Pohjavesinäytteenoton toimintamalli

Tavoite
Näytteenoton suunnittelulla pyritään varmistamaan, että näytteenottoon on varattu riittävät resurssit ja että näytteenotto tehdään oikeilla välineillä edustavista havaintopaikoista. Näytteenoton suunnittelemiseksi laaditaan hankesuunnitelma sekä näytteenotto- ja analyysisuunnitelma.

Menettelytavat

1. Sovi työn tilaajan tai muun yhteistyötahon kanssa kyseisen näytteenoton tavoitteista.
   Vastuu: Pohjavesiasiantuntija
2. Laadi hankesuunnitelma, jossa esitetään hankkeen tavoitteet ja yleiskuvaus alueen hydrogeologisista olosuhteista sekä alustava näytteenottosuunnitelma.
   Dokumentti: Hankesuunnitelma
   Vastuu: Pohjavesiasiantuntija
3. Varmista, että käytettävissä on sertifioitu tai muuten riittävän pätevä näytteenottaja.
   Vastuu: Pohjavesiasiantuntija
4. Varmista, että näytteenottoon on varattu riittävästi aikaa ja rahaa.
   Dokumentti: Näytteenotto- ja analyysisuunnitelma
   Vastuu: Pohjavesiasiantuntija
5. Tee tarvittavat sopimukset työn tilaajan tai muun yhteistyötahon kanssa. Sopimuksessa näytteenottotapahtumat on syytä eritellä mahdollisimman yksityiskohtaisesti.
   Dokumentti: Sopimus
   Vastuu: Pohjavesiasiantuntija
6. Laadi yksityiskohtainen pohjavesinäytteenotto- ja analyysisuunnitelma, jonka avulla näytteenottaja osaa toimia virheettömästi ja tarkasti näytteenoton eri vaiheissa. Suunnitelma edistää myös projektin hallintaa ja budjetointia.
   Vastuu: Pohjavesiasiantuntija

Dokumentit

• Hankesuunnitelma
• Hankkeen tilaus- ja sopimusasiakirjat
• Näytteenotto- ja analyysisuunnitelma

Viiteaineisto

Rintala, J. & Suokko, T. 2008. Pohjavesinäytteenotto - Nykytila ja kehitystarpeet SY48/2008. helda.helsinki.fi/handle/10138/38376

Kinnunen, T. (toim.). 2005 Pohjavesitutkimusopas: käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys. www.vesiyhdistys.fi/pdf/Pohjavesiopas.pdf

FINAS. Opas akkreditointivaatimusten soveltamiseksi ympäristönäytteenotossa/Pohjavesinäytteenotto.

Pohjaveden korkeutta tarkkaillaan ja pohjavesinäytteitä otetaan erityyppisistä havaintopaikoista. Yleisimpiä havaintopaikkoja ovat havaintoputket ja kaivot. Näytteitä otetaan myös lähteistä, vedenottamoiden tai kaivojen hanoista, pohjavesilammikoista ja koekuopista. Maaveden laatua seurataan lisäksi lysimetreistä.

Olemassa olevien pohjaveden havaintopaikkojen lisäksi on usein tarpeen perustaa uusia havaintopaikkoja, jotta pohjavesinäyte saadaan halutusta kohdasta. Yleisin tapa uuden havaintopaikan perustamiseksi on asentaa pohjavedenhavaintoputki maa- tai kallioperään. Havaintoputken asentamiseen tulee aina saada maanomistajan tai alueen haltijan suostumus. Havaintoputken sijoittamisella samoin kuin oikean tyyppisen havaintoputken asentamisella on tärkeä merkitys edustavan näytteen saamisessa.

Havaintoputken asennuksen jälkeen putki huuhdotaan työntämällä pumppuun liitetty vesiletku putken alaosaan saakka. Huuhtelua jatketaan kunnes ylöstuleva vesi on kirkasta. Huuhtelussa käytettävät välineet valitaan putken rakenteen ja tuoton perusteella.

Havaintoputken toimivuus on syytä tarkistaa määräajoin myös putken asennuksen jälkeen. Mikäli epäillään havaintoputken tukkeutuneen, tulisi tarkistaa sen toimivuus. Tarkistuksessa mitataan pohjavedenpinnan taso sekä täytetään putki vedellä ja mitataan vedenpinnan laskeutumisnopeus. Putken siiviläosan tukkeutuneisuutta voidaan selvittää myös mittaamalla havaintoputken alapään syvyys ja vertaamalla saatua tietoa putkikortin tietoihin.

Havaintoputkia on monenlaisia. Eroja on muun muassa putkien materiaaleissa, läpimitoissa ja rakenteissa. Havaintoputken materiaali ja halkaisija vaikuttavat vesinäytteen veden laatuun sekä näytteenottotapaan. Muoviputket soveltuvat pohjavesinäytteenottoon yleensä paremmin kuin teräsputket.

Suunnitelmassa esitetään tarvittavassa laajuudessa

1. Näytteenoton tavoitteet
2. Näytteenottoaikataulu
3. Näytteenoton piiriin kuuluvien havaintoputkien lukumäärä ja sijainti sekä putkikortit tai vastaavat tiedot; esim. putken materiaali, sisähalkaisija, siivilätiedot sekä putken että pohjaveden pinnan korkeustiedot
4. Näytteistä tehtävät analyysit
5. Tarvittavien näytepullojen tyyppi ja määrä
6. Käytettävä pumppauskalusto ja muu näytteenottovälineistö sekä niiden toimintaperiaate
7. Työsuojelu näytteenotossa
8. Toimenpiteet kontaminaation välttämiseksi näytteenotossa
9. Näytteenottojärjestys
10. Ohjeet vedenpinnan ja vesipatsaan paksuuden mittaamista varten
11. Näytteenottotapa, -syvyys ja pumppausvesien hallinta
12. Näyteastioiden täyttämisohjeet
13. Otettavat laadunvarmistus ja kontrollinäytteet
14. Toimintaohjeet kenttävälineistön kalibrointiin
15. Kentällä tehtävät määritykset
16. Näytteiden esikäsittely
17. Näytteiden pakkaamisohjeet ja toimittaminen laboratorioon
18. Tiedot mahdollisista poikkeamista työohjeesta
19. Tiedot havaintoputkien ja mahdollisten lukollisten puomien avaimista
20. Näytteenoton toimeksiannon vastuuhenkilö ja yhteystiedot

Tavoite

Näytteenoton valmistelun tavoitteena on varmistaa, että näytteenottoon käytettävät laitteet ovat toimintakunnossa ja että näytteenotto voidaan toteuttaa turvallisesti ohjeiden mukaan oikeasta paikasta.

Menettelytavat

Ennen maastoon lähtöä tehtävät toimenpiteet
Vastuu: Pohjavesiasiantuntija

1. Perusta havaintopaikka soveltuvaan tietojärjestelmään. Suositeltavaa on, että havaintopaikkatiedot koordinaattitietoineen toimitetaan valtakunnalliseen pohjavesitietojärjestelmään (POVET).
   Vastuu: POVET-järjestelmän tallennuskäyttäjä
2. Sovi näytteenottoaikataulu ja näytteiden toimitustapa analysoivan laboratorion kanssa
   Dokumentti: Näytteenottosuunnitelma
   Vastuu: Näytteenottaja
3. Tilaa tai varaa näytepullot laboratoriosta hyvissä ajoin ennen näytteenottoa.
   Dokumentti: Näytteenottosuunnitelma
   Vastuu: Näytteenottaja
4. Valitse näytepullot analysoitavien parametrien, arvioitujen pitoisuuksien sekä analysoinnilta vaaditun tarkkuuden perustella. Pyydä näytepullojen valinnassa tarvittaessa apua analysoivasta laboratoriosta.
   Vastuu: Näytteenottaja
5. Varmista, että näytteenotossa tarvittavat mittalaitteet toimivat ja ne on kalibroitu asianmukaisesti. Jos laite edellyttää kalibrointia, toimi laitteen käyttöohjeen mukaisesti.
   Vastuu: Näytteenottaja / Laboratorionhenkilökunta
6. Dokumentoi kalibrointitapahtuma ja säilytä dokumentti laitekansiossa tai muussa helposti löydettävissä olevassa paikassa.
   Dokumentti: Dokumentti
   Vastuu: Näytteenottaja / Laboratorionhenkilökunta
7. Ota maastoon mukaan pohjavesiputkikortti, pohjavesinäytteenoton havaintolomake ja muut havaintolomakkeet sekä mahdolliset näytteenotto-ohjeet.
   Vastuu: Näytteenottaja
8. Ota maastoon mukaan näytteenottovälineet ja näytteenotossa tarvittavat oheistarvikkeet.
   Vastuu: Näytteenottaja
9. Ota mukaan laboratoriosta kestävöintivälineet, -aineet ja -ohjeet. Varmista, että kestävöintiaineet ja reagenssit ovat tuoreita ja puhtaita.
   Vastuu: Näytteenottaja / Laboratorionhenkilökunta
10. Varmista, että olet huomioinut näytteenottoon liittyvät työturvallisuusasiat.
    Vastuu: Esimies / Näytteenottaja
11. Ole tarvittaessa yhteydessä näytteenottohavaintopaikan maanomistajaan ja sovi näytteenotosta.
    Vastuu: Näytteenottaja

Maastossa tehtävät toimenpiteet

1. Varmista, että olet oikealla havaintopaikalla. Havaintopaikan koordinaatit ja sijaintikartta löytyvät joko havaintolomakkeesta tai näytteenottosuunnitelmasta. Tarvittaessa käytä GPS-paikanninta sijainnin varmistamiseksi.
   Vastuu: Näytteenottaja
2. Tarkista, ettei havaintoputki ole vaurioitunut. Mikäli havaintoputki on liikkunut roudan vaikutuksesta, havaintoputken lukko on rikottu tai havaintoputkeen on työnnetty vieraita esineitä tai se on muuten vaurioitunut ilmoita siitä välittömästi työn tilaajalle.
   Vastuu: Näytteenottaja
3. Valmistele havaintopaikan lähiympäristö näytteenotolle sopivaksi. Poista tarvittaessa kasvillisuus havaintoputken lähiympäristöstä, jotta voit asettaa näytteenottolaitteet vakaalle alustalle ja ottaa näytteet siten ettei näytteet kontaminoidu. Jos pumpun virtalähteenä on polttomoottori, niin sen pakokaasut on johdettava mahdollisimman kauas havaintoputkesta. Näytteenottopaikalle tulee tarvittaessa levittää puhdas muovi, jonka päällä näytevälineitä voidaan käsitellä ilman, että ne joutuvat kosketuksiin maaperän kanssa. Vaihtoehtoisesti näytteet voidaan ottaa ja käsitellä kannettavan puhtaan näytteenottopöydän päällä.
   Vastuu: Näytteenottaja
4. Varmista, että olet ottamassa näytteitä näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Likaantuneesta pohjavedestä näytteet otetaan pääsääntöisesti siten, että ensin otetaan näytteet puhtaimmasta havaintoputkesta ja viimeisenä likaisimmasta.
   Vastuu: Näytteenottaja

Dokumentit

• Mittalaitteiden kalibrointipöytäkirja
• Pohjavesiputkikortti
• Pohjavesinäytteenoton havaintolomake
• Mahdolliset muut havaintolomakkeet

Viiteaineisto

Rintala, J. & Suokko, T. 2008. Pohjavesinäytteenotto -Nykytila ja kehitystarpeet SY48/2008. helda.helsinki.fi/handle/10138/38376

Kinnunen, T. (toim.). 2005 Pohjavesitutkimusopas: käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys. 194 s. www.vesiyhdistys.fi/pdf/Pohjavesiopas.pdf

Lepistö, J., Westerholm, H. J., Schultz, E., Uljas, J., Björklöf, K. 2014. Hyvät käytännöt pilaantuneiden maiden kenttätutkimuksissa. Ympäristöopas 1, ISSN: 1796-167X, ISBN: 978-952-11-4260-4 (pdf). hdl.handle.net/10138/42681

Björklöf, K., Leivuori, M., Näykki, T., Väisänen, T., Väisänen, R. (2016). Kenttämittausvertailu 11/2015. Luonnonvesien happi, lämpötila, pH, sähkönjohtavuus ja sameus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2016. helda.helsinki.fi/handle/10138/160007

Ympäristöministeriö. 2006. Työsuojeluohje vesi- ja ympäristönäytteenotossa ja hydrologisissa mittauksissa. Ympäristöhallinnon ohjeita 6. helda.helsinki.fi/handle/10138/41537

Näytteenottovälineiden valintaan vaikuttavat havaintoputken rakenne ja veden tuotto, näytteenottosyvyys ja vesinäytteestä tutkittavat parametrit. Näytteenottovälineet eivät saa aiheuttaa kontaminaatiota ja niiden tulisi olla helppokäyttöisiä sekä helposti puhdistettavia.

Pohjavesinäyte otetaan pääsääntöisesti pohjavesinäytteenottopumpulla. Joissakin tapauksissa näytteet otetaan noutimella. Lisäksi on paljon muita pohjavesinäytteenottimia, joiden käyttö Suomessa on vielä vähäistä. Esimerkikisi diffusioon pohjautuvia passiivisia näytteenottomenetelmiä voidaan käyttää selvitettäessä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.

