Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Haapojen ja mäntykelojen käävät ahdingossa – kuusen lajeilla menee paremmin

Tiedote 25.11.2019 klo 8.00

Suomen metsissä elää noin 250 kääpälajia, joista 46 arvioitiin uhanalaisiksi Suomen eliölajien uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa. Suurin osa Suomen käävistä tarvitsee kasvualustakseen kuolleita puita. Vaateliaimmat lajit kasvavat vain vanhoiksi eläneillä ja hitaasti kuolleilla maahan kaatuneiden puiden rungoilla. Ne kykenevät elämään ainoastaan tietyillä puulajeilla. Uhanalaisiksi arvioitujen kääpien uhanalaistumisen tärkeimpiä syitä ovat sopivien lahopuiden väheneminen sekä vanhojen metsien ja vanhojen puuyksilöiden katoaminen.

Vanhoilla elävillä raidoilla elävä raidantuoksukääpä on vähentynyt ja luokitellaan nykyään vaarantuneeksi. Kuva Panu Halme, Lamminahonrinne, Pihtipudas.

Erityisesti karujen kangasmetsien vanhat mäntykelot ovat vähentyneet ja niillä elävät lajit taantuneet. Uhanalaisiksi on luokiteltu esimerkiksi kalkkikääpä, erakkokääpä ja kairakääpä, jotka kasvavat vain vanhoilla, kaatuneilla keloilla. Näille lajeille sopivan kasvualustan muodostuminen kestää useita satoja vuosia männyn siemenen itämisestä. Myös karujen metsien rehevöityminen ajaa niissä eläviä lajeja yhä ahtaammalle.

Joka viides kääpälaji on uhanalainen

Vanhojen, metsän sisällä kasvavien haapojen väheneminen etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa on johtanut muun muassa keltakerroskäävän ja haavanpökkelökäävän uhanalaistumiseen. Pellonreunojen isot haavat eivät korvaa metsissä kasvavia suuria puita, sillä pellonreunalla puut kasvavat liian nopeasti ja pienilmasto avoimella paikalla on vaateliaalle sienilajistolle liian kuiva.

Kuusella kasvavat kääpälajit ovat selvinneet männyn ja haavan lajeja paremmin. Kiitos tästä kuuluu kuusikoita kaataneille myrskyille ja kirjanpainajille, joiden jäljiltä metsään jää puuta lahoamaan. Esimerkiksi tuulenkaatokuusilla elävä pohjanrypykkä on runsastunut viime vuosina selvästi.

Myös koivunkynsikääpä on runsastunut ja levinnyt itärajan tuntumasta jo Uudellemaalle. Laji elää hiljattain kaatuneilla koivuilla ja koivupökkelöillä. Toisaalta taas vanhojen raitojen laji raidantuoksukääpä on taantunut selvästi ja päätynyt silmälläpidettävästä lajista uhanalaiseksi.

Metsien monimuotoisuuskeskustelussa puhutaan usein metsiin jäävän lahopuun määrästä mutta lahopuuston laatu unohdetaan. Monille uhanalaistuneille kääpälajeille on tärkeää, että puu on kasvanut hitaasti ja vanhaksi, jolloin puuaineksesta tulee tiheäsyistä ja hitaasti lahoavaa. Tällaisia puita löytyy harvoin talousmetsistä. Siksi suojelualueiden vanhat metsät ovat ensiarvoisen tärkeitä uhanalaisille kääpälajeille. Talouskäytössä olevissa metsissä vanhat puuyksilöt olisi tärkeää aina säästää.

Lisätietoja

  • Erikoissuunnittelija Kaisa Junninen, Metsähallitus, Luontopalvelut, p. 040 593 0308, etunimi.sukunimi@metsa.fi
  • Erikoistutkija Heikki Kotiranta, Suomen ympäristökeskus, p. 029 5251 318, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Lisätietoja uhanalaisuusarvioinnista

Mediakuva

 


Kohderyhmä: