Uhanalaisten sammalten havaintojen tulee pääasiassa aina perustua museoituihin todistenäytteisiin. Ohjeita näytteiden keräämiseen ja museokokoelmiin toimittamiseen on kerrottu Lenninsiivessä (Juutinen & Syrjänen 2015: Näytteenotto on tarpeellista sammalkartoituksissa, s. 17-18).
HUOM. Valtion luonnonsuojelualueilla näytteenottoon tulee hakea lupa Metsähallitukselta. Yksityisillä suojelualueilla näytteenoton luvanvaraisuus ja mahdollinen rauhoitussäädöksistä poikkeamislupa käsitellään ELY-keskuksessa.
Poikkeuksellisesti eräiden lajien kohdalla myös pysyvästi taltioitu hyvälaatuinen valokuva käy todisteeksi. Tällaisia lajeja ovat mm. itiöpesäkkeellinen lahokaviosammal (Buxbaumia viridis) ja aarnisammal (Schistostega pennata). Näissä tapauksissa mikroskooppinen lajinmääritys ei ole välttämätöntä ja kuvan tulee olla sellainen, josta lajin voi epäilyksettä tunnistaa. Kuvat tallennetaan Lajitietokeskuksen Löydös-lomakkeella.