Näytteenottopumppu

Luotettavasti toimiva ja puhdas pumppu on keskeinen työväline pohjavesinäytteenotossa. Pohjaveden näytteenottopumput voidaan jakaa kevyisiin, pumppausteholtaan alle 600 l/min, ja raskaisiin, pumppausteholtaan yli 600 l/min, pumppuihin. Pohjavesinäytteenotossa käytetään ensisijassa kevyitä näytteenottopumppuja. Raskasta diesel- ja sähkökäyttöistä näytteenottokalustoa käytetään pitkäkestoisiin koepumppauksiin.

Pohjavesinäytteenotossa voidaan käyttää esimerkiksi käsi- ja moottorikäyttöisiä imupumppuja, peristalttisia pumppuja, uppopumppuja, syrjäytyspumppuja sekä inertiapumppuja. Mikäli näytteenotossa käytetään sähkökäyttöistä pumppua, varusteisiin kuuluu lisäksi akku tai aggregaatti sekä polttoainetta. Uppopumppu soveltuu pohjavesinäytteenottoon halkaisijaltaan yli 50 mm:n havaintoputkista ja kaivoista. Uppopumpun moottori on pumpun rungossa ja pumppu lasketaan näytteenottosyvyyteen. Uppopumput toimivat yleensä sähköllä. Näytteitä otetaan yleisesti myös ns. itseimevillä pumpuilla, jotka pääsääntöisesti ovat polttomoottorikäyttöisiä. Niiden toiminta perustuu maanpinnalla olevaan pumppuun, joka alipaineen avulla nostaa vettä maan pinnalle. Pumppu pystyy nostamaan vettä seitsemän metrin syvyydestä

Noudin

Noutimia käytetään pohjavesinäytteenotossa yleensä vain, mikäli näytteenottokohta on näytteenottopumpuille liian syvällä, putken tai kaivon tuottoisuus on heikko tai vesinäytteen saantia halutulta syvyystasolta ei voida muuten varmistaa. Noudinta käytettäessä vesi sekoittuu putkessa ja se aiheuttaa muutoksia vesinäytteen laadulle. Noutimella otetun näytteen tuloksia voidaan yleensä pitää suuntaa antavina. Puhtaiden ja likaisten näytteiden ottamiseen käytettävät noutimet on syytä pitää erillään.

Noutimet ovat joko uudelleen käytettäviä tai kertakäyttöisiä. Pohjavesinäytteenotossa käytettyjä noutimia ovat Ruttner, Limnos, Bailer putkinoudin, pullonoudin ja näistä kehitetyt omavalmisteiset noutimet. Kertakäyttöisten noutimien käyttö on lisääntynyt, etenkin likaantuneiden pohjavesinäytteiden otossa, sillä ne eivät aiheuta näytteenottimesta johtuvaa pohjaveden kontaminaatiota.

• Näytepullot valitaan tutkimuksessa tehtävien määritysten, arvioitujen pitoisuuksien sekä tutkimukselta vaadittavan tarkkuuden mukaan.
• Polyeteenimuovista valmistetut, värittömällä kierretulpalla varustetut muovipullot soveltuvat useimpiin fysikaalis-kemiallisiin epäorgaanisten aineiden määrityksiin.
• Lasiset, hiostulpalliset pullot soveltuvat  orgaanisten yhdisteiden analysointia varten otettaville näytteille, kaasumaisten yhdisteiden (hiilidioksidi, happi, sulfidi) näytteille, alkaliniteettinäytteille sekä pH:n ja sähkönjohtavuuden määritykseen käytettäville näytteille.
• Näytteenottopullojen korkkien tulee olla reagoimatomia muovikorkkeja tai –tulppia tai hiotusta lasista tehtyjä tulppia.
• Erikoisnäytteenottoon soveltuvat esimerkiksi Polytetra-fluorieteeni-pullot (PTFE-pullot).
• Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältävät pohjavesinäytteet voidaan ottaa suoraan näyteampulleihin, joita ei avata enen näytteen analysointia.

Kenttämittarit

Näytteenoton yhteydessä voidaan kentällä tehdä pohjavesimäärityksiä kenttäkäyttöön tarkoitetuilla mittareilla. Kenttämittareiden toimintaperiaatteissa voi olla eroavaisuuksia. Esimerkiksi sähkökemiallisen happimittarin ja optisen happimittarin toimintaperiaatteet eroavat toisistaan ja vähänvirtaavissa vesissä kuten pohjavesiputkissa sähkökemiallinen anturi saattaa aliarvioida pitoisuutta. Kentällä yleisimmin määritettyjä suureita ovat pohjavedenpinnan korkeus, pohjaveden lämpötila, pH, sameus, sähkönjohtavuus, alkaliteetti sekä happi-, hiilidioksidi- ja rautapitoisuus.

Tarkempia tietoja kenttämittareista löytyy ” Kenttämittausvertailu 11/2015. Luonnonvesien happi, lämpötila, pH, sähkönjohtavuus ja sameus”- julkaisusta (Björklöf, K. et. al., 2016 ).

Automaattisilla pohjaveden korkeuden ja laadun mittareilla kerätään jatkuvia laatu- ja korkeustietoja. Automaattisen mittarin anturin tulee mahtua havaintoputkeen ja akkujen tulee olla pitkäkestoisia ja huoltovapaita.

Kalibrointi

Kenttämittarit tulee kalibroida mittarikohtaisten kalibrointiohjeiden mukaisesti, jotta mittaustarkkuus säilyy hyvänä. Laitteiden kalibrointitiheyteen vaikuttavat mittarin ominaisuudet, mittarin käyttötarkoitus ja tavoiteltu mittaustarkkuus.Virheellinen kalibrointi aiheuttaa virheen mittaustuloksiin.

• Kalibroinnissa käytetään jäljitettävästi kansallisia mittanormaaleja.
  Mittareille tulee laatia kalibrointiohjelma ja ohjeistus, joista käy ilmi, miten ja kuinka usein kalibrointi tapahtuu, sekä kalibroinnin vastuuhenkilöt.
• Lämpömittarin lukema tulee tarkistaa jäljitettävästi kalibroidulla vertailumittarilla. Mittarin mahdollinen virhe tulee huomioida mittaustuloksessa.Lämpömittarin voi olla useita asteita ja sillä on vaikutusta muun muassa hapen kyllästysarvon määrittämiseen.
• Happimittareissa on yleensä automaattinen lämpötilakompensointi sekä käsin säädettävä karkea suolapitoisuuden kompensointi suolaisia vesiä varten. Happielektrodissa on teflonkalvon peittämä polarografinen tuntoelementti. Mittari kalibroidaan joko Winkler-titrauksella laboratoriossa, ilmalla kyllästetyllä vedellä tai ilmassa. Mikäli  elektrodi on kuivunut tai siinä on reikiä tai ryppyjä, pitää kalvo vaihtaa. Happimittarin anturi tulee huoltaa mikäli kokonaismittausaika on pidentynyt normaalista.
• pH-mittari kalibroidaan aina ennen mittausta  puskuriliuoksilla, joiden pH tunnetaan. Kalibrointiin käytetään yleensä vähintään kahta puskuriliuosta, joista toinen on lähellä isopotentiaalipistettä (pH 7) ja toisen pH on sellainen, että mitattavat näytteet jäävät pH:ltaan puskuriliuosten väliin. Kalibroinnissa käytettävät puskuriliuokset hävitetään käytön jälkeen, sillä vanhentuneet tai likaantuneet puskuriliuokset ovat yleisimpiä virhelähteitä pH-mittauksessa. Liuosten kulutuksen minimoimiseksi puskuriliuokset säilytetään mahdollisimman pienissä astioissa.
• Sähkönjohtavuusmittari kalibroidaan ennen mittausta liuoksella, jonka suolapitoisuus tunnetaan.
• Automaattiset pohjaveden laadun ja korkeuden mittarit tarvitsevat yleensä säännönmukaista huoltoa ja mittareiden kalibrointia.

