Suomen ympäristökeskus | Finlands miljöcentral | Finnish Environment Institute

sykefi header valkoinen

Lintuvedet tarvitsevat kunnostusta, hoitoa ja suojelua

Tiedote 3.9.2014 klo 14.00

Suomen ympäristökeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Metsähallitus ja ympäristöministeriö tiedottavat 3.9.2014

Lehmiä laitumella
Laidunnus monipuolistaa kosteikkoympäristöä lisäämällä avoimuutta. © Markku Mikkola-Roos.


Kosteikkoja rakentamalla ja kunnostamalla voidaan parantaa linnuston elinolosuhteita. Tuoreen tutkimuksen mukaan laidunnus on tärkein yksittäinen hoitotoimi sen ympäristöä monipuolistavan vaikutuksen vuoksi. Hoidosta hyötyvät eniten kahlaajat, mutta myös muut kosteikoilla elävät linnut. Kosteikkojen huono tila on johtanut kosteikkolinnuston taantumiseen ympäri maailmaa. Vapaaehtoisella metsästysrauhoitusalueiden verkostolla voidaan auttaa etenkin nuorten vesilintujen syysmuutolle valmistautumista sekä tasata niihin kohdistuvaa metsästyspainetta.

Kosteikot ovat luonnon monimuotoisuudeltaan eräs maailman rikkaimmista elinympäristöistä. Ne tuottavat merkittäviä ekosysteemipalveluja muun muassa ylläpitämällä monipuolisia vesilintukantoja ja puhdistamalla valumavesiä. Kosteikkoja ja niiden linnustoa uhkaavat maailmanlaajuisesti tehostunut maankäyttö sekä vesistöjen pilaantumisen seuraukset, kuten umpeenkasvu ja rehevöityminen. Viimeisen vuosisadan aikana maailman kosteikkojen määrä on vähentynyt puoleen ja niiden tila on heikentynyt. Kosteikkojen huono tilanne on johtanut kosteikkolinnuston taantumiseen.

Suomi on maailmanlaajuisen kosteikkoja suojelevan Ramsar-sopimuksen osapuoli. Sopimus velvoittaa perustamaan luonnonsuojelualueita vesiperäisille maille ja edistämään kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen ja vesilintujen suojelua.

Helsingissä 1.–2. syyskuuta järjestettäville Kosteikkopäiville kokoontuneet kosteikkoasiantuntijat pohtivat kosteikkojen tilaa niin riistan, vesiensuojelun kuin luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Kosteikkojen perustaminen ja hoito eivät hyödytä vain kosteikkolajistoa, vaan tuottavat hyvinvointia ja hyötyä koko yhteiskunnalle. Maanomistajien puheenvuoroissa korostuivat myös maisema-, metsästys- ja vesiensuojeluarvot. Maastoretkillä tutustuttiin kosteikkorakentamisen hyviin käytäntöihin ja jaettiin kokemuksia kosteikkohankkeiden käytännön toteutuksesta.

Lintuvesien hoito tuottaa tuloksia

Etelä-Suomen kosteikoilla toteutetun hoidon vaikutuksia levähtävään ja pesivään linnustoon tutkittiin vuosina 2004–2012. Työssä selvitettiin erilaisten hoitotoimien vaikutuksia kosteikkolinnustoon. Yhtenä tutkimuksen päätavoitteena oli muodostaa käsitys hoitotoimien kustannustehokkuudesta ja mihin käytettävissä olevat hoitoresurssit kannattaa suunnata.

”Tutkimuksen perusteella karjan laidunnus on tärkein yksittäinen hoitotoimi sen ympäristöä monipuolistavan vaikutuksen vuoksi. Hoitotoimista hyötyvät eniten kahlaajat, mutta myös muut linturyhmät hyötyivät kosteikkojen hoidosta. Myönteiset linnustovaikutukset ovat seurausta avoimuuden lisääntymisestä ja karjan läsnäolosta. Nämä tekijät parantavat lintujen ruokailuolosuhteita ja lisäävät turvallisuutta. Vähiten hyötyivät sukeltajasorsat sekä kalaa syövät vesilinnut,” kertoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimus osoittaa, että hoidolla voidaan parantaa taantuneiden kosteikkolintujen tilannetta. Koska hoitokohteet ovat Etelä-Suomen parhaimpia lintuvesiä, on hoitotoimien biologinen merkitys suuri. Myönteiset vaikutukset eivät ole pelkästään kansallisia, vaan kunnostuksesta hyötyvät Suomenlahden muuttoreittiä pitkin pohjoiseen muuttavat kosteikkolinnut – aina Siperiaan asti.

Ruovikon niittoa

Ruovikon niitto ja murskaus koneellisesti on tehokas hoitokeino rantaniityillä, jos laidunnus ei ole mahdollista. Kuva Ilpo Huolman.

”Yksi tärkeimmistä havainnoista on se, että hoidon loputtua kosteikkojen linnuston tilanne heikkenee. Hoitoa tulisi jatkaa, jotta saatuja hyötyjä ei menetetä. Tulevaisuuden mittavat hoitotoimet tulisi suunnitella myös tutkimuksen näkökulmasta, jolloin hoidon vaikutuksia voitaisiin tutkia tarkemmin. Tärkeää olisi löytää keinot sukeltajasorsien ja kalansyöjälintujen elinolojen parantamiseksi”, kertoo museomestari Petteri Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Suomeen tarvitaan metsästysrauhoitusalueiden verkosto

Suurella osalla yksityismaille perustetuista valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvista suojelualueista on mahdollista harjoittaa metsästystä. Elokuun 20. päivänä alkava sorsanmetsästys käynnistää nuorten lintujen syysmuuton, sillä metsästykseltä rauhoitettuja alueita on vähän.

Rauhoitetuista lintuvesistä tulisi perustaa metsästysrauhoitusalueiden verkosto. Rauhoitusalueilla nuoret ja vanhat linnut voisivat valmistautua rauhassa syysmuutolle ja metsästyspaine kohdistuisi niihin syksyn mittaan tasaisemmin. Tällöin kannan tuottavin osa eli vanhat naaraat saisivat lisäaikaa valmistautua talveen ja seuraavan vuoden lisääntymiskauteen. Metsästysrajoitusalueet toimisivat myös muiden kosteikkolintujen kerääntymisalueina. Lisäksi metsästykseltä rauhoitettujen alueiden verkosto toteuttaisi kansainvälisissä sopimuksissa korostettua Fly way – eli muuttotien suojelua.

”Maanomistajat ovat avainasemassa kun rauhoitetuista lintuvesistä kehitetään metsästysrauhoitusalueverkostoa. Se on täysin heidän vapaaehtoisuuden varassa”, toteaa ylitarkastaja Matti Osara ympäristöministeriöstä.

Ympäristöministeriön tarkoitus on käynnistää metsästysrauhoitusalueverkoston kehittämisestä keskustelut maa- ja metsätalousministeriön, Suomen riistakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa.


Lisätietoja

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Museomestari Petteri Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, puh 040 723 3383
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Ylitarkastaja Matti Osara, Ympäristöministeriö, puh. 0295 250 216
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkit


 


Kohderyhmä: