Tutkijoiden ja päättäjien yhteistyöllä saatu aikaan merkittäviä parannuksia ilmansuojelussa
Happosateet nousivat julkiseen keskusteluun jo viime vuosisadan loppupuolella, ja etenkin 1980-luvulla happosateita pidettiin yhtenä aikakauden vakavimmista ympäristöuhista. Tieteellinen ja julkinen kiinnostus aiheeseen johti lopulta koordinoituihin rajoitustoimiin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Suomi oli muiden Pohjoismaiden mukana laatimassa tutkimusta rikkiyhdisteiden kaukokulkeutumisesta Euroopassa 1970-luvun alussa. Tutkimuksessa todettiin, että koska päästöt ylittävät valtioiden ja maanosien rajat, Euroopan maiden ilmanlaatu on riippuvainen muiden maiden päästöistä. Tutkimuksen tulokset loivat pohjaa eurooppalaiselle yhteistyölle ja johtivat ilman laadun ja ekosysteemivaikutusten seurantaohjelmien perustamiseen sekä lopulta kaukokulkeutumissopimukseen. Vuonna 1979 solmittu kaukokulkeutumissopimus eli UNECE Convention on Long Range Transboundary Air Pollution, CLRTAP, velvoitti allekirjoittaneet maat tekemään kauaskantoisia ratkaisuja ilmapäästöjen rajoittamiseksi. Nykyään ilmapäästöjä rajoitetaan myös EU:n alaisuudessa.
Laskeuma vaurioittaa kasvillisuutta ja tappaa kaloja
Ihmistoiminnan aiheuttamat typpi- ja rikkipäästöt happamoittavat ympäristöä ja heikentävät luonnon ekosysteemejä. Tämän on todettu johtuvan siitä, että sateiden mukana maahan laskeutuvat päästöt kulkeutuvat maaperään ja vesistöihin. Happamoituminen aiheuttaa niissä kemiallisia muutoksia ja johtaa muun muassa metsäkasvillisuuden vaurioihin sekä kalakuolemiin. Typpiyhdisteet taas vauhdittavat rehevöitymistä, mikä ilmenee muutoksina kasvillisuudessa ja eliöstössä maa- ja vesiekosysteemeissä.
Päästöjen lähteet ovat moninaisia. Rikkiä pääsee ympäristöön erityisesti energiantuotannossa ja teollisuudessa, typen oksideja liikenteessä, energiantuotannossa sekä teollisuudessa ja ammoniakkia maataloudessa. Päästövähennyksistä parhaiten on onnistuttu energiantuotannon ja teollisuuden rikkipäästöjen vähentämisessä.
Pitkäaikaisella seurannalla ja malleilla tietoa päätöksentekoon
Kansainvälisissä neuvotteluissa päästöjen rajoittamiseksi ja toimenpiteiden vaikutusten arvioinnissa hyödynnetään sekä mittauksia luontovaikutuksista että erilaisia mallipohjaisia menetelmiä.
Pitkäaikaisella tutkimuksella ja seurannalla on saatu tietoa laskeuman laadun ekosysteemivaikutuksista ja muutoksista. Ilmiön kuvaamiseen kehitetyt käsitteet kuten kriittinen kuormitus (critical load) auttavat hahmottamaan kokonaisuutta ja perustelemaan päätöksiä päästörajoituksista. Kriittisten kuormitusten arvioita käytetään ilmaisemaan ekosysteemien haavoittuvuuden ja kantokyvyn kynnysarvoja.
”Yhdistämällä tietoa kokeellisesta ja prosessitutkimuksesta sekä ympäristövaikutusten seurannasta niin sanottuihin yhdennettyihin arviointimalleihin on voitu tuottaa päätöksentekijöille tietoa kustannustehokkaista päästöjen rajoitustoimenpiteistä. Päätöksentekijöiden ja tutkijoiden välille on myös vähitellen syntynyt hyvä konkreettinen toimintamalli ja luottamus, jossa jokainen hoitaa oman sektorinsa”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Martin Forsius.
”Näitä kokemuksia ja hyviksi havaittuja menettelytapoja voitaisiin nyt soveltaa ratkaistaessa muita laajapohjaisia ympäristöongelmia kuten monimuotoisuuskatoa ja ilmastonmuutosta”, Forsius jatkaa.
Tietoa ympäristön rehevöitymisestä ja happamoitumisesta kerätään ympäri Eurooppaa. Myös Suomessa monella mittausasemalla kerätään jatkuvasti tietoa useista eri yhdisteistä ja luontovaikutuksista. Seuranta-asemat ovat tuoneet oman lisänsä myös tieteellisen tutkimuksen esittelemiseen päättäjille, medialle ja järjestöille: tutkimuskohteille on tehty useita esittelyretkiä, joihin on osallistunut päätöksenteossa mukana olevia tahoja.
Kansainvälinen tutkijaryhmä on Suomen ympäristökeskuksen johdolla kehittänyt kriittisten kynnysarvojen menetelmiä rehevöitymiselle ja happamoitumiselle sekä arvioinut kynnysarvojen ylityksiä mittausten perusteella. Menetelmät ja mittaustulokset julkaistiin hiljattain Science of the Total Environment -lehdessä. Päästöjen rajoitustoimenpiteillä on ollut myönteisiä vaikutuksia, mutta kynnysarvot ylittyvät edelleen erityisesti typpilaskeuman osalta. Tämä todettiin eurooppalaisen pitkäaikaisseurannan 17 metsäiselle valuma-alueelle sijoittuvalla kohteella tehdyssä tutkimuksessa. Tutkimuksessa todettiin, että kriittisen kuormitusten menetelmät toimivat seurannan ja ohjauksen välineenä.
”Tutkimuksen havainnot osoittavat, että päästöjen hillintä tuottaa tavoiteltuja tuloksia”, toteaa Forsius.
Päästöt ovat uhka myös ihmisten terveydelle
Vaikka ilmansaasteita on saatu vähennettyä, ympäristön rehevöitymisen ja happamoitumisen vaikutukset kestävät vielä vuosikymmeniä. Lisäksi ilmansaasteet aiheuttavat edelleen terveysongelmia ja ennenaikaisia kuolemia myös Euroopassa. Saastumisen vähentäminen mainitaankin useissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa.
Ilmapäästöjen vähentämisen historia on osoittanut, että tieteelliseen tietoon pohjautuva päätöksenteko toimii parhaiten, kun saatavilla on runsaasti laadukasta tietoa. Tätä tietoa voidaan käyttää tietyn ongelman ratkaisun etsimiseen, tulosten arvioimiseen ja päätöksenteon tukemiseen.
Lisätietoa
- Tutkimusprofessori Martin Forsius, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 118, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Artikkeli Ambio-lehdessä: Acid rain and air pollution: 50 years of progress in environmentalscience and policy
- Artikkeli Science of the Total Environment -lehdessä: Assessing critical load exceedances and ecosystem impacts of anthropogenic nitrogen and sulphur deposition at unmanaged forested catchments in Europe
- ICP Integated Monitoring-ohjelman ohjelmakeskus SYKEssä
Tämä uutinen on siirretty 13.12.2024 verkkosivujen uudistamisen yhteydessä uudelle alustalle, ja siinä mahdollisesti olleet kuvat ja liitetiedostot eivät ole enää käytössä. Alkuperäisen julkaisupäivän linkit ja lisätietojen antajat eivät välttämättä enää pidä paikkaansa.