Mittalaitteiden kalibroinnista vastaa yleensä laboratorio.

Näytteenotossa tarvitaan näytteenottopumpun, näytteenottimen ja näytepullojen lisäksi myös muita tarvikkeita. Tällaisia tarvikkeita ovat esimerkiksi suuri astia näytteenottopumppauksen tuoton mittaamiseksi. Lisäksi näytteenottajan tulee huolehtia, että havaintoputkien kansien samoin kuin mahdollisten tiepuomien avaimet ovat mukana.

Talvella on syytä varautua näyteputkien lukkojen sulattamiseen esimerkiksi kaasupolttimella. Lukkosulan käyttö voi aiheuttaa näytteen kontaminaatiovaaran. Talviolosuhteissa on lisäksi varauduttava siihen, että näytteenottopaikalle ei pääse autolla, jolloin näytteenottokaluston kuljettamiseen voidaan tarvita ahkiota ja suksia tai moottorikelkkaa. Näytteenottajan on kiinnitettävä huomiota myös henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja otettava mukaan muun muassa kertakäyttöisiä hanskoja, ensiapupakkaus, käsipyyhkeitä, suojalasit ja matkapuhelin.

Tarkistuslista

• Näytteenottovälineet; pumput, ottimet
• Näytepullot; oikeanlaatuiset ja riittävästi
• Astia näytteenottopumppauksen tuoton mittaamiseksi
• Lukkojenn avaimet; puomit, putket
• Talvella lukkojen sulattamiseen tarvittavat välineet (kaasupoltin)
• Kaluston kuljetusvälineet maastossa; esim. talvella ahkiosukset, moottorikelkka
• Kertakäyttöiset hanskat
• Käsipyyhkeet
• Suojalasit
• Tarvittaessa paikannin
• Matkapuhelin

Pohjavesinäytteenotto on itsenäistä ja vastuunalaista työtä, jossa näytteenottaja joutuu ottamaan vastuun myös käytännön työturvallisuudesta. Hankalat olosuhteet näytteenottotilanteissa voivat altistaa näytteenottohenkilöstön turvallisuus- ja terveysriskeille. Esimiehen tulee varmistaa, että näytteenottohenkilöstölle tiedotetaan näytteenottoon liittyvistä varotoimista ja työturvallisuusasioista ja että näytteenottohenkilöstö tuntee työturvallisuusasiat.

Terveys- ja turvallisuussäännösten vaatimuksiin on kiinnitettävä huomiota ja onnettomuuksien varalta on suojauduttava. Usein toistuvissa seurantatutkimuksissa on tärkeää, että näytteenottopaikalle on turvallinen pääsy kaikissa sääolosuhteissa. Lisäksi on huomioitava, että talvella on liukastumisen riski raskasta kalustoa kannettaessa. Näytteenottoa vaarallisilta paikoilta ja vaarallisista kohteista on vältettävä. Jollei tämä ole mahdollista, tulisi näytteenotossa olla mukana useampi henkilö.

Sähkökäyttöisten näytteenottolaitteiden käyttö sateessa tai muuten kosteissa olosuhteissa voi aiheuttaa sähköiskuvaaran. Vaaran minimoimiseksi työskentelymenetelmät, työmaan suunnittelu ja laitteiden huolto on suunniteltava huolellisesti.

Pohjaveden likaantumistapauksia selvitettäessä on näytteenoton aikana vaarallisten aineiden päästämistä yleisiin viemäreihin kontrolloitava siten, ettei näytteenottohenkilöstölle, viemäreille ja käsittelytoimenpiteille aiheudu haittaa. Mikäli havaintoputkessa saattaa olla myrkyllisiä haihtuvia kaasuja, on suojauduttava asianmukaisin suojavarustein sekä lisäksi vältettävä ihon kautta tapahtuvaa altistumista näille kaasuille. Joissakin tapauksissa myrkylliset kaasut saattavat aiheuttaa myös räjähdysvaaran.

Mikäli näytteitä otetaan umpinaisessa tilassa, tulee ennen näytteenottoa selvittää mahdollisesti myrkyllisten tai tukehduttavien kaasujen ja höyryjen sekä hapen konsentraatiot kyseisessä tilassa.

Näytteenottotyön sekä siihen liittyvien toimintojen työturvallisuutta on käsitelty pohjavesinäytteenoton osalta ympäristöministeriön julkaisemassa työsuojeluoppaassa.

Tavoite

Varmistaa pohjaveden pinnan korkeuden ja havaintoputken syvyyden luotettava mittaustulos. Ohjeen avulla voidaan määrittää luotettavasti pohjaveden pinnan korkeus käyttämällä joko elektronisella anturilla varustettua mittanauhaa tai mittaluodilla varustettua manuaalista mittanauhaa. Lisäksi ohje soveltuu havaintoputken syvyyden mittaamiseen.

