Monimuotoisuutta tukevat alueet (OECM)

YK:n biodiversiteettisopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD) neuvotteluissa on saavutettu yhteisymmärrys siitä, että tiukan suojelun rinnalla myös muilla aluepohjaisilla toimenpiteillä (OECM, Other effective area-based conservation measures) on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Jäsenvaltiot hyväksyivät OECM-käsitteen sekä kriteerit näiden monimuotoisuutta tukevien alueiden tunnistamiseksi vuoden 2018 osapuolikokouksessa (CDB COP 14).

Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteeseen pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Yksi strategian avaintavoitteista on suojelupinta-alan kasvattaminen niin, että 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista on oikeudellisen suojelun piirissä. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan luontoarvojen turvaamista myös muualla kuin varsinaisilla luonnonsuojelualueilla. 

Suomessa suojelutavoitteeseen on tähän saakka laskettu pääosin tiukasti suojeltuja luonnonsuojelualueita. Kansainvälisesti määriteltyjen kriteerien avulla voidaan huomioida paremmin myös muita aluerajauksiin perustuvia toimia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Monimuotoisuutta tukevat alueet Suomessa

Monimuotoisuutta tukevaksi alueeksi voidaan tunnistaa selkeästi rajattu, luonnon monimuotoisuutta ylläpitävä tai edistävä alue, jota hoidetaan tai hallinnoidaan niin, että tunnistetut luontoarvot säilyvät pitkäjänteisesti. Samalla turvataan monimuotoisuuteen liittyviä ekosysteemitoimintoja ja -palveluja sekä soveltuvin osin kulttuurisia, henkisiä, sosioekonomisia tai muuten paikallisesti merkityksellisiä arvoja. Vuoteen 2025 mennessä tunnistettuja ja hyväksyttyjä OECM-alueita Suomessa ovat metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, metsätalouden ympäristötukisopimuskohteet sekä osa maisemanhoitoalueista ja kuntien kaavoituksen keinoin turvatuista alueista. Erityisen paljon potentiaalisia alueita on valtion monikäyttömetsissä, joissa luontoarvoja on tunnistettu ja turvattu osana metsätalouskäyttöä. Valtion maiden OECM-esitys kattaisi toteutuessaan n. 1,3 miljoonaa hehtaaria.

Suojelualueista poiketen OECM-määritelmän mukaisen monimuotoisuutta tukevan alueen hoidon tavoitteen ei tarvitse ensisijaisesti olla luontoarvojen suojelu, jos sen hallinta ja käyttö tosiasiallisesti ylläpitää tai edistää luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuutta tukevia alueita voivat olla esimerkiksi maisemanhoitoalueet, kuntien virkistyskäyttömetsät, maatalouden ympäristösopimuksilla hoidettavat perinnebiotoopit tai erilaiset käyttö- tai liikkumisrajoitusalueet, joilla on tunnistettu monimuotoisuusarvoja. Mahdollisia uusia monimuotoisuutta tukevia alueita voi syntyä EU:n ennallistamisasetuksen kansallisen toimeenpanon myötä sellaisille ennallistamiskohteille, joilla saavutetaan riittävät monimuotoisuusarvot. Alueiden hyväksyminen edellyttää OECM-kriteerien täyttymisen tarkastelua ja seurantaa.

Monimuotoisuutta tukevilla alueilla toiminta on suunniteltu siten, että alueella tunnistetut luontoarvot turvataan pitkäjänteisesti osana muuta käyttöä. Turvaaminen voi perustua lailla säädettyihin velvoitteisiin, maanomistajan omaan päätökseen tai esimerkiksi hoitosopimuksiin. OECM voi myös kannustaa kehittämään joitain olemassa olevia alueellisia suojelutoimia niin, että OECM-kriteerit täyttyvät, mikä voi johtaa suojelutason parantumiseen. Olennaista on, että monimuotoisuuden tukeminen lähtee maanomistajan tai alueen hallinnoijan lähtökohdista. Alueiden raportoiminen ei siis tuo maanomistajalle uusia velvoitteita tai tiukennuksia alueiden käyttöön.

Hankkeen toteutus

Ensimmäinen OECM-hanke toteutettiin vuosina 2023-2025 Syken ja Luken yhteishankkeena. Päättyneen hankkeen tuloksia esiteltiin OECM-päätöswebinaarissa 10.12.2025.

Syke jatkaa OECM-työn edistämistä jatkohankkeessa 2026-2027. Hankkeelle on asetettu seuraavat tavoitteet:

1. Edellisessä hankkeessa valmistuneet sekä jatkohankkeessa valmistuvat OECM-aluekokonaisuudet valmistellaan ja raportoidaan Euroopan yhteiseen suojelualuetietokantaan (NatDA).

2. Monimuotoisuutta tukevien alueiden tiedonhallinta- ja raportointikäytäntöjä kehitetään niin, että hankkeen päättyessä tietojen keruu-, arviointi-, päivitys- ja raportointiprosessit perustuvat yhtenäisiin käytäntöihin ja vakiinnutettuihin rooleihin, ja toimijoilla (alueita hallinnoivat tahot, tiedontuottajat ja vastuuorganisaatiot) on käytössään tarvittavat alustat ja ohjeet OECM-prosessin läpikäymiseen. 

3. Lisätään tietoisuutta monimuotoisuutta tukevista alueista ja parannetaan niiden paikkatietojen saavutettavuutta luomalla INSPIRE:n mukainen kansallinen tietotuote.

4. Potentiaalisten aluetyyppien kehittämistä OECM-kriteerit ja raportointiehdot täyttäviksi tuetaan tarjoamalla tukea ja koulutusta alueiden arviointi- ja raportointiprosessiin mahdollisuuksien mukaan myös uusille toimijoille.

Hankkeella toteutetaan ympäristöministeriön vastuulla olevia Priodiversity LIFE -hankkeen OECM-tavoitteita järjestämällä kunnille ja maisemanhoitoalueiden hoitajille suunnattuja työpajoja ja tiedotustilaisuuksia yhteistyössä elinvoimakeskusten kanssa sekä tuottamalla kunnille suunnattua ohjeistusta OECM-alueista. 

Monimuotoisuutta tukevien alueiden määrittely vaatii alueiden tarkastelua ja analysointia sekä OECM-kriteerien täyttymisen että paikkatiedon hallinnan osalta. Ympäristöministeriö hyväksyy kunkin alueen tai aluekokonaisuuden monimuotoisuutta tukevaksi alueeksi hankkeessa tehdyn arvioinnin ja hallinnoivan tahon hakemuksen perusteella. Alueita hallinnoivat tahot päättävät siis itse OECM-statuksen hakemisesta. Suomen ympäristökeskus on vastuussa OECM-alueita koskevien paikkatietojen raportoinnista Euroopan yhteiseen suojelualuetietokantaan (Nationally Designated Areas, NatDA). Suomen luonnonsuojelu- ja monimuotoisuutta tukevien alueiden yhteispinta-aloja seurataan EU:n Biodiversiteettistrategian suojelutavoitteiden toteutumisen mittarina.

Lisätietoja

• Ilona Joenaalto, OECM-hankkeen koordinaattori, Suomen ympäristökeskus (Syke)
• Tietosuojailmoitus OECM-projektiin liittyvien henkilötietojen käsittelystä