Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Päiväperhoset vähissä ja myöhässä

Tiedote 17.8.2017 klo 7.30
Mustatäplähiipijä
Mustatäplähiipijä oli yksi harvoista runsastuneista lajeista. Kuva Janne Heliölä.

Kuluva kesä on ollut päiväperhosille edellistä heikompi. Perhosten lentoajat ovat myös viivästyneet usealla viikolla. Heikko perhoskesä on seurausta koleasta ja sateisesta kesäsäästä.

Kuluva kesä on ollut päiväperhosten kannalta vaikea. Enemmistö lajeista on esiintynyt edellisvuotta vähälukuisempina. Erityisen niukkoja ovat olleet meille etelästä vaeltavat lajit, kuten ohdake- ja kaaliperhonen. Päiväperhosia oli tavanomaista vähemmän aina elokuulle asti, mutta tällä hetkellä niitä esiintyy ajankohtaan nähden runsaasti. Kesä on muistuttanut monin tavoin vuosia 2014 ja 2015, jotka olivat päiväperhosille 2000-luvun heikoimpia.

Sinisiivet ja hopeatäplät ovat vähissä

Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut selvästi sekä edellistä kesää että keskimääräistä perhoskesää huonompi. Päiväperhoslajeissa on selvästi enemmän edelliskesästä vähentyneitä (37 lajia) kuin runsastuneita (17 lajia). Vähissä ovat olleet vaeltavien perhoslajien ohella etenkin monet sinisiivet ja hopeatäplät. Nokkosperhonen pysyi edelleen vähälukuisena. 2000-luvulla yhä laajemmalle levinneellä karttaperhosella oli silti hyvä vuosi. Myös kangasperhonen runsastui selvästi, samoin mustatäplähiipijä ja lehtosinisiipi.

Perhoskesä ei kuitenkaan ole ollut tasaisen kurja kaikkialla. Esimerkiksi seurannan pohjoisimmilla havaintopaikoilla, Utajärvellä ja Yli-Iissä perhosia on ollut varsin hyvin.


Kesällä 2017 runsastuneita ja vähentyneitä päiväperhoslajeja

Perhoskesän 2017 runsausgraafi
Tänä kesänä selvimmin runsastuneista ja vähentyneistä päiväperhoslajeista perustuvat 7.8. mennessä kerättyihin havaintoihin. Ennakkotietoja saatiin käyttöön noin kolmannekselta havaintopaikoista. Poikkeuksellisen monen lajin lentokausi on edelleen käynnissä, joten perhoskesä saattaa vielä hieman parantua. Lopulliset tulokset selviävät vasta vuodenvaihteessa, kun kaikki aineistot ovat saapuneet havainnoijilta.
 

 



Koleat kesäsäät haittaavat päiväperhosten lisääntymistä

Heikkoa perhoskesää selittävät ennen kaikkea kuluvan kesän poikkeuksellisen koleat säät. Pitkään vallinnut viileä ja epävakainen säätyyppi toi monin paikoin runsaita sateita ja aurinkoisia päiviä oli niukasti. Näistä syistä perhosten havainnointikin on ollut vaikeaa, sillä niiden laskentaan tarvittavaa kaunista säätä on monesti joutunut odottelemaan.

Lämmin loppukesä voi vielä pelastaa paljon

Kesä-heinäkuun vaihde on normaalisti useimpien päiväperhoslajien parasta lentoaikaa. Koleasta kesästä johtuen aikuiset perhoset ovat kuitenkin kuoriutuneet pari-kolmekin viikkoa tavanomaista myöhemmin. Tällä hetkellä päiväperhosia on liikkeellä ajankohtaan nähden paljon. Monia keskikesän lajeja, kuten tesmaperhosia ja useita sinisiipilajeja voi edelleen havainnoida. Esimerkiksi metsänokiperhosta näkee myös varsin runsaana.

Valtaosa syyskesälle tyypillisistä aikuistalvehtijoista on vielä kuoriutumatta, joko toukkana tai kotelossa. Esimerkiksi neito- ja sitruunaperhosten määrät tulevat tuntuvasti kasvamaan lähiviikkoina. Myös vaeltajia, kuten amiraalia ja ohdakeperhosta saattaa ilmaantua lisää. Ainakin näiden lajien osalta yllä esitetyt ennakkoarviot voivat osoittautua liian pieniksi.

Kesän 2017 perhostiheydet graafi
Kuluvan kesän koleat säät ovat lykänneet päiväperhosten lentoa 2-3 viikkoa keskimääräistä myöhäisemmäksi. Tämän ansiosta niitä esiintyy tällä hetkellä tavanomaista runsaammin.

 

Pitkäjänteistä perhosseurantaa

Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Havainnointi painottuu etupäässä maamme eteläosiin. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän kannankehityksen suunnan. Monen aiemmin eteläisen lajin, kuten kartta- sekä häiveperhosen havaittu runsastuminen on seurausta ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoomme.

Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.


Lisätietoja

Tutkija Janne Heliölä, p. 040 0148 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, p. 040 50 98654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi


Linkit

Kuva tiedotusvälineiden käyttöön


 

 

 


Kohderyhmä: