Ympäristön seurantastrategian toimenpideohjelma (YSS2030)

Koordinaatioryhmän ja toimenpideohjelman käytännön järjestelyistä vastaavat koordinaattori ja sihteeri; ryhmä kokoontuu noin neljä kertaa vuodessa. 

Koordinaatioryhmä 

• koordinoi toimenpideohjelman toteuttamista,
• edistää seurantatiedon yhteiskehittämistä yli seurantaohjelmien ja organisaatioiden,
• edistää yhteistyötä tutkimusinfrastruktuurien, sidosryhmien ja seurantatiedon käyttäjien kanssa ja
• osallistuu toimenpideohjelman rahoituksen hakuun ja hallinnointiin.

• puheenjohtaja Laura Höijer (YM), varapuheenjohtaja Petri Liljaniemi (YM)
• sihteeri Eeva Karjalainen (Syke) 
• koordinaattori Mika Raateoja (Syke)

jäsen (varajäsen)

• Maa- ja metsätalousministeriö – Pentti Lähteenoja (Johanna Niemivuo-Lahti)
• Työ- ja elinkeinoministeriö – Mika Honkanen (Stiina Lepola-Lång)
• Valtiovarainministeriö – Sara Hellemaa (Sami Hautakangas)
• Ympäristöministeriö (YM) – Petri Liljaniemi
• Lupa- ja valvontavirasto – Mari Rajala (Antti Kanninen)
• Suomen ympäristökeskus (Syke) – Saku Anttila
• Luonnonvarakeskus (Luke) – Katja Holmala (Kari T. Korhonen)
• Ilmatieteen laitos – Laura Tuomi (Anttu-Pekka Hyvärinen)
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – Anna-Maria Hokajärvi (Anne Karvonen)
• Geologian tutkimuskesus (GTK) –  Olli Breilin (Eeva Käpyaho)
• Luonnontieteellinen keskusmuseo – Matti Sahla (Heikki Helle)
• Metsähallitus    Santtu Kareksela – (Antti Otsamo)
• Säteilyturvakeskus (STUK)  –  Pia Keski-Jaskari (Päivi Roivainen)
• Maanmittauslaitos  –  Mari Laakso 
• Tilastokeskus  –  Katri Kaaja (Jukka Pakola)
• Suomen kuntaliitto ry  –  Pauliina Jalonen, 8.6.2026–31.12. Aino Kulonen
• Business Finland – Mikko Ahlholm
• Tulanet – Sanna Marttinen
• Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry  –  Mari Pihlatie (Jutta Mäkinen)
   
• asiantuntijajäsenet

Ympäristön seurannan vastuut ja seurantaohjelmien hallinta on jaettu Suomessa useille eri toimijoille, joiden ympäristötiedon hallintaa on kehitetty omista lähtökohdista organisaatio- tai hallinnonalakohtaisesti. Usean toimijan hallussa oleva tieto on tiedon hallinnan puolesta heterogeenista. Ympäristötiedon hallinnan yhteistyötä tullaan parantamaan; tiedon yhteiskäyttöön ja yhteismitallisuuteen tullaan kiinnittämään huomiota.

Nykyteknologian laaja-alainen käyttöönotto seurannoissa tuottaa kasvavan ja yhä heterogeenisemman tietovirran, joka asettaa haasteita toimijoiden tietoinfrastruktuureille ja niiden kehittämiselle. Työryhmä keskittyy ympäristötiedon varastoinnin ja kitkattoman jakelun vaatiman tietoarkkitehtuurin hahmotteluun. Tavoitteena on ympäristötiedon hallinnan tilannekuva kokonaisarkkitehtuurin näkökulmasta: toimijat, prosessit, tehtävät, tietovarannot, tietojärjestelmät, käyttäjät, rajapinnat, palvelut.

Tiedonhallinnan tavoitetilaa kuvaamaan luodaan tiekartta, jossa huomioidaan lainsäädännöstä tulevat velvoitteet (mm. avoimen tiedon käytännöt), FAIR-periaatteiden toteutuminen, tiedon laadun varmistaminen ja tietoturva. Oleellinen osa tavoitetilan kuvaukselle on huomioida ympäristötietokantojen ylläpidon kasvavat kustannukset.

