Kuka maksaa puhtaan juomaveden ja turvallisen sanitaation maailmalla?

© Laura Oja, Ympäristöhallinnon kuvapankki

Kysymys on vaikea eikä siinä ole onnistuttu kiitettävästi Suomessakaan. Jotta puhdas juomavesi ja turvallinen sanitaatio voitaisiin taata kaikille erityisesti kehitysmaissa, tulisi yksityisen sektorin rahoitusta houkutella mukaan vesihuoltoinfrastruktuurin korjaamiseen ja ylläpitoon. Tämä on haastavaa, koska sijoitusten kannattavuus on epävarmaa. Kehitysmaiden vesihuoltoinvestointeihin tarvitaan lisäksi lahjoituksia ulkomailta.

YK:n kunnianhimoiset tavoitteet eivät toteudu ilmaiseksi

YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat viime vuonna Kestävän kehityksen tavoitteisiin. Niiden joukossa on kunnianhimoinen tavoite turvata riittävä ja puhdas juomavesi sekä turvallinen sanitaatio kaikille ottaen huomioon kotitalouksien, maatalouden, teollisuuden, energiantuotannon ja ympäristön näkökulmat sekä  ilmastonmuutos. Maailmanpankin Vesi- ja sanitaatio-ohjelma (Water and Sanitation Program WSP) arvioi, että pelkästään vesihuoltoon tulee investoida yli 1,7 biljoonaa dollaria vuoteen 2030 mennessä, jotta tavoitteisiin päästään.

Mistä rahoitus?

Kehitysmaissa yksityisen pääoman tai lainan saaminen voi olla vaikeaa, sillä hallinto ja sääntely saattavat olla heikkoja ja tuotto-odotukset epävarmoja. Maailmanpankin analyysin mukaan julkista rahaa tulee käyttää strategisesti niin, että sillä synnytetään mahdollisuuksia yksityiselle rahoitukselle. Kehitysmaiden vesihuolto-alalla ei käytännössä ole yksityisiä markkinoita, joten markkinoiden vääristyminen on paljon pienempi riski kuin se, ettei mitään tehtäisi.

Yleensä vesihuoltoinfrastruktuurin rahoitus tulee kolmesta lähteestä: kuluttajilta (vesimaksut ja yksityiset investoinnit talokohtaisiin ratkaisuihin), kotimaisilta veronmaksajilta sekä lahjoittajilta, kuten säätiöiltä tai kehitysmaiden tapauksessa lahjoittajamailta. Näiden lisäksi tarvitaan lainaa yksityisiltä pankeilta, obligaatioita sekä tahoja, jotka sijoittavat vesihuoltoinfrastruktuuriin omaa pääomaa tuoton toivossa.

Suomessa vesihuoltopalveluiden järjestämisessä ja niiden rahoituksessa on jonkin verran eroja. Suuret laitokset pystyvät kattamaan toimintansa täysin vesihuoltomaksuilla. Pienten laitosten talous ei ole aina kestävällä pohjalla, ja ne joutuvat turvautumaan investoinneissaan omistajien tukeen.

Suomen laitoksilla saneerausvelkaa rahoituksesta huolimatta

Vaikka vesihuoltolaitosten rahoitus on Suomessa melko turvattu, vesihuoltoinfrastruktuurin kuntoa ei ole ylläpidetty riittävästi. Vuosien mittaan on kertynyt saneerausvelkaa, jota on vaikea hoitaa ilman merkittäviä maksujen korotuksia. Infrastruktuurin päivittäminen vaatii paitsi teknistä ja taloudellista osaamista ja suunnittelua myös poliittista tahtoa.

Pieniä edistysaskelia on jo otettu esimerkiksi Lahdessa, jossa on päästy hyviin tuloksiin vesihuollon saneerausohjelmalla. Toivottavasti tämä ja muut hyvät käytännöt lähtevät leviämään.

Lisätietoja

Palvelupäällikkö Markku Maunula, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ryhmäpäällikkö Jyrki Laitinen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi