metsäsektorille ja kansainvälisille metsäyrityksille", Syrjänen jatkaa.
Mikä yhteys tutkimuksella on ennallistamissuunnitelmaan?
Ennallistamisasetuksen toimeenpanossa on arvioitava, millainen metsäluontotyyppien hyvä ekologinen tila on ja miten sitä voidaan edistää. Tutkimuksen kriteerit tarjoavat tähän tieteellisen perustan vanhojen metsien osalta.
Ennallistamissuunnitelma koskee EU:n luontodirektiivissä määriteltyjä luontotyyppejä, kuten boreaalisia luonnonmetsiä. Hyvässä tilassa olevat boreaaliset luonnonmetsät voivat olla vanhoja tai nuorempia luonnontilaisia metsiä. Luontotyyppiin kuuluu myös metsiä, joiden ekologinen tila ei ole hyvä, ja joiden tilaa voidaan parantaa ennallistamalla.
Tässä tutkimuksessa esitetyt vanhan metsän kriteerit voivat auttaa tunnistamaan hyvässä tilassa olevia vanhoja boreaalisia luonnonmetsiä. Kriteerejä voidaan hyödyntää myös ennallistamisen tavoitteiden asettamisessa, kun arvioidaan, millaisia ekologisia ominaisuuksia metsissä tulisi tavoitella.
Tutkimus auttaa arvioimaan, millaisia ominaisuuksia luonnon hyvä tila edellyttää vanhoilta metsiltä. Sen sijaan päätökset siitä, kuinka paljon metsiä suojellaan, millaisia rajoituksia asetetaan ja miten suojelusta, ennallistamisesta ja palauttamisesta aiheutuvat taloudelliset vaikutukset korvataan metsänomistajille, ovat yhteiskunnallisia ja poliittisia ratkaisuja.
Mikko Mönkkönen ja professori Bengt-Gunnar Jonsson esittelevät tutkimuksen lehdistölle ja muille kiinnostuneille tiistaina 29.9.2026 klo 13.30–15.30 (CET) Brysselissä. Tapahtumaa voi seurata myös verkossa. Lisätietoja tapahtumasta (fortran.fi)
Lisätiedot
Projektipäällikkö Kimmo Syrjänen
Suomen ympäristökeskus
Luontoratkaisut-yksikkö, Suojelualueet-ryhmä
etunimi.sukunimi@syke.fi
Puh. 029 525 1666
Tutkimuksen ovat toteuttaneet tutkijat Jyväskylän yliopistosta (Suomi), Vytautas Magnuksen yliopistosta (Liettua), Latvian yliopistosta, Mid Sweden Universitystä ja Ruotsin maatalousyliopistosta (SLU), Tarton yliopistosta (Viro) sekä Luonnonvarakeskuksesta (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
Työtä ovat rahoittaneet mm. Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN ForTran-hanke) ja Estonian Research Council.
Lue lisää
Aiheesta julkaistu politiikkasuositus: Wisdom Letters 04/2026