Menettelytavat

1. Varmista ennen maastoon lähtöä, että mittanauha on ehjä ja elektronisen mittanauhan anturi antaa ääni- ja/tai valosignaalin.
   Vastuu: Näytteenottaja
2. Merkitse havaintopaikan nimi, havainnoinnin päivämäärä ja ajankohta havaintolomakkeeseen, siltä osin kun tietoja ei ole täytetty etukäteen.
   Dokumentti: Havaintolomake
   Vastuu: Näytteenottaja
3. Avaa havaintoputken kansi ja poista se.
   Vastuu: Näytteenottaja
4. Arvioi pohjaveden pinnan korkeuden taso havaintopisteessä aiemmista havainnoista tai putkikortista.
   Vastuu: Näytteenottaja
5. Puhdista mittanauhan anturi tislatulla vedellä ennen sen laskemista havaintoputkeen
   Vastuu: Näytteenottaja
6. Käännä virta päälle mittariin ja varmista, että mittarin ääni- ja/tai valosignaali toimii.
   Vastuu: Näytteenottaja
7. Laske mittanauhan päässä oleva anturi havaintoputkeen. Kun anturi on lähellä arvioitua pohjavedenpintaa, niin laske mittanauhaa hyvin hitaasti alaspäin, jotta voit havaita signaalin mahdollisimman tarkasti. Anturi antaa ääni- tai valosignaalin osuessaan veden pintaan.
   Vastuu: Näytteenottaja
8. Lue mittanauhan mitta-asteikolta lukema varsinaisen havaintoputken pään korkeudelta, kun anturi antaa äänisignaalin. Merkitse havaintolomakkeeseen tulokset 1 cm:n tarkkuudella. Varsinainen havaintoputki on suojaputken sisällä oleva putki.
   Dokumentti: Havaintolomake
   Vastuu: Näytteenottaja
9. Mikäli käytät manuaalista mittaluodilla varustettua mittanauhaa, pohjaveden pinta määritetään kuulohavainnon perusteella, joka syntyy mittaluodin osuessa pohjaveden pintaan.
   Vastuu: Näytteenottaja
10. Tee korkeusmittaus vähintään kolme kertaa mittaustulosten varmistamiseksi. Nosta anturi mittausten välillä noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle ja laske anturi uudestaan kunnes se kohtaa vedenpinnan. Mittaustulosten tulisi yleensä erota keskenään alle 0,1 % eli 10 metrissä ero saisi olla 1 cm.
    Vastuu: Näytteenottaja
11. Merkitse saadut tulokset havaintolomakkeeseen.
    Dokumentti: Havaintolomake
    Vastuu: Näytteenottaja
12. Laske pohjaveden pinnan korkeudet. Mikäli mittaustulokset ovat ristiriitaisia, selvitä syy ja jatka mittaamista kunnes tulokset ovat toistettavia.
    Vastuu: Näytteenottaja
13. Vertaa tuloksia aikaisempiin havaintotuloksiin. Mikäli mittaustulokset poikkeavat merkittävästi, tee mittaus uudestaan.
    Vastuu: Näytteenottaja
14. Mittaa havaintoputken syvyys, joko mittanauhalla tai videokameran avulla. Merkitse mittaustulos havaintolomakkeeseen.
    Dokumentti: Havaintolomake
    Vastuu: Näytteenottaja
15. Toista kohdat 7-11 näytteenoton päätyttyä, mikäli havaintoputkesta otetaan näytteitä pumppaamalla.
    Vastuu: Näytteenottaja
16. Merkitse havaintolomakkeeseen havainnon kohdalle NA, mikäli havaintoputkessa ei ole pohjavettä.
    Dokumentti: Havaintolomake
    Vastuu: Näytteenottaja
17. Sulje mittari ja poista mittanauha varovasti havaintoputkesta. Käytä mahdollisuuksien mukaan mittanauhan ohjainta, jotta mittanauha ei hankaudu putken reunoissa.
    Vastuu: Näytteenottaja
18. Sulje havaintoputken kansi.
    Vastuu: Näytteenottaja
19. Puhdista mittanauha ja anturi jokaisen mittauksen jälkeen, jotta mahdollista ristiin kontaminoitumista ei tapahtuisi havaintopaikkojen välille. Puhdistus tehdään vetämällä mittanauha ja anturi puhtaan tislatulla vedellä kostutetun puhtaan liinan läpi.
    Vastuu: Näytteenottaja
20. Merkitse havaintolomakkeeseen sääolotiedot ja niissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset havaintojen aikana.
    Dokumentti: Havaintolomake
    Vastuu: Näytteenottaja
21. Dokumentoi näytteenotossa tapahtuneet epätavalliset tapahtumat, kuten veden putoaminen putkeen tai lähialueella tapahtuvat pumppaukset.
    Dokumentti: Havaintolomake
    Vastuu: Näytteenottaja
22. Toimita havaintotiedot työntilaajalle ja/tai tallenna ne POVET-tietojärjestelmään.
    Dokumentti: Havaintolomake
    Vastuu: Näytteenottaja

Dokumentit

• Havaintolomake

Viiteaineisto

Rintala, J. & Suokko, T. 2008. Pohjavesinäytteenotto -Nykytila ja kehitystarpeet SY48/2008. helda.helsinki.fi/handle/10138/38376

Kinnunen, T. (toim.). 2005 Pohjavesitutkimusopas: käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys. www.vesiyhdistys.fi/pdf/Pohjavesiopas.pdf

Hydrologiset havainnot. Hydrologisen seurannan kenttätöiden toimintakäsikirja. Pohjaveden pinnankorkeuden mittaaminen: www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Hydrologiset_havainnot

Tavoite

Pohjavesinäytteenottokäytäntöjen yhtenäistäminen.

Menettelytavat

1. Laske pumppu havaintoputkeen näytteenottosuunnitelmassa esitettyyn syvyyteen ja lukitse pumppu. Varmista, että pumppu ja vesiletku ovat puhtaita ennen havaintoputkeen laskemista.
   Vastuu: Näytteenottaja
2. Aloita esipumppaus, jotta otettava näyte edustaisi pohjavesivyöhykkeen vedenlaatua eikä putkessa olevaa vettä. Aloita pumppaus teholla 8-10 l/min. Veden kirkastuessa pumppaustehoa voidaan lisätä. Pumppausta jatketaan vähintään 20 minuuttia.
   Vastuu: Näytteenottaja
3. Mittaa pumpatun veden määrä käyttäen apuna esimerkiksi ämpäriä.
   Dokumentti: Havaintolomake
   Vastuu: Näytteenottaja
4. Johda pumpattu vesi mahdollisimman kauas havaintoputkesta, ettei pumpattu vesi kierrä välittömäsi maan läpi takaisin havaintoputkeen.
   (1-4. Mikäli näytteenotossa käytetään noudinta, ota näyte noutimen käyttöohjeiden mukaisesti.)
   Vastuu: Näytteenottaja
5. Huuhtele näytepullot ennen pullojen täyttämistä näytevedellä. Jos pullot on erikoiskäsitelty tiettyä määritystä varten tai niihin on etukäteen lisätty kemikaaleja, niin pulloja ei huuhdella.
   Vastuu: Näytteenottaja
6. Täytä näytepullot annettujen ohjeiden mukaisesti.
   Vastuu: Näytteenottaja
7. Ota näytteenoton ladunvalvontaan liittyvät nollanäytteet, rinnakkaiset osanäytteet ja rinnakkaisnäytteet
   Vastuu: Näytteenottaja

Dokumentit

• Pohjavesinäytteenoton havaintolomake
• Putkikortti

Viiteaineisto

Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B 10. 87 s. helda.helsinki.fi/items/5c1097b9-c701-48f9-aa8f-f74c664e46a7

Kinnunen, T. (toim.). 2005 Pohjavesitutkimusopas: käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys, Helsinki. 194 s. www.vesiyhdistys.fi/pdf/Pohjavesiopas.pdf

SFS-käsikirja 147-1. 2011. Veden laatu. Osa 1: Näytteenottomenetelmät.

