Väitös: Nuorten kestävyystoimijuus ei mahdu muodollisiin osallistumiskanaviin
FM Iikka Oinonen selvitti väitöskirjassaan, millaista nuorten toimijuus kestävyyden puolesta on ja miksi se ilmenee nuorilla eri tavoin. Oinonen työskentelee tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa yhteiskunnan muutos -yksikössä.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset osuvat eniten nuoriin, vaikka he ovat vaikuttaneet niiden syntyyn vähiten. Tutkimuskirjallisuuden mukaan nuorilta odotetaan ratkaisuja kestävyyskriisiin, vaikka heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat usein rajalliset.
Nuoret osallistuvat kestävyyden edistämiseen myös virallisissa kanavissa, kuten nuorisovaltuustoissa ja osallistuvassa budjetoinnissa. Merkittävä osa vaikuttamisesta tapahtuu kuitenkin arjen valinnoissa, omissa yhteisöissä sekä järjestötoiminnassa ja mielenosoituksissa.
”Nykynuoret kasvavat globaalien kestävyyshaasteiden keskellä, ja nämä haasteet näkyvät yhä selvemmin heidän arjessaan. Siksi on tärkeää ymmärtää nuorten toimijuutta”, Oinonen tähdentää.
Nuoret ymmärtävät kestävyyden eri tavoin
Väitöstutkimuksessa kerättiin valtakunnallinen kysely, johon vastasi 1 009 Suomessa asuvaa 15–29-vuotiasta nuorta. Kyselyssä selvitettiin nuorten toimintavalmiutta kestävyyden edistämiseksi, sekä halua toimia, koettua tietämystä vaikuttamisen mahdollisuuksista ja uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Lisäksi kahden koulun nuoret pohtivat työpajoissa, mitä kestävyys heille tarkoittaa, ja yrittivät sitten viedä ajatuksiaan käytäntöön osallistumalla kaupunki- ja aluesuunnitteluun. Työpajoihin ja haastatteluihin osallistui 40 nuorta.
Käsitykset kestävyydestä erosivat toisistaan selvästi. Toisille kestävyys oli ennen kaikkea oman asuinympäristön toimivuutta, toisille tasa-arvoa, globaalia vastuuta, tai globaalin etelän ongelmia. Kestävyyskäsitykset ohjasivat koululaisten toimintaa. Toisten yläkoululaisten kaukaiset teemat, kuten köyhyys maailmalla, eivät taipuneet alueellisiksi ehdotuksiksi, joten he päättivät siirtyä arjen kysymyksiin, kuten julkiseen liikenteeseen ja nuorten tiloihin. Kun kestävyys tuli lähemmäs omaa arkea, halu toimia paikallisesti kasvoi.
Monen lukiolaisen mielestä kestävyydessä oli kyse ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta eri puolilla maailmaa ja länsimaiden ja niiden päättäjien pitäisi korjata virheensä. He päättivät jättää osallistumatta kaupungin osallistuvaan budjetointiin, sillä toimintamallin rajat tuntuivat liian ahtailta heidän ideoilleen. Osallistuva budjetointi on toimintatapa, jossa asukkaat otetaan mukaan suunnittelemaan ja päättämään siitä, miten yhteisiä verovaroja käytetään.
Varmuus omasta tiedosta ei aina johda toimintaan
Kyselyn mukaan nuoret, jotka kokivat tietävänsä hyvin, miten kestävyyttä edistetään, osallistuivat vähemmän kollektiiviseen kestävyystoimintaan, kuten mielenosoituksiin ja tapahtumien järjestämiseen.
Oinosen mukaan kyse voi olla esimerkiksi siitä, että nuoren arvio kertoo enemmän varmuuden kokemuksesta kuin todellisesta tiedon määrästä. Epävarmuuden tunnistaminen voi puolestaan ajaa toimimaan.
75 prosenttia nuorista noudatti odotettua kaavaa: mitä pätevämmäksi itsensä koki, sitä enemmän toimi. Kuitenkin noin 13 prosenttia osallistui toimintaan paljon, vaikka koki valmiutensa keskimääräistä heikommiksi. Noin 12 prosenttia koki valmiutensa hyviksi, mutta ei osallistunut kollektiiviseen toimintaan.
Väitöskirjan mukaan nuorten kestävyystoimijuuden tukeminen edellyttää, että muodollisten osallistumiskanavien rinnalle luodaan rakenteita, jotka sopivat nuorten omiin tapoihin vaikuttaa. Opetuksessa epävarmuuden sietämistä kannattaa harjoitella, eikä pelkkä tiedon jakaminen riitä.
Väitöstilaisuus ja väitöskirja
Aika: Perjantaina 6.11.2026 klo 13
Paikka: Itä-Suomen yliopisto, Yliopistokatu 2, Joensuu
Väitöstilaisuus on seurattavissa myös verkossa: Linkki tapahtumaan (uef.fi)
Tapahtuman kieli: suomi
Väitöskirja: Agency of young people in and for sustainability (UEF eRepo)
Vastaväittäjänä toimii tutkimusprofessori Sofia Laine Nuorisotutkimusseurasta ja kustoksena Professori Taru Peltola Itä-Suomen yliopistosta.
