Ympäristötavoitteet edellyttävät metsien käytön merkittävää muutosta

“Kokosimme ensimmäistä kertaa kattavan ratkaisupaketin, joka ulottuu metsissä tehtävistä toimista valtion mahdollisuuksiin vauhdittaa muutosta. Selvitys vastaa kysymykseen, miten metsien käyttöä ja sen ohjausta on muutettava, jotta hiilineutraalius, luonnon monimuotoisuus ja vesien hyvä tila voidaan turvata samanaikaisesti”, sanoo erikoistutkija Sampo Pihlainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Talousmetsien luonnonhoito ratkaisevassa roolissa

Selvityksessä keskityttiin erityisesti talousmetsiin, sillä ne kattavat noin 90 prosenttia Suomen metsistä. Niissä tehtävät hoitovalinnat määrittävät pitkälti, millaiseksi metsien monimuotoisuus, hiilinielut ja vesistökuormitus tulevaisuudessa kehittyvät.

Selvityksessä ehdotetaan, että metsiin jätetään aiempaa enemmän säästöpuita, erityisesti vanhoja ja järeitä puita, ja että lehtipuita suositaan. Lisäksi lahopuuta lisätään aktiivisesti esimerkiksi tekopökkelöiden avulla. Samaan aikaan jo olemassa oleva kuollut puu säästetään. Metsien rakenne monipuolistuu, kun havumetsissä lisätään lehtipuiden määrää ja pienvesien ympärille muodostetaan hakkuuttomat suojavyöhykkeet. Metsien kiertoaikojen pidentäminen, ojituksen vähentäminen ja vesiensuojelukosteikkojen perustaminen tukevat sekä monimuotoisuutta että vesistöjen ja ilmaston suojelua.

Toimenpiteet perustuvat niin sanottuun 10/20/70-periaatteeseen, jossa 10 prosenttia metsämaasta suojellaan myös Etelä-Suomessa, 20 prosenttia on voimakkaamman luonnonhoidon piirissä ja loput 70 prosenttia jää maltillisemman – mutta silti nykykäytäntöjä mittavamman - luonnonhoidon piiriin. Malli luo selkeän rakenteen sille, miten luonnonhoidon vaatimukset jakautuvat eri puolille maata.

Selvityksen mukaan muutokset vähentävät puuntuotantoa, mutta parantavat merkittävästi ekosysteemipalveluja, kuten tulvasuojelua, hiilensidontaa ja luonnon virkistysarvoa.

Lakimuutoksia, tukia ja veroja muutoksen vauhdittamiseksi

Tutkijat esittävät muutoksen tueksi laajaa ohjauskeinojen kokonaisuutta. Se sisältää lakimuutoksia, tukia ja veroratkaisuja. Ohjauskeinokokonaisuudessa: 

• Monimuotoisuuden turvaamiseksi säädetään talousmetsien riittävään luonnonhoitoon velvoittavaa lainsäädäntöä sekä metsänomistajille tulonmenetyksiä korvaava tukijärjestelmä. 
• Vesistövaikutusten vähentämiseksi uudisojitus kielletään ja kunnostusojitus säädetään luvanvaraiseksi.
• Riittävän hiilinielun saavuttamiseksi otetaan käyttöön metsien hiilitukijärjestelmä, sekä päätehakkuiden lakisääteiset ikä- ja läpimittarajat.
• Riittävän suojelupinta-alan saavuttamiseksi laajennetaan Metso-ohjelmaa ja lisätään valtionmetsien suojelua.
• Informaatio-ohjaus tukee läpileikkaavasti kaikkien ohjauskeinojen käyttöönottoa.

“Metsänomistajilla on keskeinen rooli ympäristötyössä, minkä takia ohjauskeinopaketissa heille ohjataan tukia. Esimerkiksi hiilitukijärjestelmässä metsänomistajia palkitaan hiilinielujen parantamisesta rahallisesti”, sanoo Pihlainen.  

Esitetyt keinot tukevat Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta ja pyrkivät kääntämään metsälajien uhanalaiskehityksen myönteiseen suuntaan vuoteen 2050 mennessä. Viime viikolla myös Suomen Ilmastopaneeli sekä Suomen Luontopaneeli julkistivat raportin, jonka mukaan Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen vaatii metsien käytön muutosta.