Pohjavesinäytteet otetaan havaintoputkista yleensä pumppaamalla. Ennen varsinaista näytteenottoa vettä tulisi pumpata havaintoputkesta riittävän kauan, jotta otettava näyte edustaisi pohjavesivyöhykkeen vedenlaatua eikä putkessa olevaa vettä.

Näytteenottopumpun letkunpää tai uppopumppu laitetaan haluttuun näytteenottosyvyyteen ja aloitetaan pumppaus. Näytteenottopumppaus aloitetaan teholla 8−10 l/min.

Vettä pumpataan vähintään viisi minuuttia ja samalla seurataan veden sameutta sekä pumppauksen tuottoa esimerkiksi astiamittauksella. Veden kirkastuessa pumppaustehoa voidaan lisätä.

Pumppausta jatketaan vähintään 15 minuuttia veden kirkastumisen jälkeen. Kokonaispumppausaika on siis vähintään 20 minuuttia, jolloin vettä on pumpattu tuotosta riippuen 100−300 litraa. Tällöin vesi havaintoputkessa on vaihtunut useampaan kertaan.

Vähimmäispumppausaika voidaan arvioida laskemalla havaintoputkessa oleva vesimäärä. Ennen pumppauksen aloittamista tehdyn pohjavedenpintamittauksen ja putkikortin tietojen perusteella saadaan tieto pohjavesikerroksen paksuudesta havaintoputkessa. Halkaisijaltaan 50 mm havaintoputkessa on vettä metriä kohden noin 2 litraa ja 32 mm havaintoputkessa noin 0,8 litraa. Kertomalla tämä vesikerroksen paksuudella saadaan selville pumpattava vesimäärä ja vertaamalla tätä pumppauksen tuottoon voidaan arvioida aika, jonka kuluttua putkessa oleva vesi on vaihtunut.

Pumppausaika on sitä pidempi, mitä paksumpi vesikerros havaintoputkessa on.

Jos kyseessä on huonosti vettä tuottava havaintoputki, suositellaan putken pumppaamista tyhjäksi noin viikkoa ennen varsinaista näytteenottoa.

Kaivosta pumpataan vettä ennen näytteenottoa vähintään 2/3 kaivon vesitilavuudesta, jolloin näyte edustaa todennäköisesti pohjavesimuodostuman pohjavettä. Vähimmäispumppausaika on kuitenkin 20 minuuttia. Pumpattu vesi on syytä johtaa riittävän etäälle kaivosta, jottei se valu takaisin kaivoon.

• Näytteenoton laadunvalvonta käsittää nollanäytteet, rinnakkaiset osanäytteet ja rinnakkaisnäytteet, joiden ottaminen tulisi huomioida jo näytteenottosuunnitelmassa.
• Näytteenoton laadunvalvonnan ns. nollanäytteen tavoitteena on varmistaa, että kestävöintikemikaalit, näyteastiat, näytteenottimet ja muut näytteenotossa käytettävät välineet ovat puhtaita. Mahdollinen kontaminaatio on pääteltävissä puhtaan näytteen analyysituloksista.
• Nollanäyte otetaan kentälle tuodusta puhtaasta vedestä samoilla menetelmillä ja välineillä kuin varsinainen näyte. ja se kuljetetaan, säilytetään ja analysoidaan kuten varsinainen näyte.
• Mikäli nollanäytteen kontaminaation syy ei selviä eikä muiden näytteiden mahdollista kontaminaatiota voida sulkea pois, tulokset eivät ole käyttökelpoisia ja näytteenotto on uusittava.
• Rinnakkaisosanäytteiden avulla osoitetaan näytteenoton edustavuutta tai toisinpäin matriisin heterogeenisutta.
• Rinnakkaisnäytteiden avulla varmistetaan, ettei satunnaisvirheitä aiheuttavia tekijöitä esiinny näytteenoton ja analysoinnin välisenä aikana.
• Vertailu- ja nollanäytteitä suositellaan otettavaksi 5−10 % kaikista näytteistä.
• Seurantanäytteenotossa tulisi näytteet ottaa aina samalla tavalla, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia.

Tavoite

Parantaa näytteiden säilyvyyttä sekä suodattaa näytteistä kiinteä aines pois, jotta voidaan määrittää pohjaveteen liuenneita aineita. Näytteiden käsittelyn ja kenttämääritysten yhtenäistäminen.

Menettelytavat

1. Suodata tarvittaessa sameat näytteet näytteenottosuunnitelman tai ohjeiden mukaisesti. Suodatus parantaa erityisesti vesinäytteiden metallimääritysten, kuten rauta- ja mangaanimääritysten, luotettavuutta.
Vastuu: Näytteenottaja

2. Kestävöi näytteet ohjeiden mukaisesti. Kestävöintiin käytettävien kemikaalien tulee olla puhtaita eivätkä ne saa aiheuttaa kontaminaatioriskiä.
Vastuu: Pohjavesiasiantuntija

3. Tee tarvittavat kenttämääritykset. Tyypillisiä kentällä määritettäviä parametrejä ovat sameus, lämpötila, happipitoisuus, pH, sähkönjohtavuus, rautapitoisuus, mangaanipitoisuus sekä hiilidioksidipitoisuus.
Vastuu: Näytteenottaja

Dokumentit

• Näytteenottopöytäkirja

Viiteaineisto

Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B 10. 87 s. helda.helsinki.fi/items/5c1097b9-c701-48f9-aa8f-f74c664e46a7

Kinnunen, T. (toim.). 2005 Pohjavesitutkimusopas: käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys, Helsinki. 194 s. www.vesiyhdistys.fi/pdf/Pohjavesiopas.pdf

• Pohjavesinäytteet tulee tarvittaessa suodattaa kentällä näytteenoton yhteydessä
• Näytteet suodatetaan metalli-, anioini- ja DOC-määritystä varten
• Yleensä käytetään 0,45 μm suodattimia
• Helposti muuntuvia parametreja tai orgaanisia haitta-aineista määrittäessä näytteitä ei suodateta (SFS-ISO 5667-11 (2009)).
• Kentällä suodattamisen haittapuolena on näytteen kontaminaatioriskin kasvaminen.

• Kestävöinnillä voidaan parantaa näytteen säilyvyyttä.
• Kestävöintitapa riippuu sekä tutkittavasta aineesta että määritysmenetelmästä.
• Kestävöinti tulisi tehdä ensisijaisesti maastossa tai näytteenottopäivänä laboratoriossa.
• Sameita vesinäytteitä ei tule kestävöidä.
• Näytteiden kestävöintiin käytettävät kemikaalit tulee olla puhtaita, eivätkä ne saa aiheuttaa kontaminaatioriskiä.
• Happinäytteet tulee kestävöidä mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen
• Laboratorion antamia kestävöintiohjeita tulee noudattaa.
• Tarkempia ohjeita näytteiden kestävöinnistä saa analysointilaboratoriosta tai ”Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät”- julkaisusta (Mäkelä et. al. 1992).

