5.2.2026

Marja Helena Sivonen: Kulttuurinmuutos eettisemmän tutkimuksen puolesta etenee ja löytää uusia käytäntöjä yhteistyöllä

Blogi

Saamelaisen ilmastoneuvoston jäseneksi viime joulukuussa nimitetty erikoistutkija Marja Helena Sivonen käsittelee blogissaan alkuperäiskansojen kanssa tehtävää tutkimusta sekä eettisempien tutkimustapojen tarvetta ja mahdollisuuksia.

Hyvää saamelaisten kansallispäivää!

Osallistuin tällä viikolla Tromssassa Arctic Frontiers -konferenssiin. Sen teema oli Turn of the tide. Ohjelma oli täynnä ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyvää asiaa. Tilaisuudessa tarkasteltiin geopoliittisia muutoksia, pidettiin poliittisia puheita, esiteltiin tieteellisiä tutkimuksia ja tuotiin nämä yhteen keskustellen. Virtaukset arktisilla vesillä ovat näiden aiheiden osalta nyt todella kovat, ja ne näkyvät päivittäin maailmanpolitiikan uutisissa.

Konferenssissa inspiroiduin erityisesti tapahtumasta, jossa käsiteltiin alkuperäiskansojen kanssa tehtävää tutkimusta alkuperäiskansojen näkökulmasta. Tuon sen yleisöstä terveisiä eettisesti kestävämmästä tutkimuksesta.

Aihe on ollut viime aikoina esillä myös meillä Suomen ympäristökeskuksessa. Olemme pyrkineet ottamaan saamelaisten perinteisen tiedon osaksi poronhoidon ja tunturiluonnon yhteensovittamista. Olemme saaneet hyviä kokemuksia myös IKForest-projektissa, jossa perinteinen tieto tarjosi uusia näkökulmia metsien suojeluun. Työn alla on NordForskin rahoittama, Syken johtama ALAMOT-projekti, joka tarkastelee lainsäädännön mahdollisuuksia tukea arktisen alueen sopeutumisessa muuttuviin olosuhteisiin. Oma nimitykseni Saamelaisen ilmastoneuvoston jäseneksi viime vuoden lopulla on myös oppia antava yhteys. Uutena neuvoston jäsenenä haluankin tuoda tällä kirjoituksella esiin huomioita eettisempien tutkimustapojen tarpeesta ja mahdollisuuksista.

Eettisesti kestävän tutkimuksen lähtökohtana ovat aina ihmisoikeudet ja ennakkosuostumus.

Yksi reitti eettisesti kestävämpään tutkimukseen on saamelaisten perinteisen tiedon käsittäminen tasavertaisena tietolähteenä tutkimustiedon rinnalla. On kuitenkin selvää, että tämänkin asian edistäminen tulee tehdä kestävästi ja saamelaisia kunnioittaen. Aihe ei ole uusi, mutta mahdollisuutemme kantaa vastuuta tutkimuksen tekijöinä kasvaa. Eettisesti kestävän tutkimuksen lähtökohtana ovat aina ihmisoikeudet ja ennakkosuostumus.

Saamelaiskäräjät kirjoittaa tutkimuseettisessä menettelyohjeessaan ennakkosuostumuksesta näin: ”Ennakkosuostumusta suositetaan haettavaksi sellaisille tutkimus- tai muille hankkeille, jotka koskevat tai voivat koskea saamelaisten kulttuuriperintöä ja perinteistä tietoa.”

Ilmastonmuutos on saamelaisten arkipäivää jo nyt

Tiedossa on, että ilmastonmuutoksen edetessään tuomat haasteet ovat arktisella alueella vakavia. Ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan etenkin talviin: vesisateet lisääntyvät ja lumi vähenee (Ruuhela et al. 2025). Muutos on kuitenkin saamelaisten arkipäivää jo nyt. Lämpenevät talvet ovat näkyneet vuodenkierrossa jo pidemmän aikaa, samoin tuulisuuden lisääntyminen ja kasvukauden pidentyminen. Nämä muutokset vaikuttavat koko saamelaiseen elämäntapaan, sillä perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito ja kalastus ovat yhteydessä luontoon (Näkkäläjärvi et al. 2025).

Ilmastonmuutoksen hillinnän keinot, kuten puhtaan energian tuotanto, uhkaavat nekin osaltaan saamelaisten elinmahdollisuuksia. Tämä riski kasvaa, jos energiantuotantoa lisätään saamelaisalueella ilman asianmukaisia neuvotteluja eikä paikallisista olosuhteista ja elinoloista pidetä huolta.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on saamelaisalueella erityisessä asemassa, sillä perinteisiin elinkeinoihin perustuva elämäntapa on vaarassa. Perinteisiä elinkeinoja uhkaavat monenlaiset maankäytön paineet, kuten kaivokset ja sotilaalliset harjoitukset, jotka ovat lisääntyneet pohjoisilla alueilla (Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio 2025). Siksi saamelaisten sopeutumismahdollisuuksia tarkastelevassa tutkimuksessa ja kehittämistoiminnassa on kiinnitetty huomiota muun muassa koulutukseen, kielten säilymiseen ja poliittisen neuvonannon mahdollisuuksiin (Näkkäläjärvi et al. 2025).