Työryhmän jäsenet

Puheenjohtaja Anna Mustajoki (Syke) ja Kitta Suhonen (Luke)

• Ympäristöministeriö – Juha Lahtela
• Lupa- ja valvontavirasto – Heli Perttula ja Jouni Näpänkangas
• Suomen ympäristökeskus – Anna Mustajoki ja Päivi Malmi
• Luonnonvarakeskus – Kitta Suhonen ja Harri Pitkänen
• Ilmatieteenlaitos – Kalle-Matti Koivula
• Geologian tutkimuskeskus – Antti Kahra
• Luonnontieteellinen keskusmuseo – Esko Piirainen
• Ruokavirasto – Niina Pajalin-Myllynen
• Metsähallitus – Joni Kaitaranta
• Maanmittauslaitos – Jaakko Uusitalo
• Tilastokeskus – Katri Kaaja ja Paula Isohanni

Nykyteknologian kehitys tarjoaa työkaluja seurantojen kehittämiselle. Tavoitteena on uudistaa seurantoja siten, että nykyteknologian tarjoamat ratkaisut täydentävät tai osittain korvaavat perinteisiä toteutustapoja tai tarjoavat kokonaan uusia seurantamuotoja. Seurantamenetelmien yhteiskäyttöä kehitetään ja eri seurantamuotojen käyttöä ohjataan toisiaan tukeviksi. Yhteistyö tutkimusinfrastruktuurien kanssa tarjoaa mahdollisuuksia menetelmien testaukseen ja käyttöönottoon.

Seurantojen menetelmäkehityksen ongelmana on puuttuva työkalu sille, miten uusi menetelmä saadaan operatiiviselle tasolle. Tavoitteena on, että uusien menetelmien käyttöönotto perustuu perusteltuihin päätöksiin ja läpinäkyviin prosesseihin. Uusien seurantamenetelmien käyttöönottoon tuotetaan kuvaus, jonka kriteeristö huomioi lainsäädännön vaateet ja toiminnan laadun. Lisäksi tunnistamme eri toimijoiden roolit ympäristöseurantojen kehittäjinä.

Nykymaailma vaatii seurannoilta entistä parempaa kykyä vastata tietotarpeisiin ympäristön tilasta ja siihen liittyvistä paineista; reaaliaikaisempaa tietoa ja monipuolisempia tietotuotteita. Tavoitteena on automatisoida seurantatiedon keräämistä, jalostamista ja tuotteistamista. Seurantaohjelmien yhteistyön kautta edistetään seurantatiedon arvoketjun automatisointia sekä nopeutetaan seurantatiedon käyttöönottoa ja tietotuotteiden hyödyntämistä. Tavoite vaatii seurantamuotojen yhteiskäytön parantumista ja yhteensopivuuden varmistamista sekä tiedon tuottajien ja käyttäjien aktiivisempaa vuorovaikutusta.

Seurantatiedon arvoketjun automatisoinnissa tulee huomioida laadunvarmistuksen automatisointiin liittyvät riskit. Tietoaineistojen ja -tuotteiden laatu – johon inhimillisellä tekijällä on suuri vaikutus – määrää automaattisten seurantajärjestelmien laajan tietovuon hyödyntämismahdollisuudet. Automatisoitujen seurantamenetelmien laadunvarmistuksen tulee voida vastata nykyajan vaatimuksiin.

Seurantatiedon riittävä laatu ja tarkkuus riippuvat tiedon käyttötarkoituksesta. Seurannan modernisaatiotarpeiden objektiivinen arviointi pitkät aikasarjat huomioiden riippuu siitä, mikä on kulloinkin riittävän hyvä tiedon taso johtopäätöksille ympäristön tilasta.

Työryhmän jäsenet

Puheenjohtaja Jenni Attila (Syke)

• Ympäristöministeriö – Petri Liljaniemi
• Lupa- ja valvontavirasto – Harri Helminen, Olli-Pekka Vieltojärvi ja Marjo Tarvainen
• Suomen ympäristökeskus – Jari Rintala, Jenni Attila, Veera Norros ja Jukka Seppälä
• Luonnonvarakeskus – Nico Alioravainen
• Ilmatieteenlaitos – Arnaud Praplan ja Simo Siiriä
• Geologian tutkimuskeskus – Mirjam Orvomaa, Anu Eskelinen ja Tuija Vähäkuopus
• Luonnontieteellinen keskusmuseo – Matti Sahla
• Ruokavirasto – Hanna Kortemaa
• Metsähallitus – Joonas Hoikkala ja Kasper Koskela
• Maanmittauslaitos – Nils Mesterton
• Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry – Aarne Hovi (Maria Ehrnström-Fuentes)
   

Seurantoja ohjaava lainsäädäntö ja täten seurantaohjelmat ovat kehittyneet itsenäisesti, johtaen toisistaan eriytyneisiin seurantaohjelmiin. Seurantaohjelmien tietämys toisistaan on edelleen puutteellista. Tavoitteena on tuottaa kattava kokonaiskuva ympäristön tilasta entistä kustannustehokkaammin. Seurantojen kansallisen koordinaation ja yhteistyön lisääminen tehostaa toimintaa ja tuo synergiaa seurantaohjelmien välille. Seurantaohjelmien väliset synergiat tunnistetaan ja hyödynnetään.

Seurantatietoa ei aina pystytä tuottamaan tiedontarvitsijoille oikea-aikaisesti tai oikeassa muodossa. Tavoitteena on parantaa seurannoilla kerätyn tiedon käytettävyyttä rakentamalla tarvetta vastaavia tietotuotteita. Yhteistyötä tiedonkäyttäjien kanssa tehostetaan parantamalla heidän pääsyään seurantatietoon ja selvittämällä, missä muodossa tietoa tarvitaan. Kaikille ympäristön tilan seurannoille yhteisen, avoimen portaalin perustamista selvitetään.

Ympäristön tilan kuvaus pohjautuu tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin erilaisten tietolähteiden yhteensovittamiseen, vaatien seurantamuotojen ja -menetelmien yhteismitallisuuden parantamista.

Seuranta on toistuvaa ja vakiintunutta mittaus- ja havainnointitoimintaa, jonka tärkein tulos on ympäristön tilaa, sen ominaisuutta tai painetta kuvaavat aikasarjat. Toistuvuus ja vakaus saattavat tuoda mukanaan kyvyttömyyden kasvattaa nouseviin ilmiöihin liittyvien ympäristöriskien tietopohjaa. Tavoitteena on tehdä seurantaohjelmista joustavia uusien ilmiöiden ja seurantavaatimusten suhteen.

Adaptiivinen seuranta keskittyy uusiin ilmiöihin kohdistamalla uudelleen jatkuvan seurannan resursseja, siirtämään resursseja dataintensiivisten menetelmien käyttöönottoon sekä hyödyntämällä olemassa olevia tutkimusinfrastruktuureja ja sidosryhmien tuottamia tietoja. Resurssien uudelleen kohdentamisen edellytyksenä usein on, että nykyiset tietotarpeet voidaan täyttää nykyistä kevyemmillä seurantaohjelmilla. Adaptiivinen seuranta reagoi nopeasti myös vähentyneeseen seurantatarpeeseen kohdentamalla resursseja uudelleen.

Seurantoja tullaan kehittämään ja suuntaamaan tarveperusteisesti. Kyky vastata uusiin seurantavaatimuksiin linkittyy kiinteästi seurantatiedon ajantasaiseen jakeluun ja uusien menetelmien kehityspolkuun.

Työryhmän jäsenet

Puheenjohtaja Petri Liljaniemi (YM)

• Ympäristöministeriö – Petri Liljaniemi
• Lupa- ja valvontavirasto – Anssi Teppo ja Heini Loikkanen
• Suomen ympäristökeskus – Päivi Sirkiä, Jari Uusikivi, Aapo Ahola ja Tiina Laamanen
• Luonnonvarakeskus – Kari T. Korhonen
• Ilmatieteenlaitos – Aleksi Nummelin
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – Anne Karvonen ja Anna-Maria Hokajärvi
• Geologian tutkimuskeskus – Nina Hendriksson, Jaana Jarva ja Tuija Vähäkuopus
• Luonnontieteellinen keskusmuseo – Tea von Bonsdorff-Salminen ja Heikki Helle
• Metsähallitus – Anna Tammilehto
• Säteilyturvakeskus – Päivi Roivainen ja Vesa-Pekka Vartti
• Maanmittauslaitos – Mikko Väisänen
• Tilastokeskus – Johanna Pakarinen ja Anna Potila-Kyläkoski
• TULANET – Sanna Marttinen
• Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry – Kai Kokko