Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Vesiruton hyötykäyttö – riesasta raaka-aineeksi (Elodea)

+ Näytä tiedot

Hankkeen perustiedot

Ajankohtaista

Loppuraportti

Vesiruton hyötykäyttö biotaloudessa - järvien riesasta raaka-aineeksi. Elodea-hankkeen loppuraportti. (pdf 7,52 MB)

Seminaari ja työpaja

Kuusamossa järjestettiin Vesiruton hyötykäyttö - riesasta raaka-aineeksiko? -seminaari ja työpaja  21.3.2017. Seminaarissa esiteltiin hankkeen tulokset, ja seminaarin jälkeen järjestettävässä työpajassa keskusteltiin vesiruttoon liittyvistä liiketoiminta- ja rahoitusmahdollisuuksista.

Tilaisuuden esitelmät löytyvät hankkeen Koulutustilaisuudet-sivun alta.

Ilmoita vesiruttohavaintosi

Suomen vesiruttohavaintoja on koottu järvi&meriwikiin. Voit ilmoittaa uusia vesiruttohavaintoja Koillismaalta tutkija Minna Kuoppalalle (etunimi.sukunimi@ymparisto.fi). Liitä viestiisi kuva havaitsemastasi vesiruttokasvustosta tai yksittäisestä kasvista.

Elodea_logo_fi
 

Tausta

Elodea canadensis
 

Koillismaalla monet järvet ovat joutuneet haitallisen vieraslajin, kanadanvesiruton, valtaamiksi. Suomessa se on levinnyt Koillismaan lisäksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Vesirutto on erittäin herkkä leviämään kasvutapansa takia. Kanadanvesirutto on uposkasvi, joka kasvaa erityisesti kirkasvetisissä, matalissa ja lievästi rehevöityneissä järvissä, lammissa sekä hitaasti virtaavissa jokivesissä ja suurissa ojissa.

Vesiruttomassan hajoaminen syksyllä palauttaa kasviin sitoutuneet ravinteet vesistöön sekä kuluttaa veden happea, mikä voi johtaa ravinteiden vapautumiseen myös sedimentistä. Massaesiintymä saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, mutta erityisesti rehevissä vesissä se voi kestää vuosikymmeniä. Koillismaalla vesiruttoa havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 eräissä pienissä järvissä. Kymmenessä vuodessa laji oli levittäytynyt miltei koko Kuusamon alueelle, ja muodosti massakasvustoja myös melko vähäravinteisessa Ala-Kitkassa.

Koillismaan luontomatkailun ja kalastuksen kannalta vesirutto on osoittautunut hyvin ongelmalliseksi. Vesiruttomassan poistaminen raivausnuotilla tai koneellisesti on suhteellisen kallista. Lisäksi vesiruton poistaminen voi joissain tapauksissa jopa edistää kasvin leviämistä pienistä palasista sekä lisätä levien massaesiintymiä. Poistamalla vesiruttomassaa voidaan kuitenkin vähentää vesistön ravinnemääriä.

Tavoitteet ja tehtävät

Hankkeen tavoitteena on löytää erilaisia vesiruton hyödyntämistapoja, joiden pohjalta voitaisiin muodostaa liiketoimintaa. Kohteina ovat vesistöt, joissa vesirutto aiheuttaa ongelmia jo nyt tai mahdollisesti tulevaisuudessa.

Hankkeessa selvitetään vesiruton kemiallinen koostumus eri rehevyys- ja mineraalitason vesistöissä, vesiruton käyttömahdollisuudet biokaasutuksessa, maanparannusaineena sekä jatkojalosteena esimerkiksi rehuna, ravintokäytössä ja kosmetiikkateollisuudessa. Lisäksi selvitetään yritysten kiinnostusta ja liiketoimintamahdollisuuksia vesiruton poistamiselle ja jatkokäytölle Koillismaalla ja/tai muualla Suomessa.

Hankkeessa tehdään vesiruton keruuta, ja selvitetään materiaalin käyttömahdollisuutta biokaasutuksessa. Vesiruton koostumus selvitetään myös raskasmetallien, ravinteiden, ravintoaineiden, hivenaineiden osalta eri rehevyys- ja mineraalitason vesistöissä. Samalla kartoitetaan kohdejärvien vesiruton biomassa.

Hankkeessa selvitetään myös vesiruton käyttömahdollisuuksia maanparannusaineena tuorenäytteestä sekä biokaasutuksen rejektistä sekä biologisen kasvitorjunnan mahdollisuutta. Lisäksi selvitetään sen käyttömahdollisuuksia jatkojalosteena rehuksi, ravintokäyttöön sekä kosmetiikkateollisuuteen. Hankkeessa kartoitetaan myös Koillismaalla ja muualla Suomessa sijaitsevien yritysten kiinnostusta ja liiketoimintamahdollisuuksia vesiruton poistamisessa sekä löytyneiden hyödyntämistapojen jatkokehittämiseen.

Hankkeen tuloksena valmistuva raportti kuvaa toimintamallia vesiruton poistamisesta vesistöstä sen hyödyntämismahdollisuuksiin.

Loppuraportti

Satu Maaria Karjalainen, Anna-Liisa Välimaa, Seppo Hellsten ja Elina Virtanen (toim.) 2017.
Vesiruton hyötykäyttö biotaloudessa - järvien riesasta raaka-aineeksi. Elodea-hankkeen loppuraportti. SYKEra 18/2017

Lisätietoja

Projektipäällikkö, biologi Satu Maaria Karjalainen, puh. 0295 251 262, etunimi.toinennimi.sukunimi@ymparisto.fi

 
 
 
Julkaistu 20.2.2017 klo 15.40, päivitetty 17.10.2017 klo 8.55