Tutkimukseen osallistaminen ei ole ongelmatonta

Tromssassa panelistit keskustelivat alkuperäiskansojen osallistamiseen liittyvistä haasteista Grönlannin, Pohjoismaiden ja Pohjois-Amerikan näkökulmista. Haasteet ovat samankaltaisia kaikkialla. Esimerkiksi tutkimusväsymys on todellisuutta. Kiinnostus alkuperäiskansojen osallistamiseen on selkeästi noussut viime vuosina ja se on lähtökohtaisesti hieno asia. Alkuperäiskansojen yhteisöissä on kuitenkin konkreettinen huoli siitä, riittävätkö heidän resurssinsa ja aikansa osallistumiseen.

Viime vuosina moni rahoittaja on ottanut alkuperäiskansojen huomioimisen esille rahoitusinstrumenteissaan ja -hauissaan. Tromssan paneelissa huomautettiin, että se on hieno edistysaskel, mutta ei täysin ongelmaton. Se voi lisätä alkuperäiskansojen yhteisöjen taakkaa entisestään ja hankkeiden arviointi vie resursseja muilta töiltä. Lisäksi tutkijat eivät useinkaan ota yhteyttä tarpeeksi varhain niin, että yhteisöllä olisi todellinen mahdollisuus osallistua hankkeen suunnitteluun. NordForsk, joka rahoittajana on näyttänyt asiassa esimerkkiä Pohjoismaissa, kertoi, että tässä asiassa käynnissä on kehitystyö ja ohjeistusta tulossa.

Toinen asia, mihin tulisi tarttua, liittyy tutkimushakemusten arvioijiin. Vaikka alkuperäiskansatutkimuksen parissa on omat ohjeensa vertaisarviointiin, ei sen ulkopuolella ole mitään takeita, että hakemuksia arvioiva henkilö tuntee aihepiiriä eettisen ja laadukkaan tutkimuksen edellyttämällä tavalla. Keskustelussa nostettiin esiin esimerkiksi yhteiskunnallisen relevanssin arvioiminen: kenen silmin ja keiden näkökulmasta tutkimuksen yhteiskunnallinen relevanssi määritellään. Jos arvioijan katse ei ole alkuperäiskansan yhteiskunnallisen aseman kentällä, voi tutkimuksen relevanttiutta olla hankala määrittää.

Tuoretta tietoa tutkimusväsymyksestä ja siitä yhteiskunnallisesta kontekstista, missä tutkimusta tehdään, voi lukea tuoreista Saamelaisten totuus- ja sovintokomission raporteista. Arktinen neuvosto on näyttänyt alkuperäiskansojen huomioimisessa esimerkkiä jo pitkään, ja alkuperäiskansojen roolia neuvoston työssä pidetään elävänä ja tärkeänä.

Tutkimuskulttuuri on viime vuosina muuttunut. Keskiössä on tieteen vapaus ja saamelaisyhteisön itsemääräämisoikeus itseään koskevaan tiedontuotantoon (Kuokkanen 2024). Tutkimustoiminnan eettisyydestä on tietoa tarjolla, ja esimerkkejä perinteisen tiedon ja tutkitun tiedon yhteen tuomisesta on olemassa myös Suomesta (katso esim. Näkkäläjärvi and Juntunen 2023). Ohjeita eettisemmän tutkimuksen tekemiseen on saatavilla, ja niihin löydät linkkejä blogini lopusta.

On selvää, että aihe on herkkä ja alati liikkeessä, minkä vuoksi on tärkeää suhtautua siihen vaadittavalla vakavuudella. Viesti niin Tromssan konferenssin panelisteilta kuin Saamelaisten ilmastoneuvoston työstäkin on, että meidän kaikkien on rohkeasti opeteltava uutta. Virheistä oppii, uusia ja parempia käytänteitä keksitään. Muuttuvat ajatusvirrat nostavat suurempia aaltoja läpi yhteiskunnan. Saamelainen ilmastoneuvosto jatkaa tätä työtä. Se tuo yhteen perinteisen tiedon haltijat ja eri tieteenalojen tutkitun tiedon edustajat antamaan neuvoja poliittisen päätöksenteon tueksi, jotta myös politiikka olisi eettisempää.

Tutustu myös:

Marja Helena Sivonen toimii erikoistutkijana ilmastoratkaisut yksikössä, politiikka ja riskit -ryhmässä. Hän on myös vieraileva tutkija Arktisella keskuksella ja Saamelaisen ilmastoneuvoston jäsen. Marja Helena rakastaa kirjoja, hiihtoa ja Ylen kulttuuritarjontaa ja on innostunut keramiikkatöistä.

Tekstissä viitattu paneeli oli nimeltään Indigenous Engagement and Co-Creation in Arctic Research ja sen järjestivät NordForsk ja Norjan arktinen yliopisto UiT.

Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.

Lähteet:

Lue lisää blogejamme