• Pohjaveden lämpötila mitataan aina näytteenoton yhteydessä.
• Lämpötilan mittaus täydentää muita mittauksia ja voi antaa viitteitä esimerkiksi pohjaveden kerrostuneisuudesta.
• Pohjaveden lämpötila mitataan pumppauksen yhteydessä virtaavasta vedestä joko erillisellä lämpömittarilla tai moniparametrimittarilla, joilla voidaan mitata lisäksi esimerkiksi veden sähkönjohtokykyä.
• Lähteistä tai kaivosta pohjaveden lämpötila voidaan mitata myös noutimeen asennetulla lämpömittarilla.

• Pohjaveden happamuutta kuvaavan pH-arvon avulla voidaan arvioida pohjaveden kerroksellisuutta sekä kemiallista koostumusta.
• Pohjaveden pH mitataan yleensä sähköisillä menetelmillä mittaamalla potentiaaliero kahden elektrodin välillä. Toinen elektrodi on vertailuelektrodi, jonka potentiaali tunnetaan vetyelektronin suhteen. Toisen elektrodin potentiaali on riippuvainen tutkittavan pohjaveden happamuudesta. pH-mittauksessa elektrodeina voivat olla joko erilliset pH- ja vertailuelektrodit tai ns. yhdistelmäelektrodi, jossa kumpikin elektrodi on yhdistetty samaan elektrodiin.
• Mikäli näyte sisältää vähän liuenneita suoloja, antavat erilliset elektrodit usein tarkempia tuloksia kuin yhdistelmäelektrodit.
• Pohjaveden lämpötila vaikuttaa mittaustulokseen.
• Useissa pH-mittareissa on mukana lämpötilaa mittaava elementti, joka huomioi lämpötilan vaikutuksen mittaustulokseen.
• Tarvittaessa lämpötila tulee mitata erikseen.
• Myös Eh-potentiaali voidaan mitata useilla pH-mittareilla.
  Mittarin elektrodit huuhdellaan mittausten välillä, mutta niitä ei saa hangata paperilla, jotta mahdollinen polaroituminen ei aiheuttaisi mittausvirhettä. Elektrodi ei saa kuivua, eikä suolaa saa muodostua membraanin ja vertailuelektrodin päälle. Siinä ei myöskään saa olla naarmuja eikä säröjä.

• Pohjaveden sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden, ionisoituneiden aineiden kokonaispitoisuutta eli veden suolaisuutta.
• Sähkönjohtavuus määritetään toisinaan kentällä.
• Sähkönjohtavuuteen vaikuttaa pohjaveden lämpötila, joten lämpötila on huomioitava mittauksessa.
• Pääsääntöisesti sähkönjohtavuus määritetään laboratoriossa, jossa näyte temperoidaan aina samaan mittauslämpötilaan.

• Pohjaveden happipitoisuuden perusteella voidaan arvioida esimerkiksi raudan ja mangaanin liukenemista pohjaveteen.
• Pohjaveden happimääritys on korvannut lähes kokonaan Eh-potentiaalin mittauksen.
• Eh-potentiaalin mittaus on hankalaa, sillä mittaus tulisi tehdä pohjavesivyöhykkeestä, eikä maan pinnalle nostetusta näytteestä.
• Kentällä tehtävissä happimittauksissa eräs tavallisimmista virhelähteistä on teflonkalvon alle syntynyt ilmakupla.
• Kylmissä olosuhteissa lämpötilan kompensointi vaatii tavallista pidemmän ajan tasaantuakseen.

Tavoite

Varmistaa varsinaisen näytteenoton jälkeen tehtävien toimenpiteiden asianmukainen suorittaminen.

Menettelytavat

1. Täytä näytteenoton yhteydessä havaintolomake. Täytä lomake siten, että seuraavalla kerralla näytteenotto voidaan toistaa samalla tavalla. Kirjaa ylös myös havaintopaikan ympäristössä mahdollisesti tapahtuneet muutokset.
   Dokumentti: Havaintolomake
   Vastuu: Näytteenottaja
2. Pakkaa näytteet kylmävaraajilla varustettuun kuljetuslaatikkoon tai ajoneuvossa olevaan jääkaappiin, jotta näytteet pysyisivät viileinä ja niissä tapahtuisi mahdollisimman vähän lämpötilanuutoksesta aiheutuvia muutoksia. Älä pakkaa puhtaita ja likaisia vesinäytteitä samaan kuljetuslaatikkoon. Myös kestävöintiaineet ja kestävöidyt näytteet tulee kuljettaa erillään muista näytteistä.
   Vastuu: Näytteenottaja
3. Huolla ja puhdista näytteenottokalusto.
   Vastuu: Näytteenottaja
4. Toimita näytteet ja niihin liittyvät dokumentit analysoivaan laboratorioon mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Jos näytteitä otetaan useasta havaintoputkesta, toimita näytteet laboratorioon näytekierroksen jälkeen kuitenkin viimeistään päivän lopuksi. Huomioi näytteiden maksimisäilytysajat
   Vastuu: Näytteenottaja
5. Liitä näytteiden mukaan lähete, josta ilmenee työntilaaja, vastuullinen näytteenottaja, näytteenottopaikka ja -aika, näytteen kaikki käsittelyvaiheet sekä mitä näytteistä on tarkoitus tutkia sekä muita mahdollisesti tutkimukseen vaikuttavia tekijöitä.
   Dokumentti: Lähete
   Vastuu: Näytteenottaja
6. Teetä näytteiden analysointi luotettavassa laboratoriossa, jossa on käytössä laatujärjestelmä.
   Vastuu: Laboratorio

Dokumentit

• Havaintolomake
• Lähete

Viiteaineisto

Näykki, T. ja Väisänen, T. (toim.) (2016). Laatusuositukset ympäristöhallinnon vedenlaaturekistereihin vietävälle tiedolle. Vesistä tehtävien analyyttien määritysrajat, mittausepävarmuudet sekä säilytysajat ja -tavat. helda.helsinki.fi/items/5a77bb41-191f-4b0b-aa71-fdd55346f11b

• Näytteenoton yhteydessä täytetään kentällä havaintolomake, johon merkitään:
  • näytteenottaja,
  • näytteenottopaikka,
  • näytteenottoajankohta,
  • näytteenotto-olosuhteet,
  • pumppaustiedot (esimerkiksi käytetty pumppu, teho, veden kirkastuminen, vedenpinnan korkeus ennen pumppausta ja sen jälkeen),
  • näytteenottosyvyys,
  • näytteiden esikäsittely sekä
  • muita näytteenottoon tai näytteeseen liittyviä huomioita.
• Kentällä tehtyjen määritysten tulokset samoin kuin aistinvaraiset havainnot näytteestä kirjataan havaintolomakkeelle.
• Näytteenotossa tapahtuneet poikkeavuudet tai mahdolliset suuret pitoisuudet näytteessä merkitään lomakkeelle, jotta laboratoriossa osataan toimia näytteen edellyttämällä tavalla mm. analyysilaitteiden likaantumisen estämiseksi.
• Havaintolomake tulee täyttää siten, että seuraavalla näytteenottokerralla näytteenotto voidaan toistaa samalla tavalla.
• Havaintolomake on usein ainoa asiakirja, jonka perusteella voidaan myöhemmin arvioida esimerkiksi poikkeavien analyysitulosten syitä ja saatujen tulosten luotettavuutta.
• Myös havaintopaikan ympäristössä tapahtuneet muutokset tulee kirjata ylös.

• Näytteenoton jälkeen näytteet toimitetaan analysoitavaksi laboratorioon mahdollisimman pian, sillä näytteen ominaisuudet voivat muuttua monien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Näytteet tulisi toimittaa laboratorioon näytteenottopäivänä ja mikrobiologiset näytteet jo hyvissä ajoin ennen laboratorion sulkeutumista.
• Likaantuneita näytteitä ei saa kuljettaa samassa kuljetuslaatikossa puhtaiden näytteiden kanssa, sillä huolellisestikin suljetuista näytteistä voi aiheutua ristiinkontaminaatiota puhtaisiin näytteisiin. Myös kestävöintiaineet ja kestävöidyt näytteet tulee kuljettaa erillään muista näytteistä.
• Näytteiden kuljetus on suunniteltava niin, että näytteet ovat laboratoriossa sovitussa ajassa. Suurimpien kaupunkien välillä on tiivis kuljetuspalveluverkosto, joka yleensä mahdollistaa näytteiden lähettämisen kohtuukustannuksin sovitussa ajassa. Näytteiden ottaminen tulee suunnitella niin, että näytteenottajat ovat tietoisia näytteiden kuljetusten aikarajoista.
• Näytteiden mukaan liitetään lähete, josta ilmenee työn tilaaja, vastuullinen näytteenottaja, näytteenottopaikka ja -aika sekä mitä näytteistä halutaan tutkittavan ja muita mahdollisesti tutkimukseen vaikuttavia tekijöitä. Jos näytteet kuljetetaan kotelossa laboratorioon, on kotelon kannen rakenteen estettävä tulppien löystyminen, jottei näyte kontaminoituisi tai roiskuisi.

• Näytteenottopumput tulee huoltaa laitevalmistajan ohjekirjan mukaisesti, jotta pumppujen käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä ja pumput toimisivat luotettavasti. Osan huoltotoimenpiteistä voi tehdä pumpun käyttäjä, mutta osa vaatii erityisosaamista ja ne tulisi tehdä valtuutetuissa huoltoliikkeissä.
• Näytteenottoletkut tulee puhdistaa huolellisesti jokaisen näytteenottokerran jälkeen. Näytteenottoletkun läpi juoksutetaan puhdasta vettä ja letku huuhdellaan myös ulkopuolelta.
• Näytteenottimien huolto ja puhdistus voidaan tehdä pääsääntöisesti käyttäjän toimesta. Näytteenottimien toimivuus varmistetaan ennen näytteenottoa ja tarvittaessa tehdään ottimien huolto ja kunnostus. Näytteenottimet puhdistetaan huolellisesti jokaisen näytteenottokerran jälkeen. Kertakäyttöiset näytteenottimet poistetaan käytöstä näytteenoton jälkeen.

Tavoite

Varmistaa näytteenottoon ja analyysitietoihin liittyvien tietojen dokumentointi yhtenäisellä tavalla.

Menettelytavat

1. Varmista, että analyysitiedot toimitetaan sovitussa formaatissa (sähköinen/paperi).
   Dokumentti: Analyysilomake, Tiedosto
   Vastuu: Laboratorion henkilökunta
2. Huolehdi, että analyysitiedot siirtyvät pohjavesitietojärjestelmään (POVET).
   Dokumentti: Tiedosto
   Vastuu: POVET-järjestelmän tallennuskäyttäjä
3. Varmista, että pohjaveden korkeustiedot ja muut kenttämääritykset tallennetaan POVET:iin
   Dokumentti: Tiedosto
   Vastuu: POVET-järjestelmän tallennuskäyttäjä
4. Tallenna maastohavainnot omiin tiedostoihin.
   Dokumentti: Tiedosto
   Vastuu: Näytteenottaja
5. Huomioi analyysitietoja tulkittaessa näytteenottoon ja analytiikkaan liittyvät epävarmuustekijät.
   Dokumentti: Tiedosto
   Vastuu: Pohjavesiasiantuntija

Dokumentit

• Analyysilomake
• Pohjaveden havaintolomake

Pohjavesinäytteenottoketjun viimeinen vaihe on analyysitulosten tulkitseminen, hyödyntäminen ja soveltaminen käytäntöön. Tulkittaessa analyysitietoja on tärkeää tietää näytteenottoalueen pohjavesi- ja maaperäolosuhteet sekä maankäyttö. Lisäksi tulee tietää missä määritys on tehty ja onko määritysmenetelmä akkreditoitu. Asiakirjoista tulee myös ilmetä näytteenottoajankohta, näytteen laboratorioon saapumisajankohta, analysoinnin aloitusajankohta ja myös poikkeavat kuljetusolosuhteet. Erikseen tulee mainita, ellei näytteitä ole säilytetty ennen analysointia asianmukaisesti ja ellei määritystä ole voitu tehdä määräajassa. Tuloksiin ja niiden perusteella tehtäviin raportteihin tulee liittää tieto mittausepävarmuudesta ja käytetystä menetelmästä.

Pohjavesinäytteenottoon liittyvät mittausepävarmuudet voivat olla merkittäviä. Esimerkiksi Ympäristövaikutusten velvoitetarkkailun tulosten epävarmuuden arviointi -tutkimuksen yhteydessä pohjaveden mittausepävarmuudeksi saatiin 33 % (Lindholm 2007).

Analyysitulosten tulkinnalle voi olla merkittäviä ympäristöllisiä ja taloudellisia vaikutuksia, mikäli niitä käytetään esimerkiksi päätöksenteossa ja oikeudellisiin tarkoituksiin. Tästä syystä koko näytteenottoketju tulisi olla keskitetysti dokumentoituna siten, että tiedot olisivat tarvittaessa eri osapuolten käytettävissä.

Työn tilaaja, suunnittelija tai tutkija tarkastelee ja käyttää yleensä analyysituloksia erilaisissa tietojärjestelmissä. Tällaisissa järjestelmissä on mahdollisuus tarkastella graafisten kuvaajien avulla esimerkiksi pohjaveden laatu- ja korkeusmuutoksia. Moniin sovelluksiin voidaan määrittää myös hälytysrajat.