Uusia avauksia tunturiluonnon tilan parantamiseksi ja saamelaisen poronhoidon turvaamiseksi
Ilmastonmuutoksen ja vihreän siirtymän vaikutukset tunturikasvillisuuteen ja perinteiseen saamelaiseen poronhoitoon (PoroLuonto) -projektin tavoitteena oli kehittää uusimpaan tietoon perustuvia käytännön suojelutoimia tunturiluonnon tilan parantamiseksi yhdessä saamelaisten poronhoitajien, perinteisen tiedon haltijoiden, ympäristöhallinnon edustajien ja tutkijoiden kanssa. Tunturiluonnon tilan paraneminen turvaa luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös saamelaisen poronhoidon säilymisen edellytyksiä.
Yhteiskehittämisen areenana toimivat Utsjoella ja Kittilässä järjestetyt työpajat. Työpajoissa yhdistettiin tutkittua tieteellistä tietoa, saamelaisten perinteistä tietoa ja havaintoja muuttuvista ympäristöolosuhteista kuten tuulisuuden lisääntymisestä ja lumitilanteen äkillisistä muutoksista. Projekti oli jatkoa Suomen ympäristökeskuksen Ilmastonmuutoksen vaikutukset Barentsin alueen luonnon monimuotoisuuteen (BARIMS) I ja II –hankkeille (syke.fi).
Esittelyssä kolme uutta avausta
PoroLuonto-hankkeessa kehitettiin kaikkiaan kuusi uutta avausta tunturiluonnon tilan parantamiseksi ja saamelaisen poronhoidon turvaamiseksi. Kolme keskeisintä avausta koskevat metsästystä, maastoliikennettä ja tunturikoivikoiden elpymistä:
Hirven- ja riekonmetsästyksen ajallinen ja alueellinen rajoittaminen
Porojen paimennukseen kohdistuvat häiriöt, kuten metsästys, vaikuttavat laidunten kulumiseen. Porot säikkyvät metsästystä, ja erityisesti koiralla metsästäminen karkottaa porot ennenaikaisesti jokiuomien tunturikoivikkojen ja pajujen ääreltä avotunturiin. Porotokkien liikkuminen vähentää jokiuomien pensaiden laidunnuspainetta ja lisää avotuntureiden kulumista. Lisäksi metsästys haittaa merkittävästi porojen kokoamista syksyn erotuksia varten alueilla, joissa erotukset järjestetään syksyllä.
Maastoliikenteen ohjaus
Lähes kaikissa tunturiluontopaliskunnissa maaston kuluminen ja uusien mönkijäurien syntyminen on merkittävästi lisääntynyt laittoman maastoliikenteen seurauksena. Kesäaikana tunturikankaille muodostuu uusia mönkijäuria ja käytössä olevat urat levenevät laajemmiksi. Mönkijäurat näkyvät maastossa vuosikymmenien ajan.
Tunturikoivikoiden elpymisen mahdollistaminen
Utsjoella Kaldoaivin paliskunnan alueella sijaitsevat tunturikoivutuhoalueet eivät ole palautuneet 1960- ja 2000-luvun alun tunturi- ja hallamittarin aiheuttamista tuhoista. Ruotsin ja Norjan Lapissa suoritetut vertailut osoittavat, että porojen laidunnus estää tehokkaasti tunturikoivikkojen uusiutumista juurivesojen kautta. Tunturikoivikkojen luontaista uudistumista olisi mahdollista edesauttaa aitaamalla heikentyneitä tai kokonaan tuhoutuneita tunturikoivikkoalueita (ns. sekundääripaljakoita) laidunnuksen ulkopuolelle määräaikaisesti ja pienialaisesti. Kokeilun alueiden valinta ja kokeilun käytännön toteutuksen suunnittelu tulee tehdä yhdessä paliskuntien kanssa.
Tunturiluonnon näkökulmasta porotalous kaipaisi myös järjestelmätason uudistuksia, esimerkiksi poronhoidon tukien irtikytkentää eloporomäärästä tai luonnon tilaa parantavan paimentamisen tukemista erillisellä paimennustuella.
Tunturiluonnon tilan paraneminen edellyttäisi poromäärien ajallista ja paikallista vaihtelua luonnon ja laitumien tilan mukaan. Siihen voidaan päästä monin eri keinoin, kuten lisäämällä paimennusta, vähentämällä tilapäisesti poromääriä tai rajoittamalla ja uudelleen ohjaamalla kilpailevia maankäyttömuotoja. Maankäytön suunnittelussa ja ohjaamisessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana tulisi kansainvälisen oikeuden mukaisesti vahvistaa.
Kiihtyvä lämpeneminen uhkaa arktista luontoa
Arktinen alue on jo tietyillä alueilla lämmennyt neljä kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin, ja napapiirin pohjoispuolisen Barentsin alueen arvioidaan lämpenevän kaikkiaan noin viisi astetta seuraavan 50 vuoden aikana. Vuoden 2019 lajien uhanlaisuusarvioinnissa 37,9 % arvioiduista tunturipaljakan lajeista on arvioitu uhanalaiseksi. Vain kahden arvioidun tunturipaljakan lajin osalta on tapahtunut myönteistä kehitystä, kun 57 lajilla muutos on ollut kielteinen.
Lajien uhanalaisuuden yleisimmät syyt ovat erityisesti rajoittuneella alueella esiintyviä populaatioita uhkaavat satunnaistekijät, pääosin porojen laidunnuksesta ja paikallisesti myös matkailusta johtuva kuluminen sekä ilmastonmuutos. Tunturiluontotyyppien uhanalaisuus on pääosin seurausta ilmastonmuutoksesta, porojen laidunpaineesta sekä näiden yhteisvaikutuksesta.
